Uraa ja lapsia ei ole mahdollista yhdistää
Uraa tekevä nainen ei voi koskaan olla täysin läsnä lapsilleen ja kasvattaa heitä hyvin. Vain kotiäiti voi sen tehdä.
Jos siis haluat menestyä työelämässä, älä tee lapsia. Niin yksinkertaista se on.
Kommentit (29)
Oma siskoni on esimerkki siitä että nimenomaan uran ja lapset voi yhdistää. On korkeastikoulutettu ja edennyt hyvin urallaan.
Lapsi on lukiossa, on panostanut koulunkäyntiin ja tietää mitä haluaa opiskella lukion jälkeen. Hän on hyväkäytöksinen ja pidetty kaveripiirissään, on pari mieluista harrastusta ja lisäksi tekee töitä lukion ohessa.
Joisskin perheissä vain työteliäisyys ja äly periytyy. Ei jäädä voivottelemaan, vaan tehdään.
Onko uhriutunut kotiäiti paras äiti? No ei taatusti.
Vierailija kirjoitti:
Järjestelykysymys. Sekä minä että mieheni olemme johtavassa asemassa. Olimme johtajaputken alusa, kun lapsi syntyo. Olemme ain sumplineet niin, että vuorotellen menemme esim. konferenssireissulle ja muille eli kumpikin on aidosti joustanut, kun on ollut tarvis. Lisäksi meillä on ollut erittäin hyvät turvaverkot. Paljonhan se töitä vaati, mutta normaalin työajan lisäksi olemme voineet tehdä hommia esim. lapsen harrastusten aikana.
Lapsi, joka on nyt jo aikuinen, opiskelee yliopistossa, asuu yksiössä ja käy säännöllisesti muutaman ratikkapysäkin päässä kotona joko yksin tai tyttöystävän kanssa. Vaikuttaa onnelliselta ja tasapainoiselta nuorelta, jonka kanssa meillä on hyvin lämpimät välit.
Arvostan kyllä, jo joku haluaa olla kotona. Minulle se ei olisi sopinut. Mielekkään uran takana on ollut oma kunnianhimo, hyvä puolisovalinta, lapsiystävälliset työpaikat, meille sopiva lapsiluku ja joustavuus.
Nimenomaan "turvaverkot".
Monesti mummot ja papat kasvattaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Joisskin perheissä vain työteliäisyys ja äly periytyy. Ei jäädä voivottelemaan, vaan tehdään.
Tai ahneus ja ilkeily. Otetaan toisilta pois ja nauretaan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestelykysymys. Sekä minä että mieheni olemme johtavassa asemassa. Olimme johtajaputken alusa, kun lapsi syntyo. Olemme ain sumplineet niin, että vuorotellen menemme esim. konferenssireissulle ja muille eli kumpikin on aidosti joustanut, kun on ollut tarvis. Lisäksi meillä on ollut erittäin hyvät turvaverkot. Paljonhan se töitä vaati, mutta normaalin työajan lisäksi olemme voineet tehdä hommia esim. lapsen harrastusten aikana.
Lapsi, joka on nyt jo aikuinen, opiskelee yliopistossa, asuu yksiössä ja käy säännöllisesti muutaman ratikkapysäkin päässä kotona joko yksin tai tyttöystävän kanssa. Vaikuttaa onnelliselta ja tasapainoiselta nuorelta, jonka kanssa meillä on hyvin lämpimät välit.
Arvostan kyllä, jo joku haluaa olla kotona. Minulle se ei olisi sopinut. Mielekkään uran takana on ollut oma kunnianhimo, hyvä puolisovalinta, lapsiystävälliset työpaikat, meille sopiva lapsiluku ja joustavuus.
Nimenomaan "turvaverkot".
Monesti mummot ja papat kasvattaa lasta.
Välillä kyllä, koska sukupolvien väliset suhteet ovat lämpimät. Jos minulle ja miehelle sattui yhtä aikaa meno tai matka, jota ei voinut järjestellä, silloin appivanhempani tai minun isäni tulivat avuksi (äitini kuollut). Mielestäni on rikkaus, että lapsen ympärillä oli paljon turvaa ja rakkautta ja ymmärrän, että kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joisskin perheissä vain työteliäisyys ja äly periytyy. Ei jäädä voivottelemaan, vaan tehdään.
Tai ahneus ja ilkeily. Otetaan toisilta pois ja nauretaan päälle.
