Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen, oletko koskaan käyttäytynyt vierasta ihmistä kohtaan kurjasti
08.08.2023 |
Nousi hetki sitten karvat itsellä pystyyn, kun näin henkilön, jolle käyttäydyin yhteen harrastustoimintaan liittyen tosi kurjasti. Olen ihan normaali työssäkäyvä ihminen, kuormittunut olin etenkin tuolloin, muttei se selitä kaikkea. Tämä henkilö yritti auttaa minua ja oli tosi asiallinen, minä hermostuin hänelle vähän kuin tyhjästä. Kaiken lisäksi sanoin jotain niin lapsellista hänelle, jota en edes kehtaa tänne kirjoittaa. En hermostunut huutamalla, mutta siis kaikesta tiesi että olen todella tympeä.
Aloin sitten miettimään, että tuntuu että aikuisena ei enää tule konflikteja tai ainakaan pitäisi tulla. Silti niitä joskus kuin varkain tulee ja syyllinen löytyy ilmeisesti vain katsomalla peiliin.
Tosiaan kun näin tämän kelle suutahdin aiemmin niin yritin kaikilla tavoin vältellä, etten joudu kohtaamaan häntä. KOSKA minulla ei ole hänelle muuta sanottavaa kuin anteeksipyyntö, jota en ole koskaan sanonut ja nyt tapahtuneesta on kulunut niin pitkä aika, että turha enää palata asiaan. Kai!
Tuleeko teillä muilla koskaan mitään outoja tilanteita, ihmeellisiä konflikteja tai mitään muutakaan vai onko kaikki (etenkin naiset) itse aurinkoja ja kaikkien kanssa ja aina toimeentulevia, sellaisia ihmisiä kenen seurassa kaikki viihtyvät?
Kommentit (12)
Vielä lisään tähän tekstiini, että hävettää itseni välillä. Että miksi käyttäydyin niin ja varsinkin sit jos näkee jonkun tyypin niin nousee tosi paha fiilis itsestä, että miten voin olla sellainen. Haluisin olla erilainen, mutta en olekaan niin kiva ihminen kuin joskus luulin. '
ap, ikä 41v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä on joku outo kohtaaminen. Itse käyttäydyn asiallisesti.
Hei kiva tietää, että saattaa meitä muitakin kauheuksia olla. Miten itse pysyt aina asiallisena? Se on tavoitteeni, mutta nähtävästi vaikean takana.
Olen. Asia on vielä mielen päällä, koska on tuore. Häpeän kovasti tapaa, jolla lopetin erään aika pitkäaikaisen ystävyyssuhteen. Ihmisen huonot puolet olivat käyneet liian kuormittaviksi, ja olin sanonut asiasta ja ottanut etäisyyttä yli vuoden ajan. Omasta ehdotuksestani teimme koko päivän mittaisen reissun, ja ystäväni käytös oli aivan samaa kuin aina ennenkin. Sen ei olisi pitänyt tulla minulle yllätyksenä. Ystäväni tuli huonovointiseksi, ja hänen käytöksensä vain paheni koko ajan. Olin itse henkisesti aivan lopussa, ja minun olisi oikeastaan pitänyt irrottaa itseni ystävästäni (esim. ostamalla paikan toiseen liikennevälineeseen, kyse oli paluumatkasta), mutta en tehnyt sitä. Sitten jossain kohtaa, kun ystäväni alkoi puolustella omaa käytöstään perinteisesti diagnoosillaan, minulta vain paloivat käämit. Annoin tulla täyslaidallisen. Matka ei ollut onneksi pitkä, halasimme erotessa, mutta oli selvää, että se oli sitten siinä. En harmittele sitä, että välit menivät, mutta häpeän kovasti sitä, millä intensiteetillä ja millaisessa tilanteessa vuosien harmitus sitten purkautui.
Kyse ei siis ollut vieraasta ihmisestä, mutta kurjasta käyttäytymisestä sitäkin enemmän. Toisaalta tuon episodin jälkeen olemme tietenkin toisillemme kuin vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietääkseni enkä ajaudu konflikteihin. Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, myös sellaisten jotka ei tule keskenään toimeen. Olen vähän diplomaattiluonne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä on joku outo kohtaaminen. Itse käyttäydyn asiallisesti.
