Tuntuu että mitä vanhemmaksi erityislapseni kasvaa, sitä enemmän uuvun. Ihan kuin lapsuus ei loppuisi koskaan

12v kirjaimellisesti roikkuu niskassa tai jaloissa,kurkkii kaikki tekemiseni "mitä sä teet? Mikä toi on? Mitä sä luet"
ja jos kaverini tai sisareni on kahvilla, pyörii ympärillä mölisemässä ja pelleilemässä niin ettei keskustelusta tule mitään. Toisisanoen tekee sitä mikä on normaalia toimintaa leikki-ikäselle,noin 5vuotiaalle.Yöt nukkuu vieressäni ja mieheni nukkuu sohvalla. Tai sitten minä nukun lastenhuoneen lattialla.
Ei osaa kulkea yksin linja-autolla tai käydä yksin kaupassa. Kouluun kulkee taksilla.