"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?

Eihä sinulla tässä mitään sairautta ollut vaan miehelläsi joka sitten kuoli. Tai jos oli tapaturma niin sama asia. Miten sinä kuolleen miehesi siivellä jäisit lomailemaan yhteiskunnan kustantamana?

Tästä on vuosia, kun isäni kuoli ja sain saman tien vapaata, suorastaan passitettiin pois töistä vähäksi aikaa. Iso firma kyseessä ja vuosi 1998.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arkeen nopeasti palaaminen voi helpottaa surusta selviämistä vaikkei sitä itse ensin uskoisikaan. Itse käytin ylityövapaan läheisen kuoleman jälkeisen päivään jolloin kävimme hautaustoimistossa hoitamassa asioita ja pari päivää ennen hautajaisia pidin muutaman jäljellä olevan lomapäivän järjestelyjä varten. Jos läheisen hautajaiset osuvat arkipäivään niin se kaiketi onkin palkallinen vapaa. Opin jättämään ylityövapaita ja muutamia lomapäiviä varastoon yllättäviä tarpeita varten silloin, kun lähipiirissä oli iäkäs apua tarvitseva läheinen.

 

Mitä se surusta selviytyminen on?

Kuolinpesän asioiden hoitaminen ei onnistu parissa päivässä.

Ja sinähän annat työnantajallesi sellaisen signaalin että voit käyttää myös omaan sairastamiseesi lomapäiviä.

 

Jos en olisi mennyt töihin heti läheisen pois menon jälkeen olisin vatvonut asiaa koko ajan ja se olisi voinut käydä raskaaksi. Suru ei todellakaan ole sairaus vaan normaali ihmisen elämään kuuluva asia jonka kanssa vain täytyy oppia elämään. Joskus aika ennen läheisen lopun tuloa voi olla raskas ja raskaampi kuin itse lähtö ja siihen tilanteeseen moni saattaakin tarvita töistä sairauslomaa tai muuta luvallista palkallista poissaoloa ja toki sairausloma ja pitkäkin sellainen voi olla joskus muutenkin  tarpeen riippuen tapauksesta.

Töihin vaan sieltä kotoa itkeskelemästä.

Ihminen on terve, jos puolison äkillinen poismeno järkyttää lähes toimintakyvyttömäksi. Siispä töihin mars mars.

Olen samaa mieltä, suru ei ole sairaus. Hyvät sille lääkärille!

3 viikkoa hoidit työpaikalla sumussa omia asioitasi? maksettiinko sinulle siitä palkkaa?

ei meidän firmassa maksettaisi palkkaa, jos ei 3 viikkoon tee töitä.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on terve, jos puolison äkillinen poismeno järkyttää lähes toimintakyvyttömäksi. Siispä töihin mars mars.

No silloin jos toimintakyky menee niin asia onkin eri, ei kannata uhriutua ja loukkaantua. Itse opiskelin isäni äkillisen kuolemankin jälkeen koska oli pakko saada opinnot päätökseen. Rankkaa oli mutta selvisin hengissä. Tilanteiden mukaisesti aina.

Jokaisella työntekijällä on joku työehtosopimus, joka määrittelee palkalliset ja palkattomat vapaat. Yleensä läheisen kuolema oikeuttaa yhden päivän palkalliseen vapaaseen, sen jälkeen poissaolo on palkatonta. Vaikka millaisia valituksia siitä onko oikein vai ei, mutta lukekaa ne teidän työehtosopimukset joihin olette sitoutuneet työnantajan palveluksessa noudattamaan. Se takaa kaikille työntekijöille tasa-arvoiset oikeudet vapaiden ja poissaolojen suhteen ja määrittelee mm. sairauslomien palkallisen maksimin esim. työsuhteen pituuden mukaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Palkattomana tuo voisi onnistua jossain. On ihmisiä jotka eivät varmaan mene töihin surussa jos eivät pysty tai muu psyykkinen tila, uupumus. Lekurien mukaan ihmiset ovat aina työkykyisiä, ovat sellaisessa järjestelmässä mukana, jonka mielestä se on niin. Ihmiset voivat vetää tästä omat johtopäätökset.

Kyllä se ihan palkallisena sairauslomana onnistuu useimmissa työpaikoissa.

Monessa työpaikassa saa palkallista vapaata. Ei tarvitse edes hakea sairaslomaa.

