"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?
Puolisoni menehtyi alkukesästä yllättäen ja työterveyspalvelun lääkäri sanoi, että työnantajan kanssa on sovittu, että suru ei ole sairaus vaan tervekin ihminen tuntee tässä tilanteessa surua. Jouduin suuntaamaan suoraan töihin!
Sitten menikin melkein kolme viikkoa aika sumussa töissä hautajaisia valmistellen. Onneksi kesäloma koitti ja pääsin käymään tätä läpi.
Kaiken huipuksi työnantaja otti palkasta "aiheettomaan" työterveyskäyntiin kuluneen ajan.
Kyseessä pieni työnantaja. Saako isoissa työpaikoissa näissä tilanteissa sairaslomaa?
Kommentit (842)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kohdannut ns. paikallisen sopimisen eli sanelun. Tätähän nykyhallitus ajaa erittäin voimakkaasti kun siellä on hallitusohjelma suoraan EK:n pöydästä. Etkö seuraa politiikkaa lukekaa edes murkut org niin sivistytte hieman.
Minäkin kohtasin paikallisen sopimisen. Palkka nousi melkein 1000 e/kk. Ei minusta paha asia ollenkaan.
Tuo on ollut aina mahdollista. Paikallinen sopiminen tarkoittaa sitä, että työnantajasi olisi voinut laskea palkkaasi melkein 1000 euroa kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Aika lailla on porukalta hukassa sairauslomaan ja palkan maksuun liittyvät asiat. Lääkäri EI päätä palkanmaksusta, vaan työnantaja. Lääkärin tehtävä on diagnosoida ja hoitaa sairauksia ja työnantaja maksaa palkkaa, jos diagnoosi on sellainen, että sillä voi saada KELAsta korvauksen. Sairauslomapaperiin ei voi kirjoittaa diagnoosiksi omaisen kuolemaa, vaan siihen on laitettava jokin diagnoosiluettelosta löytyvä, sopiva diagnoosi. Ja työnantaja lopulta päättää, onko sairausloma palkallista vai ei.
Työnantaja voi päättää poissaolosta ja sen palkallisuudesta ilman että siihen tarvii sotkea lääkäriä. Jos ei epäile työntekijän SAIRASTUNEEN, miksi lähettää työntekijää lääkärille?? Kyllä ne jokainen lääkärikäyntikin maksaa ja harmi jos tämä ei ole riittävän konkreettista esim tth hinnoittelussa, että lääkärille lähetetään ihan turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kohdannut ns. paikallisen sopimisen eli sanelun. Tätähän nykyhallitus ajaa erittäin voimakkaasti kun siellä on hallitusohjelma suoraan EK:n pöydästä. Etkö seuraa politiikkaa lukekaa edes murkut org niin sivistytte hieman.
Minäkin kohtasin paikallisen sopimisen. Palkka nousi melkein 1000 e/kk. Ei minusta paha asia ollenkaan.
Tuo on ollut aina mahdollista. Paikallinen sopiminen tarkoittaa sitä, että työnantajasi olisi voinut laskea palkkaasi melkein 1000 euroa kuukaudessa.
Höpsis, paikallisesta sopimisesta on aina kyse, kun tehdään TESsistä poikkeavia ratkaisuja. Lakiahan ei saa rikkoa.
Työkaveri sai soiton, että hänen talo on tulessa. Löperö esimies päästi hänet lähtemään paikalle vaikka oli aamupäivä ja töitä ihan riittävästi hänellekin. Eikä työkaveri edes ole palomies. Kyllä meitä muita suututti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kohdannut ns. paikallisen sopimisen eli sanelun. Tätähän nykyhallitus ajaa erittäin voimakkaasti kun siellä on hallitusohjelma suoraan EK:n pöydästä. Etkö seuraa politiikkaa lukekaa edes murkut org niin sivistytte hieman.
Minäkin kohtasin paikallisen sopimisen. Palkka nousi melkein 1000 e/kk. Ei minusta paha asia ollenkaan.
