Miten kouluikäiset pärjäsi 80-90-luvuilla, kun ei ollut vedenpitävää reimatecciä eikä

Ei tullut leikittyä kuraleikkejä enää kouluiässä. Muistan että lapasista imeskeltiin lumipalloja ja käytiin välillä kerrostalon rappukäytävän patterilla niitä lämmittämässä ja sitten takaisin pulkkamäkeen. Ehkä minulla oli jotkut kosteutta pitävät toppahousut koska en muista että ne olisi koskaan olleet läpimärät.

Sateella ei vain menty ulos ellei ollut kesä ja lämmin. Hypättiin ruutua katoksessa tai heiteltiin superpalloa. Siis kouluiässä.

Mun lapsuus oli ankea ja epänormaali. Sänky oli liian lyhyt, ikkunat metsään päin, alusvaatteet villaa joka kutitti hirveästi, lelut olivat puisia ja isä oli naulannut ne lattiaan kiinni, pipo oli liian kireä, kengät numeroa liian pienet, vaatteet liian suuria koska ne olivat serkkujen vanhat. Serkut kasvoivat isommiksi, koska saivat syödä kotonaan paremmin. Iso osa lapsuudesta meni onkiessa jojoa patterin välistä ja kun lopulta sain sen sieltä pois, olin jo kasvanut ja kiinnostus jojoa kohtaan lopahti.

Mulla on jonkinlainen muistikuva itselläni sellaisista kernimäisistä kurahousuista, jotka laitettiin henkseleiden sijaan neppareilla kiinni, ja sellaisista rukkasista, joissa kärki oli tavallaan kuin kumisaappaan kumia.

Se kovalla pakkasella auraamattomilla väylillä pimeässä polkupyörällä kouluun ajo oli rokkenrollia. Helsingissä kasarin alussa. Isä osti pyörään nastarenkaat.

Reimaa oli vaikkei teciä ollutkaan. Mulla on vieläkin Reiman sadetakki 1998 ostettu.

Mitäs ne UltraBra keltaiset sadetakit oli? 50 - luvulla keksittyjä. Samaa sarjaa oli myös kurahousuja.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kastuttiin ja oltiin aivan umpijäässä pihalla tunteja. Haalarit imivät vettä kuin pesusienet, hanskoista puhumattakaan. Muistan kuinka oli ärsyttävää kun vähänkin meni polvilleen, niin haalari kastui läpi märäksi.

Minä taas muistan miten tuo ei haitannut pätkääkään. Ei märkä haalari, ei märät kengät... Lapaset häiritsi kun ne ei pysyneet enää kädessä läpimärkinä. Mutta sitten vaan oltiin ilman.

Vierailija kirjoitti:

Enstex- kankaat oli silloin jo keksitty. Ihan hyvin toimivat.

Todella ja olisivat hyviä vieläkin jos saisi muihin kuin ramsamiesten vaatteisiin.

Nykyään pitää olla kankaita, joissa on niitä mikromuoveja, joten ajatelkaapa sitä.

Tyttäreni syntyi 1989 ja muistan kuinka laadukkaita ulkoiluvaatteita jo hänen lapsuudessaan oli, esim. Reiman vaatteet olivat jo silloin kestäviä ja hyviä. Taloyhtiön pihassa teki yhdessä muiden lasten kanssa vielä koululaisena lumiukkoja ja leikki lumileikkejä, eikä ulkoiluvaatteet olleet koskaan mikään ongelma. Jos joku ulkoiluvaate kastui, niin se yleensä kuivui aamuksi kylpyhuoneen lattialla (kun oli lattialämmitys). Toisaalta, vaikka meillä rahat olivat tiukalla, niin nimenomaan ulkoiluvaatteet pyrittiin ostamaan lapsille aina mahdollisimman toimivia ja laadukkaita, usein Reimaa. Sama jatkuu edelleen näköjään lastenlasten kanssa.

Koko ajan oltiin kipeinä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs ne UltraBra keltaiset sadetakit oli? 50 - luvulla keksittyjä. Samaa sarjaa oli myös kurahousuja.

Rukan sadetakkeja. Minulla oli kurahousut jo 60-luvulla, tuli testattua niiden vedenpitävyyttä lätäkössä istumalla.

Silloin entisaikana vesi jäätyi 0 asteessa ja talvella oli -30 astetta. Ei hirveästi vaatteet kastuneet edes hiestä.

Vierailija kirjoitti:

Reimaa oli vaikkei teciä ollutkaan. Mulla on vieläkin Reiman sadetakki 1998 ostettu.

