Osaatteko puhua vaikeista asioista lastemme kanssa?

Esim. jos teininne on kokenut jotain vaikeaa ja menette hänen huoneeseensa juttelemaan siitä niin kuin amerikkalaisissa elokuvissa, osaatteko sanoa oikeat sanat niin että tilanne päättyy yhteisymmärrykseen ja halaukseen?
Muistelen että mun vanhemmat oli vähän huonoja sellaisessa enkä koe että itsekään tulen pystymään siihen kun omat lapseni ovat teinejä. On vain ihan ihan hiton huono kun en ole saanut mallia. Onko sellaiset hetket välttämättömiä vai onko ok jos ei tee sellaista?