Onko musta tullut näin kylmä ihminen? En sure vanhojen ihmisten kuolemaa
Vaikka olisivat olleet minulle tärkeitä ja läheisiä, en tunne surua kun kuolevat vanhana ja sairaana. Monet kuitenkin järkyttyvät ja itkevät esim yli 90-vuotiaan omaisensa kuolemaa. Minä teen sen "surutyön" jo silloin, kun henkilön toimintakyky hiipuu niin ettei hän enää ole sama eloisa ihminen kuin ennen hänet tuntiessani. Toki suhtaudun kunnioittavasti ja lämmöllä heihin elämänsä loppuun asti. Millaisia tunteita teillä on vanhusten kuoleman suhteen, olenko minä kamala ihminen kun olen lähinnä helpottunut?
Kommentit (3)
Sama. Tuntemistani kuolleista lähestulkoon kellään se ei ole tullut yhtäkkiä, vaan kaikkien poismenoa on osannut odottaa ja surra jo etukäteen.
Sanot että ihmiset tärkeitä, läheisiä ja kunnioitettavia. Mutta et välitä kuollessa. Uskotko itsekään itseäsi että "tärkeitä sulle"? Kannattaako luulla ihmistä tärkeäksi, jos ihmiset eivät ole tärkeitä sulle. Jos vain tuttavia tai sukulaisia joihin tavallaan silti etäisyys. Liekö kuolintapa ollut helppo vai ei. Anna jonkun toisen välittää heistä ja jätä ajoissa ne, joiden kohtalo ei merkitse. Sureminen ei olekaan järkevää, että teennäisesti alkaisi. Tai että olisi pakko.
Normaali elämän kiertokulku. Sinänsä ikävää menettää tuttu/läheinen ihminen mutta onko siinä syytä surra jos toinen on kuitenkin elänyt hyvän ja pitkän elämän? eikö sitä voisi ennemmin juhlistaa ja muistella ilolla?