Kyllä ennen oli leppoisampaa töissäkin

No enpä tiedä. Matka-aika ei ollut työaikaa, siitä ei saanut palkkaa eli kun palaveri oli klo 8 jossain 100 km päässä, niin vaikka lähdin kotoa jo 6:30, niin palkkaa sain vasta klo 8 alkaen.

Aloitin työt vähittäiskaupan alalla vuonna 2001. Olen alalla edelleen. Kun mietin miten ala on muuttunut, niin ennen oli paljon enemmän henkilökuntaa, kaupat eivät olleet niin laajasti auki mitä nykyään joten työntekijät pystyivät viettämään pikkujouluja yms niin että kaikilla oli mahdollisuus osallustua, töissä ei vaadittu niin paljon mitä nykyään (nyt pitää tehdä päivässä se mitä ennen tehtiin kolme päivää), eikä tarvinnut muitten töitten ohessa olla aktiivsesti päivittämässä kaupan sometilejä.

Eli lyhyesti sanottuna ennen oli leppoisampaa

Vierailija kirjoitti:

Aloitin työt vähittäiskaupan alalla vuonna 2001. Olen alalla edelleen. Kun mietin miten ala on muuttunut, niin ennen oli paljon enemmän henkilökuntaa, kaupat eivät olleet niin laajasti auki mitä nykyään joten työntekijät pystyivät viettämään pikkujouluja yms niin että kaikilla oli mahdollisuus osallustua, töissä ei vaadittu niin paljon mitä nykyään (nyt pitää tehdä päivässä se mitä ennen tehtiin kolme päivää), eikä tarvinnut muitten töitten ohessa olla aktiivsesti päivittämässä kaupan sometilejä.

Eli lyhyesti sanottuna ennen oli leppoisampaa

Ei työ ollut sen leppoisampaa ennen, esim.

vuonna 2001 oli paljon avustavia työtehtäviä, jotka hoidettiin ihmistyövoimin ja tarvittiin paljon henkilökuntaa, nyt sen hoitaa tietotekniikka ja teknologia.

Ja siksi ennen käytetettiin jonkun tehtävän suorittamiseen 3pv nyt se hoidetaan teknologian avulla päivässä.

Esim. vähittäiskaupan kassa. Ennen kaikkien tavaroiden hinnat ja koodit näpyteltiin käsityönä kassakoneelle, joka vei paljon aikaa ja usein työntekijä sai ammattitaudin ja elinikäisen vamman sormiinsa, kun nivelet kuluivat.

Nykyään vain kassakone lukee viivakoodit ja työ on 10 kertaa nopeampaa.

Sama vähittöiskaupan laskutuksessa, ennen tietokoneelle kaikki tieto syötettiin käsin, laskut tulostettiin, postitettiin jne. nyt ne siirretään vain sähköisesti asiakkaille. Ja aikaa vie murto-osan.