Tuo on ollut aina mahdollista. Paikallinen sopiminen tarkoittaa sitä, että työnantajasi olisi voinut laskea palkkaasi melkein 1000 euroa kuukaudessa.
Höpsis, paikallisesta sopimisesta on aina kyse, kun tehdään TESsistä poikkeavia ratkaisuja. Lakiahan ei saa rikkoa.
Palkkaa on aina saanut maksaa enemmän mitä TES.ssä on sanottu, sehän on vain alaraja.
Vierailija kirjoitti:
Surun aiheuttamasta sokkireaktiosta saanee yleensä pari päivää. Sen jälkeen töihin, se auttaa surussa.
Paskat auttaa!
Menin töihin pari päivää sen jälkeen, kun olin pitänyt vanhempaani kädestä kiinni hänen kuolleessaan. Nyt muutaman vuoden jälkeen voin näin jälkikäteen sanoa, että en todellakaan ollut vanhemman kuoleman jälkeen työkykyinen pitkään aikaan ja tuo töihin liian aikaisin meno vain pitkitti surutyötä.
Terveydenhuolto on uskomattoman kyvytön huomioimaan ihmistä kokonaisuutena. Tämä on tullut nähtyä niin monet kerrat niin omassa elämässä kuin työelämän kauttakin.
T: sossu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla koira jäi auton alle aamulenkin aikana, että aamupäivä sitten meni uusiksi. Soitin esimiehelle, että lähden eläinlääkäriin, ilmottelen kun tiedän enemmän. Asia ok.
Koira ei selvinnyt. Iltapäivällä soittelin ikävät kuulumiset ja oli tarkoitus lähteä seuraavana päivänä töihin. Esimies otti osaa ja sanoi, että pidä loppu viikko vapaata (yht 4 päivää palkallista). Hän vielä lähetti kukkia ja herkkukorin.
Pienehkö firma. Yhteensä 8 työntekijää.
Tuolla on ollut ilo ollut töissä jo vuosia. Älyttömän hyvä työilmapiiri. Mielellään toisinaan tekee ylimäräistä tms omaan piikkiin, kun tietää, että joustoa piisaa tarvittaessa.
Koirasta?
Kyllä.
Pidin vapaani, kun se annettiin. Kaksi ekaa päivää meni sumussa järkytyksestä, kun siihen aikaa sain. Surua piisaa vieläkin vuosien jälkeen.
Työkaveri oli 2 kk pois, kun miehensä kuoli. En teiedä ottiko palkatonta vai miten.. ei se mulle kuulukaan.
Hommia kasaantui ne saatiin tehdyksi, ilman nurinoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kohdannut ns. paikallisen sopimisen eli sanelun. Tätähän nykyhallitus ajaa erittäin voimakkaasti kun siellä on hallitusohjelma suoraan EK:n pöydästä. Etkö seuraa politiikkaa lukekaa edes murkut org niin sivistytte hieman.
Minäkin kohtasin paikallisen sopimisen. Palkka nousi melkein 1000 e/kk. Ei minusta paha asia ollenkaan.
Tuo on ollut aina mahdollista. Paikallinen sopiminen tarkoittaa sitä, että työnantajasi olisi voinut laskea palkkaasi melkein 1000 euroa kuukaudessa.
Höpsis, paikallisesta sopimisesta on aina kyse, kun tehdään TESsistä poikkeavia ratkaisuja. Lakiahan ei saa rikkoa.
Palkkaa on aina saanut maksaa enemmän mitä TES.ssä on sanottu, sehän on vain alaraja.
Jäit siis tuijottamaan pelkkää summaa etkä miettinyt, mikä muu muuttui paikallisen sopimisen myötä.
Kaveri sai sairaslomaa hautajaisiin saakka. Sen jälkeen se lääkäri ei enää kirjottanut. Kävi toisella.
Kaikkiaan oli lähes puoli vuotta pois. Alkoholisoitui sinä aikana, kun ei ollut mitään tekemistä.
Syytti meitä kavereita, kun ei oltu hänen kanssaan. Niin ku me ei ryyppylomaa saatais hänen miehensä kuoleman takia. Suuttu kun sanoin tuon ääneen.
