Kriminaalipsykologian auktoriteetti

kirjoittaa aikakauslehtiblogissaan: huumori voi satuttaa.

No, kukapa ei tuota tietäisi. Ja siihenhän huumosia, jopa sen auktoriteetin työmaailmassa käytetään, sosiaali- ja terveysalalla käytetään huumoria sekä töissä että vapaa-ajalla satuttamiseen. Huumoria viljelemällä voi myös saada itselleen sellaista mitä muuten ei voi toiselta ihmiseltä vaatia, kuten nyt vaikkapa tyyppiä vtuttaa kun naapuri käy asuntoonsa kuuluvalla parvekkeella tupakalla, niin siitäpä se nokkela vttuuntunut keksii ruveta viljelemään älytöntä huumori, joka ei sitten mukamas ole mitenkään kohdistettu siihen naapuriin... hahahhaa! No, tämä sattui aikana, jolloin parveketupakointia ei vielä oltu mahdollistettu kiellettäväksi, ja tupakointia harrastivat kyllä muutkin siinä talossa parvekkeillaan, mutta se älypää sossutoimessa työskentelevä nautti kun pääsi yhtä kiusaamaan, ja sitä kiusaamista oli kyllä muutenkin, itkuhälyttimen huudattamisen muodossa jopa... Itkuhälytin mahdollisimman kovalla volyymilla sen seinän vieressä jonka takana naapurilla on nukkuma-alkovi!

Tollanen pska!

Ja toinen kammottava esimerkkihän on se kakaroitten huumori, sitä ilkutaan jotakuta luokkakaveria jostakin seikasta rasittaen tämän henkistä tasapainoa... ja lopulta käy sitten niin, kun on tarpeeksi pitkään sitä huutelua ja kiusaamista jatkettu, että tapahtuu tragedioita, jotka järkyttävät koko maata!

Että mitähän se psykiatrian erikoisasiantuntija nyt vielä jaksais itsestäänselvyyksistä kirjoitella blogissaan...

Huumori voi satuttaa... Itse asiassa sitä käytetään tarkoituksellisesti satuttamiseen ja omien asioiden ajamiseen, oikeudettomien etujen saavuttamiseen!