Miten yksinäiset sai ajan kulumaan kun ei ollut nettiä, leffapalveluja yms?

Yksinäisiä ei juurikaan ollut useimmat olivat perheellisiä. Ja oli omakotitalot. Niitä korjatessa meni aika hyvin. Töitä myös riitti muutenkin niin paljon kun jaksoi tehdä

Luin, lenkkeilin, kävin seurakunnassa ja joskus kylässä tutuilla.

silloin tuli tv:stä parempaa ohjelmaa, nyt on lähes pelkkiä uusintoja ja hölmöjä tosi-tv-formaatteja tarjolla, siksi on pakko olla joku suoratoistopalvelu.

Olin työtön syksystä 1991 syksyyn 1998. Se tavallinen tarina meidän polvessa.

Ei ollut nettiä eikä kännyköitä. Ensimmäisen kännykän hankin juuri kun pääsin töihin 1998.

Se oli erilaista kuin tämä nykyaika. Täytyy lukea paljon kirjoja, olla sosiaalinen ja harrastaa kasvotusten muiden kanssa jotain, jne.

Ennen nettiä ihmiset kävi töissä, harrasti liikuntaa ja luki kirjoja. Nykyään ei tehdä enää mitään noista kun selataan vain nettiä.

Kirjat, kirjasto. Telkkari oli keksitty ja sieltä tuli vähemmän ohjelmaa mutta kaikki ei ollut tosi-tvroskan uusintoja. Olen myös soittanut musiikkia, kirjoitellut runoja, katsellut pilviä. Nykyään ei pysty keskittymään tuollaiseen koska some?

Kirjojen lukeminen oli tärkein harrastukseni. Jumppaseura, käsityöpiiri, kuoro. Oli vaikka mitä 90-luvulla. Nykyään ihmiset ei ole enää sosiaalisia.

Vierailija kirjoitti:

Olin työtön syksystä 1991 syksyyn 1998. Se tavallinen tarina meidän polvessa.

Ei ollut nettiä eikä kännyköitä. Ensimmäisen kännykän hankin juuri kun pääsin töihin 1998.

Se oli erilaista kuin tämä nykyaika. Täytyy lukea paljon kirjoja, olla sosiaalinen ja harrastaa kasvotusten muiden kanssa jotain, jne.

Samankaltainen tarina itsellä ysäriltä. Välillä oli tylsää mutta silti se oli paras vuosikymmen. En osaa selittää miksi. Taianomaista aikaa. Vastaantulevat ihmiset olivat tuntemattomia, ravintolat kukoistivat eikä synkkiä uutisia tullut joka tuutista jatkuvasti.

Folk var väl inte så ensamma tidigare?

Lukeminen, kaupungilla käytiin näyteikkunoita katselemassa. Tehtiin käsitöitä, kudottiin ja ommeltiin vaatteita. Normi arkiaskareet, esim ruuanlaitto, ei ollut pahemmin eineksiä, leivottiin. Kansalaisopiston kurssit, liikunta, maalaaminen, kielet. Käytiin kahvilla naapurissa. Käytiin elokuvissa. Hiihdettiin, suosituimman ladun varrella oli jonkun urheiluseuran ylläpitämä paikka, josta sai ostaa kuumaa mehua, siellä juteltiin kaikkien kanssa, ei tarvinnut olla tuttu, kaikki rupatteli kenen kanssa sattui. Saareen pääsi tuurimoottoreilla päiväksi kesäisin, sielläkin juteltiin kaikkien kanssa. Uimassa Käytiin maauimalassa.

Näin ainakin pienessä rannikkokaupungissa. Ja tulihan telkkarista kokonaista kaksi kanavallista ohjelmaa iltojen ratoksi.

Lukien, leväten, hiljaisuudesta ja ajattelusta nauttien. Metsässä on hyvä olla. Eikä seuraa olekaan kun on köyhälistön edustaja.

Eikö kukaan muista viedeovuokraamoja?

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan muista viedeovuokraamoja?

Toki, niitähän oli monessa nurkassa eikä mitään isoja ketjuja. Nauhotin myös telkkarista kaikki elokuvat mitä tuli. Iso läjä rakeisia VHS-nauhoja vieläkin tallessa. Radiosta nauhotin myös c-kasetille biisejä mutta DJ puhui välillä päälle niin ärsytti.

