Hävettääkö seurustelu syrjäytyneen kanssa?
Olen ihastunut työttömään ikuisuus opiskelijaan. Kehtaanko esitellä hänet ystävilleni kun kuitenkin tulee jossain kohtaa puheeksi ura ja työelämä?
Kommentit (21)
Syrjäytynyt voi myös hävetä pinnallista urakeskeisyyttäsi. Pysykää poissa ihmisten ilmoilta, niin kumpaakaan ei hävetä.
Kannattaako asioita joiden julkitulo hävettäisi tehdä ylipäätään? Mielenterveyden kannalta se on epäoptimaalinen ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille esittely nolompaa kuin kavereille. Boomerit ei ymmärrä että nykyään voi ihan täyspäinenkin jäädä työttömäksi.
Miten voit olla noin yksinkertainen ja yleistävä?
70- vuotias äiti harrastaa koodausta huvikseen. Ollut kotiäitinä koko ikänsä. Lähes 80- vuotias isäni on Instagramissa ja TikTokissa. Satavarmasti ovat kartalla nykymenosta. Ja kokeneet senkin, kun omat isät ovat sodan jälkeen hattu kourassa jonottaneet päivittäin saadakseen töitä kyseiselle päivälle.
Ymmärrystä riittää erilaisiin elämäntilanteisiin kuin sinulla.
Hävettäisi jos ei osaa käyttää yhdyssanoja.
En pidä työtöntä ikiopiskelijaa syrjäytyneenä. Hänhän opiskelee. Miten muuten voi olla ikiopiskelija, kun opinto-oikeudet on rajoitettu määrävuosiin?
Onko jollain itsetunto-ongelmia, jos tällainen on ongelma tai este seurustelulle tai häpeän aihe.
Syrjäytynyt seurusteleva opiskelija? Opin uuden merkityksen sanalle syrjäytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille esittely nolompaa kuin kavereille. Boomerit ei ymmärrä että nykyään voi ihan täyspäinenkin jäädä työttömäksi.
Kyllä mäkin uskaltaisin työttömän poikakaverin vanhemmille esitellä, mutta en sivaria tai mokkamunaa.
Miksi hävettäisi?
Onko Ap. tyhmä?
Minä olen työtön ikuisuusopiskelija. Jos joku kysyy, niin kerron että alanvaihto on tässä käynnissä. Harvemmin ketään sen syvällisemmin kiinnostaa tietää.
En sitten tiedä miten uteliaita ap:n kaverit on, mutta en usko että kaverin uudelta seurustelukumppanilta ihan kauheasti tentataan asioita ensitapaamisilla.
Siihen taas ei auta mikään, jos itse on niin pinnallinen että asia häiritsee, silloin ei varmaan kannata alkaa suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Hävettäisi jos ei osaa käyttää yhdyssanoja.
Hävettäisi, jos ei osaa käyttää pilkkuja oikein.
Mä olen syrjäytynyt js lihava nainen. Vieläkin, 18 vuoden jälkeen miehen suku, etenkin hänen tätinsä mies selittää joka kerta, että "olisit sinä paremman naisen saanut". Ei haittaa.
Miksi häpeisit rakastasi? SE on noloa, että edes mietit tuollaista!
Pinnalliset meritokraatit ja kulissieläjät voi jättää omaan arvoonsa.
Tunnen 40+ naisen, joka ei koskaan ole ollut työelämässä. Opiskellut ja sluibaillut koko ikänsä. Ihan ok näköinen ja voisin kyllä nus ia. Kehtaisinko sit esitellä kavereilleni onkin toinen tarina.
Kai teitä hävettää. Minulla on ollut miehiä, joita tapaan säännöllisesti ja yhdessäolo on rentoa ja hauskaa. Kuitenkaan minua ei pyydetä mukaan mihinkään. En ole tutustunut miesten elämän muihin ihmisiin. Tämä ei haittaa, kun viihdyn etupäässä kotona muutenkin.
Älä mene ihastusta pitemmälle ap. Ei suhteessa voi pitää kumppania piilossa kuitenkaan.
Lihavana minua hävetään ja piilotellaan muutenkin. Kauppaankin mies lähtee yksin.
Eihän siinä ole mitään häpeämistä jos pyrkii kuitenkin elämässä itsenäisyyteen/itsensä elättämiseen, ei päihteile ja pitää itsestään huolta muutenkin, ei ole vakavia mt-ongelmia (nykyään diagnosoidaan kaikille joku masennus), eikä ylipäätään elämänhallinnallisia ongelmia. Sanasta syrjäytynyt tulee väkisinkin mieleen päihdeongelmainen työtön sekoilija.
Opiskelu kertoo määrätietoisuudesta ja pyrkimyksestä muuttaa asioita. Jos tuet miestä, niin ei ole syytä hävetä.
Mä olen syrjäytynyt ja kai naisystävää hävettää. Ei esitellä työkavereille tai pyydetä mukaan sukujuhliin.