Lapseni kuoleman jälkeen olin 10kk sairaslomalla ja sitten palasin puoiipäiväisenä töihin. En edes joutunut vääntämään sairaslomasta, muistan yhden lääkärin tuskailleen että minkä disgnoosin hän tähän laittaa kun ei halunnut masentuneeksikaan minua merkitä. Ainakin ensin muistan diagnoosin olleen akuutti stressireaktio.

Fiksut firman lyö samantien soittosaikkua maksimimäärän tiskiin. Sen jälkeen keskustellaan tapauskohtaisesti miten edetään niin että työkyky säilyy ja henkilö voi toimia tehtävässään turvallisesti.

Sitten nämä sanonkomitä puulaakit onkin sitten tuollaisia APn tyylisiä hikipajoja joissa odotetaan että vuoron tavoitteet täyttyy vaikka kuolisit linjastoon kesken päivän.

 Totta on se, että suru ei ole sairaus. Siksi siihen e pidäkään saada sairauslomaa. Sen sijaa akuutti stressireaktio, masennus, ahdistus, unettomuus jne. ovat syitä, joiden ansiosta voi saada sairauslomaa läheisen kuoleman johdosta ja usein se "surun" pääoire onkin jokin noista. olisihan se fiksua, jos lääkäri kysyisi potilaalta, että miten potilaan kertoma suru ilmenee ja kun potilas kertoo oireet, niin sairausloma heltiäisi niillä, mutta lääkärit taitavat monesti ajatella automaationa, että potilas osaa kertoa oireet erikseen ja näin jos potilas sanoo "vain", että on surua, niin ei se tietenkään silloin saa lääkäriä kirjoittamaan sairauslomaa. 

Iso osa näistä kommentoijista ei selvästikään ole menettänyt läheistään yllättäen. 

No eipä sitä oloa ja tuskaa voi tietää, ennen kuin itse sen kokee.

T. Lapensa haudannut

Sairasloman saanti riippuu varmaan siitä, millaisessa kunnossa siinä tilanteessa on ja mitä työtä tekee. Jos tekee työtä, jossa on pakko olla koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä ja itkee vaan eikä kykene tekemään töitä, ilman että aiheuttaisi haittaa muille, niin eihän siitä mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Iso osa näistä kommentoijista ei selvästikään ole menettänyt läheistään yllättäen. 

No eipä sitä oloa ja tuskaa voi tietää, ennen kuin itse sen kokee.

T. Lapensa haudannut

Uhirutuja paikalla! Sitten kun saa järkesi takaisin, niin osaat ehkä lukea kommentitkin sellaisenaan eikä henkilökohtaisena hyökkäyksenä sinua kohtaan. Sinun kannattaisi ehkä etisä itsellesi joku suljettu vertaistukipalsta, jos et osaa lukea tai keskustella itse aiheesta ilman patologisia tunnevyöryjä.

Monikin on menettänyt läheisensä, minäkin, useampiakin. Se ei kuitenkaan estä meitä keskustelemasta itse aiheesta.

Iäkäs isäni kuoli keväällä, sain kaksi viikkoa sairauslomaa. Lääkäri on tosi empaattinen ja meillä oli hyvä, viisas keskustelu siitä, mitä surutyö on ja minkälaisia tunteita voi herätä, kun vanhempi kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan naurettavaa. Lääkäri on sopinut työnantajan kanssa

Vaihda työpaikkaa.

Voi tuollaisesta lääkäristä tehdä kantelun ja tuollaisen työnantajan kohdalle osuessa soittaa ammattliittoon. Suru ei ole sairaus, mutta depressio on. On täysin normaalia, että puolison kuolema suistaa surun, sokin ja uupumuksen kautta syvään depressioon.

Mutta ap tuskin on viitsinyt liittoon liittyä, onpahan vapaamatkustajana ja kuvittelee, että paikallinen sopiminen toimii. NOIN SE SITTEN TOIMII.

Vierailija kirjoitti:

Valtiolla sai viikon sairauslomaa kun lapsi kuoli. Kyllähän se aika raakalaismaiselta tuntuu, mutta toisaalta lienee hyvä sekin, ettei siihen oloonsa jää vellomaan.

Samaa mieltä tästä. Kyllä viikon parin sairasloma saattaa olla enemmän kuin tarpeen, mutta sen jälkeen työ voi toimia myös lääkkeenä, joka pitää siinä normaalissa arjessa kiinni. Minusta liika kotona omissa tunteissa vellominen ei tee hyvää. Siinä menee helposti liian syviin vesiin.