Kaikki oli laihoja ja hyväkuntoisia sillon eikä missään videovuokraamossa myyty karkkia. Tupakkaa tosin poltettiin yleisesti. Nuorille oli oma YO-rööki.

Minä muistan istuneeni sohvalla joku surkea läppäri sylissä. Kuuntelin CD:iltä musiikkia ja chattailin Kiss FM -chatissa ainakin iltaisin.

Irccasin myös paljon. Se taltutti sitä yksinäisyyttä.

Puhun siis yksinäisistä ajoistani nuorena aikuisena.

Esimerkiksi kultaisella 1980-luvulla kuunneltiin musiikkia LP-levyiltä, C-kaseteiltä ja hiukan myöhemmin CD-levyiltä ja stereot olivat monen kodin ja opiskelijaasunnon peruskalustoa. Minulla on edelleen tallessa omassa kirjahyllyssä satoja 1980- ja 1990-luvulla hankittuja vinyylilevyjä ja sen jälkeen hankittuja CD-levyjä.

Lisäksi luin varmasti nykyistä enemmän mm. tietokirjallisuutta ja tieteiskirjallisuutta 1980-luvulla kuten Frank Herbertiä, Isaac Asimovia, Stanislav Lemiä, ja monia muita.

Harrastin myös vuosikymmeniä aktiivisesti kestävyysjuoksua 3 kertaa viikossa noin tunnin yhtäjaksoisen  juoksulenkin muodossa. Minulla meni vielä yli 40-vuotiaana Cooperin testissä 3000 metrin raja rikki vaikka ei  minulle ollut muuten mitään kilpailullisia tavoitteita.

Luettiin kirjoja

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oli laihoja ja hyväkuntoisia sillon eikä missään videovuokraamossa myyty karkkia. Tupakkaa tosin poltettiin yleisesti. Nuorille oli oma YO-rööki.

Kumma homma, minun ystävä- ja tuttavapiirissä on aina oltu pääsääntöisesti tupakoimattomia ja tupakointia olisi pidetty vain typeränä ja outona tapana. Huono asia oman talouden ja terveyden kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oli laihoja ja hyväkuntoisia sillon eikä missään videovuokraamossa myyty karkkia. Tupakkaa tosin poltettiin yleisesti. Nuorille oli oma YO-rööki.

Kumma homma, minun ystävä- ja tuttavapiirissä on aina oltu pääsääntöisesti tupakoimattomia ja tupakointia olisi pidetty vain typeränä ja outona tapana. Huono asia oman talouden ja terveyden kannalta.

Joo sitähän se toki olikin ja on edelleen mutta silloin ei ollut sen kummempia tupakkalakeja. Ravintoloissa poltettiin sisällä ja kioskilta myytiin alaikäisille jos sano ostavansa iskälle. Koska ysärillä aika kului hitaammin niin röökaaminen oli hyvä keino ajan tappamiseen.

Olen koko aikuisikäni ollut yksineläjä, siis yli 50 vuotta. Koskaan ei ole ollut ongelmia, miten saada ajan kulumaan. Olin sellaisessa työssä, jossa riitti töitä kotiinkin, välillä enemmän, välillä vähemmän. Telkkarin hankin vasta, kun olin ollut jo muutaman vuoden töissä. Alakouluikäisestä lähtien olen ollut kirjaston aktiivinen käyttäjä. Lainaan kirjoja ja luen lehtiä lukusalissa. Kirjoja on kertynyt omaankin kirjahyllyyn melkoiset määrät. Kännykän hankin joskus 90-luvun lopulla veljen käskystä, koska ajan usein pitkiä matkoja. Tietokoneen hankin parikymmentä vuotta sitten, kun sain asuntolainan maksetuksi ja yllättäen jäi "irtonaista" rahaa.

Lukemisen ohella olen ikäni tehnyt erilaisia käsitöitä. Kun raha oli tiukalla ison asuntolainan takia, ompelin vaatteeni takkeja myöten itse, neuloin villapaitoja ja -takkeja ja sukkia, pipoja ja lapasia. Ulkoiluunkin on riittänyt aikaa, sillä minulla ei ole vieläkään Netflixejä sun muita maksullisia palveluja, ja tämä foorumi taitaa olla ainut somekanava. Osaan myös olla tekemättä mitään! Se on sitä luovaa laiskottelua, jolloin yllättäen saattaa syntyä hyviäkin ideoita.