Eikö nämä ihmiset, jotka eivät halua jättää lapsilleen perintöä lainkaan rakasta lapsiaan?

En minä ainakaan edes halua perintöä, jos sen edellytyksenä on se, että omat vanhempani eivät "eläisi" omaa elämäänsä vaan pihistelisit jättääkseen jotain lapsilleen (minulle). Olen vähän sitä koulukuntaa, jonka mielestä jokainen on oman onnensa seppä ja jokainen nauttikoon itse omista rahoistaan ja eläköön ihmisarvoista elämää loppuun saakka niillä rahoillansa.

Niillä on niin hirveän valtavan suuri omaisuus, että sitä ei voi jakaa normaalilla tavalla... ei voi tehdä mitään tavisperunkirjoitusta... sitten ne ei voineet kertoa sulle kuka olet... ne sanoo vaan, että olet niin rikas että sun ei edes kuulu käyttää rahaa mutta tulet koko elämäsi olemaan yhtä köyhä kuin joku kirkon rotta... ei ne voi mitään avioeroakaan tehdä kun omaisuutta ei voi jakaa... ei ne voi mennä naimisiin kenen kanssa tahansa koska sellainen avioliitto on pätemätön. MUTTA NYT HOMMA SAATTAA JÄRJESTYÄ. EI KANNATA MISTÄÄN HUOLEHTIA SEMMOISESSA MAAILMANTILANTEESSA KUN NYT KUN MAAILMAA YRITETÄÄN PYÖRITTÄÄ ILMAN RAHAA... kukas semmoisessa maailmassa on rikas? Mieti! Kun kaikki romahtaa - pankit ja kaikki ja nykyraha on pelkkää vessapaperia, jolla ainakaan sinä et voisi edes pyyhkiä peppuasikaan... Nyt ei kande huolehtia mistään maallisesta muuta kuin siitä, että pysyt mahdollisimman terveenä ja on jotain ruokaa ja joku katto pään päällä joka ei uhkaa terveyttä... Mitä köyhempi olet nykymaailmassa sitä 'rikkaampi' taidat olla VAIHTOEHTOMAAILMASSA... JOSTA PASKAA HÄÄDETÄÄN ULOS TIES MILLÄ KEINOIN... 

Minä myös toivoisin vanhempani käyttävän rahansa itseensä eläessään. Mulla on oma talo ja työpaikka, pärjään ihan hyvin ilmankin perintöä. Haluaisin vanhempani nauttivan elämästään mieluummin kuin säästävän mua varten rahaa jota en tarvitse. Tai ainahan rahalle käyttöä on, mutta elän mukavasti ilman perintöjäkin.

Mun lapseni ovat omillaan ja opiskelevaa kuopusta lukuunottamatta parempituloisia kuin minä. He eivät todellakaan ole mun/meidän rahoja vaille.

Vaihdoimme muutama vuosi sitten ison talomme puolta pienempään ja ostimme lisäksi talon ulkomailta. Jm käyttää koko perhe ja lasten perheet ystävineenkin. Meistä oli parempi että me kaikki pääsemme nauttimaan saavutetuista eduista jo elinaikanamme (myös me itse).

Kun emme enää jaksa 2 okt vaihdamme Suomen kodin pieneen rivariin ja nautimme ylijäävistä rahoista, osa toki menee lastenlasten tileille.

Jää näistä silti n 450ke jaettavaa senkin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät varmaankaan. 

Miksi ihmisten pitäisi kerätä rahaa ja omaisuutta sitä varten, että heidän lapsensa  saisivat perintönä ne itselleen?

Miksi ihmisten pitää tehdä lapsia? Älä tee, jos et halua heille kaikkea hyvää.

Isot ikäluokat ovat olleet siinä mielessä onnellisessa asemassa, että he ovat tienanneet vanhempiaan enemmän, saaneet parempaa palkkaa kuin lapsensa, teknologia on kehittänyt ja helpottanut heidän elämäänsä huomattavasti, ja he elävät pitkään sekä pääsevät varhain eläkkeelle.

Miksi ei siitä kaikesta saamastaan voisi vähän jättää myös jälkipolvelle? Heillä on huonompi palkkakehitys, kalliimmat asunnot, huonompi sosiaaliturva, vähemmän jos lainkaan eläkettä... Eikö ole kiva että kaikista parhaimpaan aikaan (taloudellisessa kehityksessä katsottuna) syntynyt sukupolvi voi jättää jotain seuraavallekin?

Ainahan sitä jotain jää, vaikka rakastamisesta ei vanhat ihmiset paljoa puhu.

"En minä ole rakastanut pyh" sanoi anoppikin, huolta hän silti piti.

Rakastamista voidaan osoittaa aivan muilla tavoilla kuin rahalla.

Eikö nämä ihmiset, jotka sekaantuu vanhempiensa rahan käyttöön, rakasta ollenkaan vanhempiaan?

