Pettämisepäily, mistä tietää milloin oma intuitio on oikeassa ja milloin kyse on kuvitelmista?

Jos uskoo pettämisen tapahtuvan joka päivä, on luultavasti joku päivä oikeassa.

Älä lähde tuolle tielle. Jos haluat olla mustasukkainen, löydät siihen aina aihetta. Ketään ei voi omistaa, iloitse suhteesta niin kauan kuin teillä on molemmilla hyvä olla yhdessä. Ei kannata pelätä tulevaa. Et voi estää mitenkään, jos kumpanisi haluaa olla toisen kanssa.

Jos epäilet toista valheesta tai petoksesta, se on itsessään ainakin minulle selvä merkki, että ko. henkilö ei ole luottamukseni arvoinen. Siinä tilanteessa nostan henkisesti kytkintä ja poistun takavasemmalle, jos en voi kokonaan poistua tilanteesta esim. työkaveri. Jos kyseessä treffiseura, homma loppuu siihen.

Itseluottamuksen puutteesta.

Niitä onkin vaikea erottaa. Yksi keskeinen tapa on hankkia lisää informaatiota. Voi esimerkiksi kysyä toiselta, mitä on meneillään. Kertoa, että tuntuu siltä, ettei kaikki ole kunnossa, ja haluaisi tietää, miltä elämä ja yhteiselämä sen toisen näkökulmasta näyttää. Pahinta on, jos vain kihisee siinä omassa tunteessaan tai intuitiossaan, tai tekee suoraan sen perusteella päätöksiä tulevaisuudesta. Asta Raamilla on hyviä kirjoja intuitiosta, kannattaa tutustua.

Suomessa se usein on oikeassa. Juoko toinen, käykö baareissa vai kiltti kotimies.

Mulla on fiilis että voitan eurojackpotista päävoiton, vaikken edes lottoa.

Kyllä se joku päivä vielä osuu kohdalle.

No eihän sitä voi tietää. Todisteet pitää saada, tai lähteä.

Sitten voit uskoa olevasi oikeassa kun sinulla on vedenpitävät todisteet. Ei aiemmin.

Yksi merkki mikä pääsääntöisesti aina on varma merkki on puhelimen älyttömästi lisääntynyt kyttääminen ja jos sen luo tyyliin juostaan kun viestiä pukkaa(jos ei se siis ole jo kädessä). Myös jos mihinkään ei mennä ilman luuria, suihkuun tms niin jotain sinne näytölle odotetaan kovasti.

Uskon kyllä intuitioon mutta eiköhän ratkaisu ole ihan perinteinen esille otto eli puhuminen.

Voin luvata että jos on oikeasti fiksu niin pettämistä on äärimmäisen vaikea saada kiinni. Se voi tapahtua 15 minuutissa auton takapenkillä tai lounastauolla. Joskus jopa kaveriporukka on auttamassa salailua.

En nyt halua kertoa kuka olin kuviossa mutta se mihin vyyhtiin jouduin niin voin sanoa ettei kukaan ikinä olisi saanut kiinni pettämisestä siinä touhussa. Kuin ammattilaiset asialla.

Siitä tietää, että kyse on kuvitelmista, kun ei ole mitään todisteita. Jos se intuitio ei tästä rauhoitu, on erottava, koska aiheeton epäluottamus toiseen on samanlaista tai pahempaa myrkkyä kuin pettäminen.

Osa ihmisistä on todella herkkiä aistimaan ympäristöään, lukevat tiedostamattaan mm. ihmisten ilmeitä, eleitä ja äänenpainoja hyvin tarkasti sekä tuntevat energian ympärillään. Vaisto ja intuitio ei ole mitään huuhaata vaan viestivät usein ihan oikein, mutta ihminen yrittää liikaa järkeillä omia tunteitaan.

Kysy mieheltäsi suoraan ja katso reaktiota. Katso, tarkkaile voiko katsoa silmiisi. Onko selitykset täysin uskottavia ja todistettavissa. Onko mielellään öitä poissa?