Varmaan tämäkin voi olla totta, mutta minun, yksittäisen ihmisen, havainto ei tätä tue. Esim. omat vanhempani tekivät hienot urat julkisella puolella, vaikka kumpikin olisi tienannut enemmän yksityisellä (lääkäri ja juristi). Kumpikin teki töitä kovasti, mutta ei se meitä lapsia haitannut. Saatiin itsekin malli, että työtä kannattaa tehdä, opiskella paljon ja samalla pitää suhteet läheisiin kunnossa
Kyllä on mahdollista. Nykyään myös isä osallistuu lastensa hoitoon.
Suurin osa miehistä on onnistunut saamaan uran ja lapset. Miksi he ns voivat saada kaiken, mutta naiset muka eivät? Miehet ovat ihmisiä siinä missä naisetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joisskin perheissä vain työteliäisyys ja äly periytyy. Ei jäädä voivottelemaan, vaan tehdään.
Tai ahneus ja ilkeily. Otetaan toisilta pois ja nauretaan päälle.
Varmaan tämäkin voi olla totta, mutta minun, yksittäisen ihmisen, havainto ei tätä tue. Esim. omat vanhempani tekivät hienot urat julkisella puolella, vaikka kumpikin olisi tienannut enemmän yksityisellä (lääkäri ja juristi). Kumpikin teki töitä kovasti, mutta ei se meitä lapsia haitannut. Saatiin itsekin malli, että työtä kannattaa tehdä, opiskella paljon ja samalla pitää suhteet läheisiin kunnossa
Julkisen puolen suojatyöpaikat eivät ole ura.
Vierailija kirjoitti:
Oma siskoni on esimerkki siitä että nimenomaan uran ja lapset voi yhdistää. On korkeastikoulutettu ja edennyt hyvin urallaan.
Lapsi on lukiossa, on panostanut koulunkäyntiin ja tietää mitä haluaa opiskella lukion jälkeen. Hän on hyväkäytöksinen ja pidetty kaveripiirissään, on pari mieluista harrastusta ja lisäksi tekee töitä lukion ohessa.
Yksi lapsi?
Uskallan väittää että jopa korkeammissa viroissa on paremmin mahdollista yhdistää ura ja lapset, etenkin jos kumppani osallistuu yhtälailla. Korkeissa viroissa tehdään pitkää päivää mutta päivänsä saa usein aikatauluttaa kokousten ulkopuolella parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja sitten taas tulot on usein paremmat mikä mahdollistaa palveluiden ostamisen joka helpottaa arkea.
On hankalampaa yhdistää suorittavan työn hommat joissa työt alkaa tiettyyn aikaan ja päättyy työnantajan asettamaan aikaan. Ruoka- ja kahvitauot on määritelty minuutilleen. Pyytele siinä sitten hattu kourassa esimieheltä että saisiko tiistain otettua puoliksi palkattomaksi vapaaksi kun lapsella sattuu olemaan neuvola työaikana.
Omat vanhempani ovat akateemisia ja molemmat olleet aina töissä, kun olimme veljeni kanssa lapsia. Toimistotyöaika, joten hyvin riitti vanhemmilla aikaa meille. En ymmärrä aloitusta.
Vierailija kirjoitti:
Uskallan väittää että jopa korkeammissa viroissa on paremmin mahdollista yhdistää ura ja lapset, etenkin jos kumppani osallistuu yhtälailla. Korkeissa viroissa tehdään pitkää päivää mutta päivänsä saa usein aikatauluttaa kokousten ulkopuolella parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja sitten taas tulot on usein paremmat mikä mahdollistaa palveluiden ostamisen joka helpottaa arkea.
On hankalampaa yhdistää suorittavan työn hommat joissa työt alkaa tiettyyn aikaan ja päättyy työnantajan asettamaan aikaan. Ruoka- ja kahvitauot on määritelty minuutilleen. Pyytele siinä sitten hattu kourassa esimieheltä että saisiko tiistain otettua puoliksi palkattomaksi vapaaksi kun lapsella sattuu olemaan neuvola työaikana.
Harvemmin ne viroissa olevat mitään uraa luo.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani ovat akateemisia ja molemmat olleet aina töissä, kun olimme veljeni kanssa lapsia. Toimistotyöaika, joten hyvin riitti vanhemmilla aikaa meille. En ymmärrä aloitusta.
Aloitus koskee uraa, ei työssäkäyntiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joisskin perheissä vain työteliäisyys ja äly periytyy. Ei jäädä voivottelemaan, vaan tehdään.
