Lue keskustelun säännöt.
Asuuko kukaan appivanhempien kanssa samassa talossa?
21.12.2006 |
Seurustelen ihanan miehen kanssa, joka on jatkanut sukutilaansa ja on täten maanviljelijä. Nyt on tullut puheeksi yhteenmuutto ja eteneminen suhteessa, mutta ongelmana on että hänen vanhemmat asuvat edelleen samassa talossa, vaikka tämä talo ja tila onkin nykyään miehen omistuksessa. Tulen kyllä hyvin toimeen miehen vanhempien kanssa, mutta epäilen etteikö myöhemmin tulisi ongelmia olla anopin kanssa samankaton alla. Mies pitää jotenkin itsestään selvänä että voidaan kaikki olla samassa talossa kun hänen isovanhempansa ovat aikoinaan asuneet myös tuolla tilalla samassa talossa koko perhe. Onko näitä vanhanajan tyylillä asuvia vielä olemassa?
Kommentit (20)
että samaan taloon ei mahdu kahta emäntää. Rakennatte oman talon tai vanhat muuttavat muualle. Itse ole mennyt naimisiin maanviljelijän kanssa ja onneksi vanhat tekivät fiksusti, rakensivat heti oman vanhustentalon kun tekivät sukupolven vaihdoksen. Mieheni asusteli yksin poikamiehenä talossa kun rupesimme tekemään tuttavuutta ja voin sanoa että tuskinpa olisin jäänyt emännäksi jos anoppi olisi huseerannut samoissa tiloissa. Usko pois ei niistä yhteistalouksista tule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä voi vaikka vuokrata myöhemmin tai majoittaa vieraita tms.
Täällä suu vaahdossa neuvotaan ap:tä, miten pitäs rakentaa ym.. Eihän ap:llä oo osaa eikä arpaa koko pytinkiin, ja saattaapi olla, että ap pistetään kävelemään, jos menee moisia ehdottelemaan.. =)
Minusta on paras jo siinä vaiheessa sanoa tietyt rajat. Ennemmin kuin mennä sinne nöyränä ja sitten todeta, että elämä on sietämätöntä.
Ja sitä saa mitä tilaa.
Seuraa tämmöistä tapausta nyt vierestä (miehen veli) ja sanoisin, että en oikeastaan missään nimessä suosittele muuttamaan saman katon alle anopin kanssa. Hänellä on omat tapansa ja systeeminsä hoitaa taloutta ja sen kyllä pikapuoliin huomaa.
Ovatko miehen isovanhemmat asuneet sukutilalla hänen vanhempiensa kanssa samaan aikaan? Pitäisi nimittäin älytä näiden vanhusten itsensäkin ehdottaa, että josko tästä he poistuisivat taka-alalle, kun miniää pukkaa. Huvittaa, kun unohtuu, että itse ollaan nuoruudessa oltu samassa tilanteessa ja nyt ei sitten meinata millään luovuttaa. On toki kova paikka lähteä omasta kodista (joka tosin ei enää spvaihdon jälkeen ole " oma koti" , vaan asustellaan asumisoikeudella toisten hyyryläisenä).
Miehen kanssa vaan keskustelut pystyyn, että saat kuulla, mihin hän on oikeasti valmis. Vanhusten asumisen suhteen lienee moniakin vaihtoehtoja, kuten ed. viesteistä käy ilmi. Vaikka olisi kuinka lojaali vanhemmilleen, ne lapset hän varmaan on aikonut tehdä jonkun muun (SINUN) kanssa kuin äitinsä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hän on nuorena miniänä saanut kärsiä maailman vittumaisimmasta anopista ja panee nyt vahingon kiertämään.
Että ei se välttämättä unohtunut ole se oma nuoruus.
juuri tuo mulla iankin tökkisi, etten pystyisi omassa kodissani olemaan tavallaan kotonani, kun mulla on joskus suihkun jälkeen tapana kulkea ilman vaatteita tai vähintäänkin pienessä yöpaidassa...
Mieti ap tarkkaan, kuinka vapaasti haluat/voit elää jos muutat samaan taloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sama tilanne. Kun suunniteltiin yhteenmuuttoa miehen kotitilalle niin anoppi asui siellä edelleen. Pistin kyllä hantiin etten siihen hommaan lähde. Aikansa mies yritti selitellä että kyllä muuallakin asuu monta sukupolvea samankaton alla. No en kuitenkaan taipunut. Lopulta olivat saaneet keskenään siis mies ja äitinsä asiat sovittua silleen että anoppi muutta kaupunkiin. Kerkesin tosin asua pari kuukautta samankaton alla ja ei siitä ois mitään tullut. Mutta nyt kun tiesi että se loppuu heti kun asunto vaan löytyy niin sen kesti.