Äkillisesti ja yllättäen kuoli äitini. Minulle lääkäri kirjoitti kaksi päivää sairaslomaa, diagnoosi akuuttistressireaktio. Lääkäri kysyi myös tarviksenko pidempää sairaslomaa, pystynkö tekemään töitä. Läheisen kuoleman jälkeen olotilaan voi kuulua ahdistusta, unettomuutta, masenusta.. niillä syillä saa pidemmänkin palkallisen sairasloman.
Toiset pystyvät käymään töissä, toiset eivät. Surulla ei ole kaavaa tai yleistä aikataulua, ihmiset reagoivat eri tavoin. Minulle suurempi suru ja lamaannus iski vasta hautajaisten jälkeen. Kun shokista selvisi ja asian oikeasti "ymmärsi".
Sinänsä kaikki sairaslomat eivät ole palkallisia, se on työnantajan päätös. Joten työnantajalle on ihan laillista todeta, ettei pelkän surun takia poisso-oloa korvata. Lääkärin kirjoittama sairasloma kuitenkin antaa oikeuden olla pois töistä.
Isäni kuolemasta en saanut enkä halunnut mitään sairaslomaa. Konsernin johtaja lähetti henkilökohtaisen surunvalittelukirjeen, heti kun asia tuli työnantajan tietoon. Ja antoi lomapäiviä asioiden hoitamista varten sekä hautajaisiin. Hienoja miehiä, sekä isäni että johtaja.
Meillä on tessissä hyvät vapaat (3 palkallista työpäivää) läheisen kuollessa. Toki puolison tai lapsen kuollessa mikään kolme päivää ei riitä. Suru ei ole sairaus, mutta vaikea töitä on tehdä itkiessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun aloituksen virittämä ongelma on siis lähinnä byrokraattinen. Mutta sitäkin vaikuttavampi se voi olla. Kyse on siitä, että onko laittaa rasti johonkin ruutuun, että osattaisiin kertoa mitä oireita suru aiheuttanut?
Kuitenkin on myöskin niin, että käsittelemättöminä voi tuollaiset tunneperäiset asiat aiheuttaa vaikka millaisia oireita myöskin jälkikäteen. Eli jotainhan lääkärisedän tai -tädin siihen paperiin pitäisi merkitä, että saadaan byrokratian rattaita taasen veivattua.
Tämä pitäisi kuitenkin olla ihan yleisen mielenterveyden kannaltakin hyväksyttyä, että surutyön takia pitäisi saada aikaa käsitellä tuntemuksiaan. Jos niitä ei käsittele, niin surusta voi tulla myöhemmin sairaus.
Esimerkiksi matkavakuutus tulisi evätä kaikilta niiltä, joille suru aiheuttaa vakavia tuntemuksia. Surustahan voi tulla sairaus ja jos on jo hakenus akuutista stressireaktiosta sairauslomaa, niin tietenkin sen diagnoosin tulisi seurata mukana koko muuhunkin elämään. Entä jos matkalla reaktio toistuu ja aiheuttaa ongelmia, onko vakuutusyhtiö velvollinen maksamaan samalla tavalla kuin työnantaja, yksilöllä itsellään ei ole mitään vastuita?
Vakuutusyhtiö korvaa myös silloin, kun tasapainossa oleva krooninen sairaus yllättäen pahenee matkan aikana,
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuolemasta en saanut enkä halunnut mitään sairaslomaa. Konsernin johtaja lähetti henkilökohtaisen surunvalittelukirjeen, heti kun asia tuli työnantajan tietoon. Ja antoi lomapäiviä asioiden hoitamista varten sekä hautajaisiin. Hienoja miehiä, sekä isäni että johtaja.
Tunsiko konsernin johtaja isäsi? Jos ei, niin eihän asia hänelle kuulunut. Mistä oli edes kuullut asiasta? Kysyitkö, kuka juorusi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kohdannut ns. paikallisen sopimisen eli sanelun. Tätähän nykyhallitus ajaa erittäin voimakkaasti kun siellä on hallitusohjelma suoraan EK:n pöydästä. Etkö seuraa politiikkaa lukekaa edes murkut org niin sivistytte hieman.