Tai ahneus ja ilkeily. Otetaan toisilta pois ja nauretaan päälle.
Varmaan tämäkin voi olla totta, mutta minun, yksittäisen ihmisen, havainto ei tätä tue. Esim. omat vanhempani tekivät hienot urat julkisella puolella, vaikka kumpikin olisi tienannut enemmän yksityisellä (lääkäri ja juristi). Kumpikin teki töitä kovasti, mutta ei se meitä lapsia haitannut. Saatiin itsekin malli, että työtä kannattaa tehdä, opiskella paljon ja samalla pitää suhteet läheisiin kunnossa
Julkisen puolen suojatyöpaikat eivät ole ura.
.
Kummasti vaan sinunkn sukulaisesti jonottivat äitini leikattavaksi ja isäni saattoi ratkoa sukusi oikeustaistoja 😃. Ja me lapset jatkoimme samalla suojatyölinjalla, haha!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joisskin perheissä vain työteliäisyys ja äly periytyy. Ei jäädä voivottelemaan, vaan tehdään.
Tai ahneus ja ilkeily. Otetaan toisilta pois ja nauretaan päälle.
Varmaan tämäkin voi olla totta, mutta minun, yksittäisen ihmisen, havainto ei tätä tue. Esim. omat vanhempani tekivät hienot urat julkisella puolella, vaikka kumpikin olisi tienannut enemmän yksityisellä (lääkäri ja juristi). Kumpikin teki töitä kovasti, mutta ei se meitä lapsia haitannut. Saatiin itsekin malli, että työtä kannattaa tehdä, opiskella paljon ja samalla pitää suhteet läheisiin kunnossa
Julkisen puolen suojatyöpaikat eivät ole ura.
.
Kummasti vaan sinunkn sukulaisesti jonottivat äitini leikattavaksi ja isäni saattoi ratkoa sukusi oikeustaistoja 😃. Ja me lapset jatkoimme samalla suojatyölinjalla, haha!
Ei he mitään uraa luoneet, jumputtivat töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskallan väittää että jopa korkeammissa viroissa on paremmin mahdollista yhdistää ura ja lapset, etenkin jos kumppani osallistuu yhtälailla. Korkeissa viroissa tehdään pitkää päivää mutta päivänsä saa usein aikatauluttaa kokousten ulkopuolella parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja sitten taas tulot on usein paremmat mikä mahdollistaa palveluiden ostamisen joka helpottaa arkea.
On hankalampaa yhdistää suorittavan työn hommat joissa työt alkaa tiettyyn aikaan ja päättyy työnantajan asettamaan aikaan. Ruoka- ja kahvitauot on määritelty minuutilleen. Pyytele siinä sitten hattu kourassa esimieheltä että saisiko tiistain otettua puoliksi palkattomaksi vapaaksi kun lapsella sattuu olemaan neuvola työaikana.
Harvemmin ne viroissa olevat mitään uraa luo.
Sinä voit dissata julkist puolta, minkä haluat, mutta totuus on, että meille tulee tosi paljon yksityiseltä väkeä, koska työ on merkityksellistä, haastavaa ja palkitsevaa. Ne, jota tulevat vain himmaamaan, pyritään karsimaan kättelyssä.
Järjestelykysymys. Sekä minä että mieheni olemme johtavassa asemassa. Olimme johtajaputken alusa, kun lapsi syntyo. Olemme ain sumplineet niin, että vuorotellen menemme esim. konferenssireissulle ja muille eli kumpikin on aidosti joustanut, kun on ollut tarvis. Lisäksi meillä on ollut erittäin hyvät turvaverkot. Paljonhan se töitä vaati, mutta normaalin työajan lisäksi olemme voineet tehdä hommia esim. lapsen harrastusten aikana.
Lapsi, joka on nyt jo aikuinen, opiskelee yliopistossa, asuu yksiössä ja käy säännöllisesti muutaman ratikkapysäkin päässä kotona joko yksin tai tyttöystävän kanssa. Vaikuttaa onnelliselta ja tasapainoiselta nuorelta, jonka kanssa meillä on hyvin lämpimät välit.
Arvostan kyllä, jo joku haluaa olla kotona. Minulle se ei olisi sopinut. Mielekkään uran takana on ollut oma kunnianhimo, hyvä puolisovalinta, lapsiystävälliset työpaikat, meille sopiva lapsiluku ja joustavuus.