Hei kiva tietää, että saattaa meitä muitakin kauheuksia olla. Miten itse pysyt aina asiallisena? Se on tavoitteeni, mutta nähtävästi vaikean takana.
Minulla on hyvin matalat odotukset kanssaihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen aloitus. Erityisesti siksi, että itselläni on järjetön kynnys käyttäytyä kurjasti, vaikka olisikin ns. aihetta. Ihan vasta tuntematon nainen tuli metrossa tökkimään minua sormella rintaani vihaisesti kun olin hänen mielestään hänen tiellään, ja minä vain totesin että Okei, anteeksi. Olen kai sellainen tossu, mutta en aivan toivoton, sillä oikeasti merkittävissä asioissa pidän kyllä puoleni tarvittaessa tiukasti. Mikä siis saa ihmiset käyttäytymään kurjasti tuntemattomia kohtaan? Minä en vain pysty siihen, tunnen myötätuntoa aivan kaikkia kohtaan. Niitä ilkeilijöitäkin.
Olen. Mutta mun pinnan palamiseen on yleensä liittynyt jokin ärsytys. Esimerkiksi nuorempana kuuntelin vaikka mitä ala-arvoista puhetta vanhemmilta ihmisiltä. Nykyään ei tarvitse sanoa kuin yksi poikkipuolinen sana ja vastaan napakasti takaisin. Ja jos siitä ei usko niin tulee täyslaidallinen takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, pyrin olemaan ystävällinen ventovieraille. Nuorempana saatoin loukkaantua tai ottaa itseeni, jos joku käyttäytyi tylysti minua kohtaan yllättäen.
Nykyisin ajattelen, että henkilöllä on niin pahoja mt-ongelmia, ettei hän välitä vaikka antaa huonon kuvan ventovieraalle ja nolaa itsensä. Tai todella huono päivä ja käytöstavat. Usein nämä samat ihmiset mielistelevät muita jos kokevat hyötyvänsä heistä jotenkin.
Joten ei, minulle ei tule myöskään paha olo toisen käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä on joku outo kohtaaminen. Itse käyttäydyn asiallisesti.
Hei kiva tietää, että saattaa meitä muitakin kauheuksia olla. Miten itse pysyt aina asiallisena? Se on tavoitteeni, mutta nähtävästi vaikean takana.
Minulla on hyvin matalat odotukset kanssaihmisistä.
Tämä on hyvä periaate, jos sitä onnistuu ylläpitämään. Itselläni on piirre, että annan ihmisten olla sitä, mitä ovat. Minusta on kiinnostavaa tuntea ja keskustella hyvin erilaisten ihmisten kanssa; erilaisuudella tarkoitan esim. koulutustaustaa, ammattia, poliittisia mielipiteitä, luonnetta ja tapaa puhua. Minulla ei ole ongelmia tutustua ihmisiin, eikä myöskään ystävystyä ihmisten kanssa.
Kuitenkin olen törmännyt useamman kerran siihen, että ärtymys ihmisiä - siinä kohtaa jo ystäviksi muodostuneita - kohtaan kasvaa. Tekee mieli sanoa vastaan, tekee mieli kysyä, miksi ihminen valittaa samasta asiasta vuodesta toiseen. Miksi ihminen ei ota toisia ihmisiä huomioon, miksi ajattelee aina asioita vain itsensä kautta. Miksi puhuu päälle, miksi ei vaivaudu kuuntelemaan ajatuksella, mitä minulla on sanottavana. Jossain kohtaa kuppi kaatuu nurin. Ihmettelen tätä asiaa. Kaikkien ihmisten kanssa tätä ongelmaa ei ole.
Olen siis tuo, joka edellä kertoi häpeävänsä tapaa, jolla välit ystävään menivät poikki.
Joka päivä on joku outo kohtaaminen. Itse käyttäydyn asiallisesti.