Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muidenkin aikuisten naisten sosiaalinen elämä tällaista: kavereille ei koskaan sovi mikään, ja jos ensin sopiikin, niin tehdään oharit
31.08.2023 |
Minulla on kyllä avomies, jonka kanssa vietän aikaa, mutta kaipaan myös tyttökavereitani ja heidän seuraansa.
Ehdotan kerran kuussa kahvittelua, grillausta, yleistä hengailua, ja mitä tahansa ehdotankin, niin ei sovi, ei onnistu. Toisaalta saatetaan sopiakin, mutta kuitenkin tehdään (viime hetken) oharit.
Samaan aikaan olen huomannut, että puhelimella seura kelpaa. Kaveri saattaa alkaa rupatella whatsapissa tylsyyttään silloin, kun se ehdottamani oikean elämän hengailu olisi ollut minulle vaihtoehto.
Olenko todella livenä niin ikävystyttävää seuraa, että vain whatsapp-seura kelpaa?
Onko muilla aikuisilla (30+) tällaista? Ei käy arki-illat eikä viikonloput.
Olenko minä lapsellinen, vanhanaikainen ja luonnonoikku, kun kaipaan seuraa face to face?
Kommentit (11)
En ole pyytänyt ketään minnekään vuosiin, kun aina tulee tyrmäys. Ikävä homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole tuollaista ongelmaa, mutta sellainen on, että 90% tapaamis, tekemis ym. aloitteista teen minä. Aina. Olisi kiva, kun joskus joku muukin pyytäisi jonnekin. Kyllä seurani kelpaa aina kun sitä pyydän, ja tapaamiset onnistuu, on kivaa jne. Mutta joskus mietin, että menisikö vuosi, että joku pyytäisi minua jonnekin, jos minä itse en sitä tekisi.
No minä vahdin nyt lapsia samalla kun chattailen tylsistyneenä. Vaikea tästä olisi kahvilaan tai grillaamaan lähteä, kun eivät lapset siellä viihtyisi ja itse stressaantuisin tylsistyneiden lasten perseilystä.
Onko lapsettoman jotenkin hankala ymmärtää tätä?
Ainakin itse olen huomannut, että ikäiseni +30 v on kiireisiä ja väsyneitä. Whatsappissa jaksaa muutamat viestit vaihtaa illalla lasten mentyä nukkumaan, mutta siinä se.
Itse olen suosiolla ajatellut, että alan etsimään uusia ystäviä sitten, kun lapset on vähän isompia ja ikäisilläni on taas enemmän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
No minä vahdin nyt lapsia samalla kun chattailen tylsistyneenä. Vaikea tästä olisi kahvilaan tai grillaamaan lähteä, kun eivät lapset siellä viihtyisi ja itse stressaantuisin tylsistyneiden lasten perseilystä.
Onko lapsettoman jotenkin hankala ymmärtää tätä?
Mä otan lapset mukaan kyläilemään, grillaamaan ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on naapurissa perhe, jolla on kaksi lasta. Toinen koulussa, toinen vielä päiväkodissa. He ovat jo aloittaneet harrastus rumban, eikä heillä kuulemma ole viikossa kuin yksi ilta vapaata niistä.
Tällaisia perheitä on paljon. Yritä siinä sitten ystävystyä kenenkään kanssa kun kellään ei ole koskaan aikaa.
Ja meilläkin on kolme lasta ja heillä harrastuksia, yksi jopa kilpa-urheilee, mutta en näe tätä ongelmana vaan asiana, jonka kanssa voi sumplia. Itse käyn esimerkiksi lenkillä kahden harrastusvuoron aikana, ja kun yksi vuoro voi kestää yli kaksi tuntia, kerkeisin kyllä kahvillekin helposti.
Mut ei.
Vierailija kirjoitti:
No minä vahdin nyt lapsia samalla kun chattailen tylsistyneenä. Vaikea tästä olisi kahvilaan tai grillaamaan lähteä, kun eivät lapset siellä viihtyisi ja itse stressaantuisin tylsistyneiden lasten perseilystä.
Onko lapsettoman jotenkin hankala ymmärtää tätä?
Itse asiassa on. Jos elämä on tuota joka päivä vuoden jokaisena päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä vahdin nyt lapsia samalla kun chattailen tylsistyneenä. Vaikea tästä olisi kahvilaan tai grillaamaan lähteä, kun eivät lapset siellä viihtyisi ja itse stressaantuisin tylsistyneiden lasten perseilystä.
Onko lapsettoman jotenkin hankala ymmärtää tätä?
Lapsetkin kasvavat ja ovat pian teinejä ja nuoria aikuisia. Sinulla ei välttämättä enää ole ystäviä joita tavata tässä vaiheessa, jos suhtaudut asiaan noinkin ylimielisesti. Muiden ei tarvitse ymmärtää sinua yhtään enempää kuin sinun heitä.
Mulla on joka toinen viikko siten, että oo. 7-15.30 töissä ja tunnin sisällä pitää hakea lapsi hoidosta. Hänen kanssa oon sit koko illan ja omaa aikaa ei ole yhtään, ei yhtään. Vapaammilla viikoilla kun on pikkusen enemmän aikaa, niin käy niin että olen flunssassa, muuten vaan niin väsynyt tai joku tärkeä meno. Kavereita kaipaan ihan hirveästi, mutta joskus tulee sovitut menot peruttua, kun olen niin tolkuttoman väsynyt. Olisi ihanaa vielä harrastaakin ja opiskella, mutta ei riitä aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tuollaista. Tosin vain yhdellä kaverillani on lapsia, kaksi pientä. Ehkä sitten kun alkaa se kuuluisa "harrastusrumba"...
Tai no kahdella entisellä kaverillani on lapsia myös. Eivät ole siksi enää kavereitani, kun heillä loppui aika ja kiinnostus. Ihan priorisoinnista kyse, kyllä perheellisiltäkin onnistuu kavereiden tapaaminen, jos halua on.
Onneksi on paljon myös lapsettomia kavereita.
Alue: Aihe vapaa
Esimerkiksi lastenhoidon lomassa voi olla tylsää. Silti se sitoo.