Teciä oli jo 90-luvulla.

Ei silloin hankittu myöskään mitään erikoisia vaatteita koulun alkaessa.

Minä olen syntynyt 80-luvun alussa. Muistan vieläkin, miten ensin haalarin polvet kastuivat, kun lumihangessa leikki polvillaan ja sitten jäätyivät, kun siitä nousi ja lähti liikkeelle. Muistan myös että hanskat ja lapaset kastuivat läpimäriksi ja sitten kädet haisivat ihan karsealle, kun olivat siellä märissä käsineissä hautuneet. 

Pärjättiin siis kyllä, mutta ei ollut aina miellyttävää. Ulkoilen nyt aikuisena aika paljon ja on tosi kivaa, kun lumihangessa ryönäämisen jälkeen ei ole takapuoli ja polvet märät. 

Ei ole kyllä oikein mitään mielikuvaa millaisia ulkovaatteita tuli alakoulussa käytettyä, siis ulkohousut ja takit oli joo jonkinlaiset ja kai ne vähän hylki vettä, mutta ainakin hanskat oli usein märät. Ja kuravaatteita oli kyllä, ja sadetakkeja nyt ainakin. Teini-iässä nollarin alkupuolella partioleireillä muistan että käytettiin ihan siis sadetakkeja ja (henkselittömiä) kurahousuja. Goretex oli varmaan jo olemassa, mutta aivan liian kallista, sitten ne kalvovaatteet alkoi pikkuhiljaa yleistyä ja halventua normitallaajan budjettiin sopivaksi.

Olihan jo 50/60-luvuilla sadetakkeja ja kurahousuja. Muistan kuinka omat puaniset kurahousuni oi ripustettu narulle kuivumaan ammeen yläpuolelle, ja saappaat oli vielä niissä lenksuissaan, kylppärin lattia oli tehty mustista laatoista. 60-luvulla syntynyt veljeni muisteli miten hiostavat Enstex-haalarit olivat.

Pakkasella meillä oli mummon viidestä kuudestä langasta neulotut kauniin villapuserot, tosi lämpimät., siis 60-luvun alkupuolella. Ja paksut lapaset, joissa oli sellaisia lankalenkkejä sisäpuolella, en nyt tähän hätään muista sen tekotekniikan nimeä.

HYVIN!

.

SADETAKKI KEKSITTIIN JO:

1800- luvulla! Chrales Machintoch

Kehitti 1800- luvun alussa kehitti itse kumipäälysteisen kankaan,

Jota alettiin käyttää sotien jälkeen sadetakeissa,

PVC- kalvo, joka teki mahollisek valmistaa sade- asujen tekemisen

Suomessa RUKKA valmistaa sade- asuja myös APRIL RAIN.

SATEENVARJO

Aurinko varjoja JA

Sateenvarjoa on käytetty JO

TUHANSIA VUOSIA

Muinaisessa Assyriassa, Kreikassa ja Egyptissä,

Ne tehtiin yleensä silkistä, tai öljypaperista,

1600- luvula kannettavat varjot Leivisi myös Eurooppaa,

Rautakehikon sateenvarjolle keksi

Samuel Fox vuonna 1852.

KUMISAAPPAAT

Itse Coodyerar kiinnostui 1800- luvulla valmistaa kenkiä lumesta,

Patentin osti Hiriam Hucison

1853!

Nykyään tää yritys tunnetaan

AIGLE

.

SUOMALAISIA NOKIAN SAAPPAITA

ON VSLMISTETTU

myös yli 100- vuotta.

Eli Hyvin on tuhansia vuosia pärjätty sateella.

🌈👢

80-luvulla tarhaikäisenä oli kyllä ihan normi sadevaatteet, kurahousut ja hanskat.

Ysärillä en muista että oltaisiin enää kouluikäisenä pidetty hirveästi sadevaatteita, joku tuulipuku taisi olla.

Talvisin oli ala-asteikäisenäkin toppahaalari/lasketteluhaalari joka piti vettäkin jonkin verran.

Joskus piti kyllä käydä vaihtamassa vaatteet kesken kaiken, varsinkin lapaset.

Ei se kylmyys lapsena niin haitannut. Enemmän haittasi se lämpimään tulo, kun jäätyneet sormet alkoivat lämpenemään ja niveliin sattui niin helvetisti. Oli aina pohdinta, että ottaako vähän lievemmän, pitkään kestävän kivun, vai pistääkö kädet lämpimään veteen, joka sattui paljon, mutta vähemmän aikaa.