Keskustelun aloittajalla ei ole mitään käsitystä minkälaista oli oikea työ ennen. Aamuvarhaisella herätttiin tehtaan tuuriin tai hakkuulle, jotkut jopa yöpyivät laavussa jos matka oli pitkä. Työkalut olivat raskaita ja koneet vaarallisia. Naapurissa asuva mies oli sorvarina konepajalla ja menetti kätensä onnettomuudessa. Hän löytyi myöhemmin autotallistaan roikkumasta kun sairaseläkkeellä olo hävetti niin paljon. Metsureilla oli selät rikki ja sormet valkoiset raskaiden ja tärisevien sahojen kanssa. Jos tukkien mitta heitti vähänkään vaaditusta ei palkkaa tullut ja virheet työssä muutenkin maksettiin omasta pussista. Pientilalliset raatoivat yötä päivää peltojen ja eläinten kanssa, traktoreista ei ollut tietoakaan. Raskasta ruumiillista työtä tehtiin huonolla ruualla, hakkuulle lähtiessä oli eväänä maitopullo ja kuiva pala leipää. Lauantaikin oli täysi työpäivä ja sunnuntai menikin oman huushollin töihin. Lapset piti ottaa pois kansakoulusta töihin mukaan, kun palkka ei perheen elätykseen riittänyt. Ylioppilaita oli vain rikkaiden perheissä ja vain harva pääsi yliopistoon. Tehtaat kouluttivat omat työläisensä, mutta se vähennettiin myöhemmin palkasta. Päivät olivat pitkiä ja raskaita. Jos työn jälki oli huonoa, kävi ovi äkkiä. Työttömille oli hätäaputöitä, lapioilla ja rautakangilla tehtiin herroille moottoriteitä vaikka harvalla meistä oli edes mopedia. Lautaparakeissa asuttiin ja vähän keitonlientä saatiin vatsan täytteeksi. Pesulle tai saunaan ei päästy ja taudit levisivät. Kotiin palatessa oli työttömällä häpeä vastassa, ei siitä ollut kunnon työmieheksi. Ei ollut koko perheelle kuin pieni hellahuone, missä piti mahtua asumaan. 7 lasta ja vanhemmat yhdessä huoneessa eikä edes juoksevaa vettä. Pihan perälle huussiin mentiin tarpeille keskellä talveakin. Ruoka laitettiin puuhellalla, silloin kun puita saatiin. Lämmintä ruokaa ei saatu joka päivä. Nälkääkin nähtiin ja perunankuorista yritettiin velliä keittää.

Olkaa te nuoret kiitollisia siitä, mitä teillä on. Meillä ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun aloittajalla ei ole mitään käsitystä minkälaista oli oikea työ ennen. Aamuvarhaisella herätttiin tehtaan tuuriin tai hakkuulle, jotkut jopa yöpyivät laavussa jos matka oli pitkä. Työkalut olivat raskaita ja koneet vaarallisia. Naapurissa asuva mies oli sorvarina konepajalla ja menetti kätensä onnettomuudessa. Hän löytyi myöhemmin autotallistaan roikkumasta kun sairaseläkkeellä olo hävetti niin paljon. Metsureilla oli selät rikki ja sormet valkoiset raskaiden ja tärisevien sahojen kanssa. Jos tukkien mitta heitti vähänkään vaaditusta ei palkkaa tullut ja virheet työssä muutenkin maksettiin omasta pussista. Pientilalliset raatoivat yötä päivää peltojen ja eläinten kanssa, traktoreista ei ollut tietoakaan. Raskasta ruumiillista työtä tehtiin huonolla ruualla, hakkuulle lähtiessä oli eväänä maitopullo ja kuiva pala leipää. Lauantaikin oli täysi työpäivä ja sunnuntai menikin oman huushollin töihin. Lapset piti ottaa pois kansakoulusta töihin mukaan, kun palkka ei perheen elätykseen riittänyt. Ylioppilaita oli vain rikkaiden perheissä ja vain harva pääsi yliopistoon. Tehtaat kouluttivat omat työläisensä, mutta se vähennettiin myöhemmin palkasta. Päivät olivat pitkiä ja raskaita. Jos työn jälki oli huonoa, kävi ovi äkkiä. Työttömille oli hätäaputöitä, lapioilla ja rautakangilla tehtiin herroille moottoriteitä vaikka harvalla meistä oli edes mopedia. Lautaparakeissa asuttiin ja vähän keitonlientä saatiin vatsan täytteeksi. Pesulle tai saunaan ei päästy ja taudit levisivät. Kotiin palatessa oli työttömällä häpeä vastassa, ei siitä ollut kunnon työmieheksi. Ei ollut koko perheelle kuin pieni hellahuone, missä piti mahtua asumaan. 7 lasta ja vanhemmat yhdessä huoneessa eikä edes juoksevaa vettä. Pihan perälle huussiin mentiin tarpeille keskellä talveakin. Ruoka laitettiin puuhellalla, silloin kun puita saatiin. Lämmintä ruokaa ei saatu joka päivä. Nälkääkin nähtiin ja perunankuorista yritettiin velliä keittää.

Olkaa te nuoret kiitollisia siitä, mitä teillä on. Meillä ei ollut.

Piti sitten 100 vuotta ajassa taaksepäin palata ja verrata sitä nykyaikaa, ok.