Vaikuttaa siltä, että nämä lapsukaiset rakastaa vain vanhempiensa rahaa ja omaisuutta.

Ai nyt vedettiin sitten se rakkauskortti kehiin.

lapset oppikoon kantapäänkautta, jos eivät itseään elätä. mitään ei jätetä, ja sen tietää ainakin meidän kakarat. siksipä nyt nuoresta pitäen raatavat kerätäkseen itse omaisuutensa. niinkuin kaikki muutkin. ei sillä rakkauden kanssa ole mitään tekemistä, vaan talouden. kukin hoitakoon omansa. jos laiskotuttaa, tuleepi nälkä. 

Onko tämä ihan viime aikojen ilmiö, että maristaan mahdollisesta perinnön suuruudesta?

Että enemmän jäisi lapsille, jos vanhemmat ei tuhlaisi itseensä ja turhuuksiin, vaan tallettaisivat kaiken liikenevän säästötilille lapsiaan varten.

Neljän lapsen kustannukset ovat tilastollisesti yli puoli miljoonaa. Mitä vielä pitäisi säästää ja antaa lapsille, jotka kaikki pärjää aikuisena paljon paremmin kuin minä pärjäsin? Saako missään vaiheessa ajatella itseään? Vihdoin ja viimein nauttia elämästä ja vaikka matkustaa, jos raha jotenkin siihen riittää?

Vierailija kirjoitti:

lapset oppikoon kantapäänkautta, jos eivät itseään elätä. mitään ei jätetä, ja sen tietää ainakin meidän kakarat. siksipä nyt nuoresta pitäen raatavat kerätäkseen itse omaisuutensa. niinkuin kaikki muutkin. ei sillä rakkauden kanssa ole mitään tekemistä, vaan talouden. kukin hoitakoon omansa. jos laiskotuttaa, tuleepi nälkä. 

Kyllä rahankäyttöä voi opettaa muutenkin, kuin suhtautumalla vihamielisesti lapsiinsa. Muistan lapsena kuulleeni äitini vaahdonneen naistuttavilleen useita kertoja, kuinka - kakaroille ei sitten mitään jätetä tapeltavaksi, kaikki pistetään faijan kanssa menemään. Isäni ei ainakaan kuulteni puhunut samaan sävyyn tai ei siis aiheesta ollenkaan. Tekee sitten mitä tekee, kannattaa pientenkin lasten läsnä ollessa hillitä ennakkotiedotusta tulevasta perinnöstä varsinkin, jos itse siitä kovin kiihtyy. Omat muistot tuntuvat kylmääviltä, kun kuulen joidenkin vanhempien asiallisesti puhuvan lapsistaan ja heille tulevasta perinnöstä.

Mielummin äiti käyttää säästöjään nyt ostaakseen kotiin palveluja ja kustantaakseen asumisen kun pääsee palvelutaloon. Ei tuntuisi hyvälle saada perintörahaa tietäen ettei äiti kyennyt eläkkeestä maksamaan hyvinvoinnistaan ja tarpeistaan. Jos jotain jää jälkeen niin jää, jollei niin sitten ei. Typerää olla ahne ja ajatella että mammona on yhtä kun rakastaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lapset oppikoon kantapäänkautta, jos eivät itseään elätä. mitään ei jätetä, ja sen tietää ainakin meidän kakarat. siksipä nyt nuoresta pitäen raatavat kerätäkseen itse omaisuutensa. niinkuin kaikki muutkin. ei sillä rakkauden kanssa ole mitään tekemistä, vaan talouden. kukin hoitakoon omansa. jos laiskotuttaa, tuleepi nälkä. 

Kyllä rahankäyttöä voi opettaa muutenkin, kuin suhtautumalla vihamielisesti lapsiinsa. Muistan lapsena kuulleeni äitini vaahdonneen naistuttavilleen useita kertoja, kuinka - kakaroille ei sitten mitään jätetä tapeltavaksi, kaikki pistetään faijan kanssa menemään. Isäni ei ainakaan kuulteni puhunut samaan sävyyn tai ei siis aiheesta ollenkaan. Tekee sitten mitä tekee, kannattaa pientenkin lasten läsnä ollessa hillitä ennakkotiedotusta tulevasta perinnöstä varsinkin, jos itse siitä kovin kiihtyy. Omat muistot tuntuvat kylmääviltä, kun kuulen joidenkin vanhempien asiallisesti puhuvan lapsistaan ja heille tulevasta perinnöstä.

Tuliko siitä ihan trauma sulle?

Sen takia suomessa on koyhaa. Muualla ei tallaista edes mietita vaan varallisuus kumuloituu sukupolvelta toiselle. Asuvat miljoonien tiloilla hevostensa kanssa ihan toimistityota tekemalla.

Miksi pitaa olla omalle jalkikasvullekin katkera? Myrkyllista

Ei rakasteta sitä kaljankittaajaa, joka elättää toista samanlaista. Mieluummin käytetään rahat itseemme.