Millaista tapailun kuuluu olla?
Olen 30-vuotias nainen. Olen ollut kahdessa aiemmassa parisuhteessa, mitkä ovat alkaneet melko rytinällä, eikä ole ollut epäilystäkään, etteikö tässä yhteen päädyttäisi.
Erosin vuosi sitten 5 vuotta kestäneestä suhteesta. Olen tapaillut nyt jo yli puoli vuotta yhtä miestä. Meillä on välimatkaa tunti. Molemmat selkeästi viihtyvät toistensa seurassa, tulevaisuuden haaveet täsmää jne., mutta tuntuu, että tätä on jotenkin tosi vaikea saada toimimaan käytännössä.
Tiedostan sen, että tapailu ja sitoutuminen kolmekymppisenä on aivan erilaista kuin reilu parikymppisenä. Mistä silti tiedän, että kannattaako tapailua jatkaa vai lopettaa? Koko ajan tutustumme toisiimme lisää, viihdymme toistemme seurassa ynnä muuta, mutta jotenkin kaikki vaan tuntuu niin hankalalta silti. Kummallakaan ei ole lapsia ja molemmat olisi valmiita muuttamaan toisen paikkakunnalle, jos sellainen ajankohtaiseksi tulee joskus. Minulle tällainen tapailu on aivan uutta, enkä jotenkin tiedä millaista sen tulee olla ja miltä tuntua.
Kommentit (8)
Noissa nykyajan tapailuissa ei ole mitään järkeä. En jaksa. Tutustua vuosien ajan???
Jos ei puolessa vuodessa tiedä haluaako viettää loppuelämänsä sen toisen kanssa (olettaen että se on tavoitteena) tai onko edes rakastunut (olettaen että se on tavoitteena) niin en jatkaisi.
Itse tiesin muutamassa viikossa. Onnekseni vastapuoli tunsi samoin. Ei siinä tarvinnut arpoa tai ihmetellä. Välimatkaa oli meilläkin.
Jos hommaa on vaikeaa saada toimimaan käytännössä, se todennäköisesti tarkoittaa sitä, että molemmat eivät ole jutussa yhtä täysillä mukana. Olen ollut itsekin tuollaisessa etätapailusuhteessa ja voin sanoa että se oli 100% miehen syy ettei sitä saatu toimimaan, vaikka mies sen minun syykseni laittoikin.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei puolessa vuodessa tiedä haluaako viettää loppuelämänsä sen toisen kanssa (olettaen että se on tavoitteena) tai onko edes rakastunut (olettaen että se on tavoitteena) niin en jatkaisi.
Itse tiesin muutamassa viikossa. Onnekseni vastapuoli tunsi samoin. Ei siinä tarvinnut arpoa tai ihmetellä. Välimatkaa oli meilläkin.
Kauanko olette olleet yhdessä ja monenko vuoden kuluttua teidät vihittiin?
Vierailija kirjoitti:
Jos hommaa on vaikeaa saada toimimaan käytännössä, se todennäköisesti tarkoittaa sitä, että molemmat eivät ole jutussa yhtä täysillä mukana. Olen ollut itsekin tuollaisessa etätapailusuhteessa ja voin sanoa että se oli 100% miehen syy ettei sitä saatu toimimaan, vaikka mies sen minun syykseni laittoikin.
Olen naimisissa ja aviomieheni asuu toisessa kaupungissa. Yövymme toistemme luona silloin kun hänen lapsensa asuvat äidillään. Emme aio muuttaa yhteen.
Kyllä se rakastuminen tuntuu rakastumiselta vielä aikuisenakin. Ehkä teidän välimatka ja harvakseltaan näkeminen ei edistä tunteiden syntymistä tai sitten teillä vain ei ole sitä kuuluisaa kemiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hommaa on vaikeaa saada toimimaan käytännössä, se todennäköisesti tarkoittaa sitä, että molemmat eivät ole jutussa yhtä täysillä mukana. Olen ollut itsekin tuollaisessa etätapailusuhteessa ja voin sanoa että se oli 100% miehen syy ettei sitä saatu toimimaan, vaikka mies sen minun syykseni laittoikin.
Olen naimisissa ja aviomieheni asuu toisessa kaupungissa. Yövymme toistemme luona silloin kun hänen lapsensa asuvat äidillään. Emme aio muuttaa yhteen.
Kyllä tuo varmasti voikin toimia jos molemmat panostavat yhtä lailla. Tuossa minun tapailusuhteessani mies ei panostanut. Ja miehen mielestä kuitenkin oli minun syyni että homma ei toiminut.
Mikä sinua siis eniten epäilyttää tuossa tapailussa?