Ajateltavaa jouluksi kaikille äideille

Positiivareista lainattu juttu:



JOULUN

KAINALOSSA



On aattoilta. Lahjat on jaettu ja jouluateria

syöty. Nuorin on käpertynyt vierelleni sohvan

nurkkaan uusi nalle kainalossaan. Isommat

lukevat joululahjakirjojaan.



Että voikin tuntua joululta! Sittenkin, vaikka

joulumme syntyi niin vähäisistä aineksista ja

pienin ponnistuksin. Siivottiin ajoissa ja sen

jälkeen vain imuroitiin. Kirjoitettiin kortit

jo marraskuussa. Hoosianna kuunneltiin

lähikirkossa lapsikuoron kauniisti laulamana.

Ostettiin osa ruoista valmiina ja tehtiin osa

itse. Ja hankittiin torin kaunein kuusi.



Lukeva perhe saa lahjat kohtuuhinnalla:

toivekirja tai kaksi, iso levy suklaata ja

uusi pyjama. Rakkaan vanhan tädin neulomat

joulusukat vedetään jalkoja hellimään. Radion

joulumusiikki saa soida hiljaa koko yön,

kunnes viimeisenkin on pakko panna kirja

syrjään ja nukkua vähän.



Kuopus nykäisee minut hereille ajatuksistani.

Hän ei väsy kuuntelemaan lahjakirjojaan

uudelleen ja uudelleen. Avaamme yhdessä

Lasten joulukirjan, ja alan lukea sitä ääneen.

Kainalossani lapsi halaa nalleaan, nakertaa

omenaa ja katselee miettivin silmin aivan kuin

kauas tulevaisuuteen. Sitten hän havahtuu,

katsoo minuun ja sanoo: " Äiti, sä riität mulle."



Hän kiepsahtaa syliin antamaan suukon ja

lähtee laittamaan nallea nukkumaan. Käteni

sujahtavat ristiin silkasta kiitollisuudesta.

Lapseni on antanut minulle lahjaksi oikean

jouluoivalluksen:



Me riitämme lapsillemme! He haluavat tehdä

arkisia askareita äidin ja isän kanssa. He

haluavat pelata ja leikkiä kanssamme. Yhteys

syntyy jo siitä, että isä lukee lehteä ja äiti

neuloo samassa huoneessa, jossa lapsi leikkii.



Rakkaat kanssakasvattajat, valmistetaan tänä

vuonna joulu yhdessä lasten kanssa. Leivotaan

mitä osataan ja käytetään valmiita eineksiä,

elleivät aika ja hermot riitä laatikoitten

valmistamiseen. Livistetään joulunpyhinä

yhteiseen pulkkamäkeen koko perhe, pelataan

Afrikan tähteä ja Monopolia, Hullunkurisia

perheitä ja Unoa ja mitä niitä nyt onkaan.



Kaaputellaan luistimet ruosteesta ja kysytään

omilta asiantuntijoiltamme, miten jääkiekko-

mailaa pidetään. Leikitään " Väriä" ja " Peiliä"

ja " Mitä tiedät minun ystävästäni?" ja " Vettä

kengässä" . Luetaan pienimmille ääneen kaikki

heidän saamansa kirjat läpi niin moneen kertaan

kuin pyydetään. Ulkoillaan yhdessä pitkään ja

hartaasti ja kiireettä, ja keksitään sata muuta

asiaa, joista perhe iloitsee jouluna.



-Päivi Lankinen