Tuntuu että oon niin epäonnistunut äitinä, kun vertaan omaan äitiini

Meillä lapsuudenkodissa oli aina tiptop siistiä, joka lauantai suursiivous ja leivontapäiväkin siinä samalla. Juhlat oli viimeisen päälle laitettu aina, valkoinen pöytäliina ja kukat ja kynttilät oli jokaisena pyhänä pöydässä jo kun heräilin ja saavuin keittiöön. Ruoasta nyt puhumattakaan, ihan kaikki oli itse tehtyä ja suuri osa myös itse kasvatettua.

Nyt kun minä olen äiti... hyvä kun saan sen makaronilaatikon katettua pöytään. Pöytään joka on sotkuinen, kuten koko muukin kämppä vähän hujan hajan. Ja mulla on vaan yksi lapsi, äidillä oli ja on neljä! Joulut ja muut mennään pitkälti ostamalla valmista. Sellainen kunnon siivous, minkä äiti muiden avustuksella teki joka viikko, tehdään meillä ehkä kaksi kolme kertaa vuodessa.

Miten mä voin olla näin saamaton? Mistä äidillä riitti energiaa. No on tässä toki se ero, että äiti oli kotiäiti ja minä taas käyn töissä. Mutta kyllä siinä ison huushollin hoidossa oli hommansa kun kaiken itse teki. Äiti myös oli ihan hyvä äiti, vaikkakin aikansa tuote. Kyllähän se raivaritkin sai vähintään kerran viikossa, mutta en mä siitä rikki mennyt. Niin ja eihän silloin lasten kanssa juuri mitään touhuttu, minä varmaan teen sitä enemmän kyllä. Vastaavia mietteitä kenelläkään? Mikä nykyäitiä väsyttää?