Vastuu ja ratkaisut.
Tämä aloitus on kohdistettu kaikille elämänkatsomuksille.
Mua on viimeaikoina mietityttänyt asiat ihmisen elämän onnellisuudesta suhteessa hänen tekemiinsä ratkaisuihin. Kuinka paljon uskot näillä olevan yhteistä?
Minä uskon, että ihminen ei loppukädessä pysty päättämään elämänsä suuntaa, mutta hyvin paljon hän voi elämäänsä ja hyvinvointiinsa vaikuttaa - lähinnä tekemällä viisaita ratkaisuja. Mua on jotenkin viimeaikoina suututtanut sellainen alistuva asenne, että " kaikki vaan meni näin, ei mahda mitään" , vaikka tosiasiassa toisenlaiseen ratkaisun tekeminen olisi ehkäissyt vaikeudet. Toki ymmärrän, ettei kaikkeen voi löytyä niin selkeitä vastauksia kuin ulkoapäin katsoen kuvittelisi, mutta silti. Lähinnä tarkoitan tällä asenteella välinpitämättömyyttä ja piittaamattomuutta omien tekemisten ja tekemättä jättämisten seurauksista. Vastuun ottaminen tuntuu joskus puuttuvan kokonaan. Tehdään omasta elämästä helvettiä, rakennetaan oma keskitysleiri. En halua yleistää, koska usein on kysymys sellaisista ongelmista, joihin ihminen ei ole voinut itse vaikuttaa! Jotenkin on vaan niin voimaton olo katsoa tällaista elämänasennetta sivusta, suututtaakin. Vai olenko vain suvaitsematon, en tiedä...
Kristillisen vakaumukseni puolesta ajattelen asian niin, että Jumala on luonut jokaiselle vastuun elämästään ja läheisistään. Uskon, että meillä on oikeus taistella onnestamme ja hyvinvoinnistamme täällä maan päällä kynsin hampain. Ajattelen, ettei tarvitse alistua sellaisiin vastoinkäymisiin, jotka voidaan ehkäistä. Sitten taas ne, joille ei voi mitään, ne voi ottaa vastaan tietäen, että Jumala nekin kääntää parhaaksemme.
Tämä on nyt tosi sekava aloitus, mutta olisi mielenkiintoista lukea muiden ajatuksia jos jotain keskustelua syntyisi.
Kommentit (4)
kuin kahdella edellisellä kirjoittajalla. Joskus tuntuu, että Suomen hyvinvointivaltio-malli tukee ihmisillä tätä vastuun pakoilua etenkin taloudellisissa asioissa. Vaikka tietysti hyvinvointivaltion tukiaiset yms. ovat pääasiallisesti hyviä asioita.
Omatunto. Vl:nä olen käynyt aika pitkän ja kivisen tien sen kanssa että olen oivaltanut sen että omatunto on minun omatuntoni ei seurakunnan yhteinen. Jos niin olisi voisin työntää vastuun valinnoista ikäänkuin seurakunnan harteille - kun me seurakunnassa ymmärrämme näin.
Kuitenkin itselleni on kirkaana avautunut se ettei erehtyvät ihmiset voi olla erhtymättömiä erotellessaan oikeaa ja väärää. Eikä omaatuntoa voi sitoa siihen mitä erhyvät ihmiset ovat asoista mieltä vaan siihen mitä raamattu sanoo.
Raamattu sanoo jokseenkin näin. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi siinä on laki ja profeetat.
Vastuu on meillä jokaisella. Ja jokaisella meillä on omat ongelmamme. Ja jokaisen on kuuneltava oman omantunnnon ääntä oikeassa ja väärässä. Meidän tulee pitää hyvä omatunto ei ihmisten vaan Jumalan edessä.
Emme voi siirtää vastuuta omista valinnoista toisten kannettavaksi ajatellen että - näin me ymmärrämme silti vaikka itsestä se tuntuu väärältä. Tästä seruaa jatkuvaa syyllisyyttä siitä ettei ehkä voi olla sen yhteisen ymmärryksen mittainen. Tätä kautta menettää myös armolapen vapauden ja siiryy armon alta lain alle.
Näin ollen ajattelen että vastuu on minun ja omantunnon asia on pitää huoli siitä että pysyn valinnoissani oikealla tiellä. Ja jos en pysy pitänee omantunnon siitä soimailla. Luotan lujasti siihen että omatunto toimii neuvoo ja opettaa.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Esikoislestadiolaisena myös minä olen käynyt läpi saman kivisen tien miettiessäni oikeaa ja väärää, ja olen päätynyt samaan lopputulokseen kuin sinä. Ihanaa huomata, että joku vl ajattelee näin!!!! :)
Hieno aloitus. Enpä voisi ollaa enempää samaa mieltä.
Omasta elämästä meillä jokaisella on vastuu ja tietyllä tavalla olemme vastuussa myös toisten elämästä, sikäli kuin tekemillämme ratkaisuilla on vaikutusta myös muiden elämään. Ja aika usein on.
Voidaan ajatella, että joka ikinen hetki olemme teemme ratkaisun loppuelämämme suunnasta, vaikka sitä emme tietoisesti ajattelekaan. Kuitenkin kaikki, mitä teemme, vaikuttaa tulevaisuuteemme, samoin tekemättä jättamisemme. Toiset sanovat elävänsä tässä hetkessä ja menevänsä sinne minne virta vie ja viittaavat tällä siihen, että he eivät huolehdi tulevaisuudesta eivätkä tee suunnitelmia tai päätöksiä elämänsä suunnasta. Väärin.
Ajopuun lailla eläminenkin on valinta, jolla on seurauksensa. Ja loppujen lopuksi meille lankeaa vastuu elämästämme, olimme sitten kuinka aktiivisia tai passiivisia hyvänsä.
Kyllä, ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja onnellisuuteensa. Jos ei muuten, niin siten, että päättää olla onnellinen kaikista niistä pienistä asioista, jotka auttavat selviämään päivästä toiseen.