Mutta puhu miehellesi ja hän sitten pehmittelee asiaa vanhemmilleen. Ja koita mies saada ymmärtämään asiaa myös sinun näkökulmasta. Ja ennen kaikkea tärkeintä on että tuleva emäntä viihtyy talossa ettei käy kun niin monelle muulle maalaisisännälle eli ero tulee.
Ja toistaiseksi näyttää siltä, että ei ole miniöitä tulossa, vävyjä vain.
17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi hyvä, jos sinulla olisi oma työ, jonka voisit säilyttää.
--
Myös oma tila asumisessa tuo rauhaa ja turvallisuutta.
Älä takaa miehen lainoja, jos sinulla on omaisuutta. Oma raha- oma valta.
--
Älä rupea piiaksi- ja jos rupeat- tee se vapaahtoisesti.
Maaseudulla on TOSI paljon töitä- 7 pv/ vk- rajaa myös työaikaasi- 1-2 vapaapäivää/ viikko- ettet pala loppuun...:)
En edes supermukavien appivanhempien kanssa. Vaikea paikka olisi anopillekin antaa entinen talonsa sinulle ja itse pysyä päädyssänsä. Eli varmasti olisi " teidän pulellakin" touhuamassa. tai sitten marttyyrinä eristäytyisi.
Rakentakaa, jos eivät pois halua muuttaa. Senkin ymmärrän, että pahalta tuntuisi käskeä vanhempiaan pois tilalta, joka on ollut heidän elämäntyönsä, vaikka se nykyisin pojalle kuuluukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta asuimme muutaman kuukauden miehen 79.v mummolla ja meinas todella lähtee järki... Oli hieman eriävät mielipiteet mulla 23v. ja mummolla 79.v esim. lastenhoidosta,siivoomisesta ja kaikesta sellaisesta... mummon käsite oli et ukon ei tarvii tehdä töiden lisäksi enää kotona mitään.... kun muutimme poois niin nyt meillä taas ihan hyvät välit mummon kanssa :)
Oma keittiö jne? Vai ihan sama talous? Siihen en kyllä suin surminkaan rupeaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
josta on oma kulku pihalle, oma vessa ja oma keittiö, mutta siitä kyllä pääsee sisäkauttakin muihin osiin taloa ja sauna ja muut on yhteisiä. Mies on nyt asustellut tuossa toisessa päässä, mutta ei kyllä käytä omaa keittiötä vaan äitinsä tekee ruoat ja muut. En tiedä sitten suostuisiko anoppi asumaan tuossa yksiössä, kun on tottunut kuitenkin siivoomaan koko taloa ja laittamaan eli luulempa että aika paljon viihtyisi myös meidän puolella vaikka appivanhemmat " virallisesti" tuossa toisen pään yksiössä asuisikin.
vieraskoreus katoaa muutamassa viikossa ja tulet sen huomaamaan pikkujutuissa, kuten ruoanlaitossa ja siivoamisessa.
nyt kun siellä käyn olen kuin kylässä, ei tulisi mieleenkään esim. yöpaitaisillaan pomppia ympäri taloa, mutta kyllä mun mielestä koti pitäisi olla koti ilman että tarvii ketään koko ajan varoa.
En vain oikein tiedä miten puhuisin tästä miehellekään kun se on just sellainen rauhallinen ja kaikkia kohtaan aina niin kohtelias. Ihan saman tyylinen kuin maajussi Risto. Haluaisin kuitenkin edetä suhteessa kun seurustelua on jo takana ja olemme jo puhuneet lapsistakin. En oikein tiedä miten voisin ehdottaa appiksille että jos he muuttaisivat vaikka keskustaan rivitaloon.
Mitä te tekisitte tilanteessani?
Ap
tilan maille? Tai laajentaa sitä yksiötä reilusti erilliseksi. Silloin saisitte apua lastenhoidossa yms. mutta ette asuisi yhdessä.
toisaalta turhaa rakentaa toista suurta taloa kun tuossa jo yksi on. Voisin yrittää ehdottaa että jos appiksille rakennettaisiin oma pienempi " syytinkitupa" samaan pihapiiriin.
Miehelle olen joskus yrittäny vihjailla että jos appikset muuttaisivat muualle, mutta hän on heti sanonut että eihän isääkään voi synnyinkodistaan pois ajaa ja vielä kun on puoli-ilmaiseksi sukupolven vaihdoksen yhteydessä tila saatu.
Ap
Mitä sinulle nyt kuuluu ap? Miten asiat ovat järjestyneet? Miten elämäsi on mennyt?
Kannatan ehdottomasti omia seiniä molemmille sukupolville. Olen lapsena asunut saman katon alla isovanhempien kanssa tosin heillä oli omat talous, mutta silti se kyttääminen ja neuvominen oli joskus mahdotonta. Nyt asutaan päärakennuksessa meidän perhe ja mun vanhemmilla on noin kolmen sadan metrin päässä oma talo. Sovussa ollaan ja kaikki tyytyväisiä.