Minäkin kohtasin paikallisen sopimisen. Palkka nousi melkein 1000 e/kk. Ei minusta paha asia ollenkaan.
Tuo on ollut aina mahdollista. Paikallinen sopiminen tarkoittaa sitä, että työnantajasi olisi voinut laskea palkkaasi melkein 1000 euroa kuukaudessa.
Höpsis, paikallisesta sopimisesta on aina kyse, kun tehdään TESsistä poikkeavia ratkaisuja. Lakiahan ei saa rikkoa.
Palkkaa on aina saanut maksaa enemmän mitä TES.ssä on sanottu, sehän on vain alaraja.
Jäit siis tuijottamaan pelkkää summaa etkä miettinyt, mikä muu muuttui paikallisen sopimisen myötä.
Ei tuossa kerrottu mistään muusta kuin palkankorotuksesta. Vanha juttu, mikä siinä on sinusta niin ihmeellistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuolemasta en saanut enkä halunnut mitään sairaslomaa. Konsernin johtaja lähetti henkilökohtaisen surunvalittelukirjeen, heti kun asia tuli työnantajan tietoon. Ja antoi lomapäiviä asioiden hoitamista varten sekä hautajaisiin. Hienoja miehiä, sekä isäni että johtaja.
Tunsiko konsernin johtaja isäsi? Jos ei, niin eihän asia hänelle kuulunut. Mistä oli edes kuullut asiasta? Kysyitkö, kuka juorusi?
Oletko tosissasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuolemasta en saanut enkä halunnut mitään sairaslomaa. Konsernin johtaja lähetti henkilökohtaisen surunvalittelukirjeen, heti kun asia tuli työnantajan tietoon. Ja antoi lomapäiviä asioiden hoitamista varten sekä hautajaisiin. Hienoja miehiä, sekä isäni että johtaja.
Tunsiko konsernin johtaja isäsi? Jos ei, niin eihän asia hänelle kuulunut. Mistä oli edes kuullut asiasta? Kysyitkö, kuka juorusi?
Oletko tosissasi?
Olen. Alaisten henkilökohtaisia asioita ei juoruta esimiestasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisissa työpaikoissa kenenkään on turha pyytää lomapäivää tai palkatonta vapaata mihinkään muuhun. Saa lapsi tanssia vanhojen tanssit rauhassa eikä vanhemoia näy edes penkkariajelua katsomassa. Yo- ja valmistujaisjuhlat saa tehdä työpäivien jälkeen, kun vapaata ei heru. Työnantajahan saa päättää yksin vuosilomien ajankohdasta alkaen, ei työntekijöiden toiveita tarvitse kuunnella.
Meillä saa todella hövelisti palkatonta vapaata luettelemistasi syistä, kukaan ei ole vielä hoksannut pyytää palkallista vapaata mennäkseen katsomaan penkkariajelua. Ja koska työnantaja joustaa, niin mekin ymmärrämme, että sairauslomaa (palkallista) haetaan vain sairauksiin eikä häiden tai hautajaisten valmisteluihin.
Minä puhuin koko ajan palkattomasta vapaasta. Työnantajan ei ole mikään pakko antaa sitä yhtään mistään syystä. Ei edes lomapäiviä, työnantaja päättää niiden ajankohdasta.
Esimerkiksi matkavakuutus tulisi evätä kaikilta niiltä, joille suru aiheuttaa vakavia tuntemuksia. Surustahan voi tulla sairaus ja jos on jo hakenus akuutista stressireaktiosta sairauslomaa, niin tietenkin sen diagnoosin tulisi seurata mukana koko muuhunkin elämään. Entä jos matkalla reaktio toistuu ja aiheuttaa ongelmia, onko vakuutusyhtiö velvollinen maksamaan samalla tavalla kuin työnantaja, yksilöllä itsellään ei ole mitään vastuita?