Vierailija kirjoitti:

Siitä tietää, että kyse on kuvitelmista, kun ei ole mitään todisteita. Jos se intuitio ei tästä rauhoitu, on erottava, koska aiheeton epäluottamus toiseen on samanlaista tai pahempaa myrkkyä kuin pettäminen.

Ei pidä paikkaansa. Pettäminen voi olla todellista vaikka siitä ei mitään konkreettista todistetta olisikaan. Sitä ei ehkä vaan voi todistaa silloin, mutta ei se todisteiden puute aina tarkoita, että epäluottamus on täysin aiheetonta.

Ei mistään omista ajatuksista voi olla täysin varma. Hullut eivät olisi hulluja, jos tietäisivät olevansa väärässä.

Onko ihminen muutenkin luotettava ja kuinka sitoutunut sinuun kumppanina? Salamyhkäisyys, yöt pois kotoa, tekosyyt, valehtelu..Kaikki tällainen kokonaiskuvana kertoo paljon. 

Yksi kaverini petti monta vuotta miestään, omistusasunto yhdessä ja välitti avokistaan "kaverillisesti", muttei enää kipinää ollut. Ei olisi kaveristani uskonut ulospäin: kiltin maalaistytön näköinen.

Siinä bussilla meni pokkana treffeille viikonloppuiltana toisen kanssa, kun avokki jäi kotiin viettämään viikonloppua. Tökeröä mielestäni, mies kunnollinen ja käy hyvässä työssä. Tosissaan rakastunut tähän naiseen. 

Emme ole enää kavereita, sain aina kuulla valitusta kuinka tylsä oma mies on.

Vierailija kirjoitti:

Siitä tietää, että kyse on kuvitelmista, kun ei ole mitään todisteita. Jos se intuitio ei tästä rauhoitu, on erottava, koska aiheeton epäluottamus toiseen on samanlaista tai pahempaa myrkkyä kuin pettäminen.

Noh, mulla ei ollut mitään muuta kuin voimakas tunne ettei kaikki ole kohdillaan, ei minkäänlaisia muita todisteita. Silti pettämistä tapahtui kuukausia. Ne varmat todisteet sain vasta paljon myöhemmin.

Varmaksi ei voi tietää ilman todisteita. Mutta riippuu millaiset ne epäilyn taustat on. Jos toinen käyttäytyy välinpitämättömästi, on esim öitä poissa kotoa oudoilla selityksillä niin se riittäisi jo itsellä eroon. Oli pettämistä tai ei, niin sellainen luottamuksen rajojen testailu on minusta törkeän epäkunnioittavaa eikä kuulu terveeseen suhteeseen.

Ei se kysyminenkään AINA mitään auta, joidenkin kohdalla pahentaa vaan. Intuitio sanoo että toinen pettää mutta petturi kirkkain silmin valehtelee ja syyttää vielä vainoharhaiseksi. Sellaisessa menettää vaan mielenterveytensä ja kyvyn luottaa siihen intuitioon. 

Ennemminkin lähestyisin asiaa sitä kautta että mietit oletko yleensä intuitiivinen ihminen? Oletko elämän varrella yleensä voinut luottaa vaistoosi?

Jos vastaus on kyllä etkä mitenkään lähtökohtaisesti ole koskaan ollut mustasukkainen/epäileväinen ihminen, silloin luottaisin nyt tuohon vaistoon joka sanoo että jotain on nyt pielessä.

Mutta jos olet yleensäkin elämässäsi vähän liian epäileväinen ja mustasukkaisuuteen taipuvainen, silloin yrittäisin ensin tutkailla vähän niitä omia tuntemuksiasi. 

Molemmissa tilanteissa seuraisin nyt hieman pidempään tilannetta ennen kuin ottaisin puheeksi. Jossain vaiheessahan sekin on tietysti hyvä silti tehdä.