Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tavaroita toivot säästyvän vanhempienne jälkeen heidän asunnostaan?
19.07.2023 |
Itselleni on tärkeitä ainakin valokuvat ja vanhat kirjeet. Sitten ikivanhat lelut ja osa vanhoista leluistani ja äidin mulle itsetekemiä vaatteita aion säilyttää.
Myös muutama huonekalu pitää säästää ja kunniamerkit ja voittolusikat. Myös vaasit säästän. Siinä on pari arvokastakin.
Lisäksi pöytähopeat ja juhla-astiaston.
Jostain syystä ehkä säästän heidän menonsa. Syytä sille en tiedä.
Vanhempani ovat hyvin vanhoja ja mietin jo, mitä säästän.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ja ahne en ole, vaan toi on toki heidän elåvån mahdollisimman pitkään.
Korut unohdin mainita.
Mahdollisimman vähän tavaraa , rahaa saa jättää paksut pinkat .
Paikkakunnan Sotiemme veteraanit -matrikkelin haluan säästää, muuta arvokasta ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman lapsuusajan valokuvat olisi ihan kiva. Eipä oikein muuta. Yksi kaunis "perintösenkki" olisi ihan kiva myös saada.
Ennemmin ongelmana on se valtava tavaramäärä. Toinen vanhemmistani on jo kuollut, toinen ei heitä mitään pois. Suuri osa tavarasta on ihan kallista (mm. tunnettuja maljakkoja yms.), mutta ei minulla niihin ole mitään tunnesidettä
Ap:n mainitsemat kirjeet tuhoaisin heti. Samoin tuhosimme heti isovanhempiemme kirjeet, jotka oli heille henkilökohtaisesti kirjoitettu.
Yhden peilin ja valaisimen olen jo varannut mulle, liittyvät vahvasti mun lapsuuteen. Valokuvat tietysti, ja äidin päiväkirjat 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole alkanut perintöä odottelemaan yhtään etukäteen. Aika karseaa tuollainen. En edes osaa sanoittaa mitä se on...ahneutta ehkä eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isälläni on erittäin hyvä ja laaja kokoelma kirjoja alalta, jolla hän teki töitä ennen eläköitymistään. Päädyin opiskelemaan samaa alaa ja olen kiikuttanut osan kirjoista omaan kirjahyllyyni ihan isäni luvalla, mutta loputkin tulee sitten kun hänestä aika jättää.
Tällä hetkellä en mitään. Jo parikymmentä vuotta sitten mun vanhemmat kysyi, onko mulla ja siskollani jotain tiettyjä esineitä, mitkä me ehdottomasti haluttaisiin. Mä halusin isäni nuorena maalaaman taulun ja mun siskoni halusi isoisän takoman valurautaisen kynttilänjalan. Me saatiin ne jo silloin. Leluja ei ole enää vanhemmillani. Kun sain esikoiseni, tuli aika hakea ne lelut, jotka halusin omalle lapselleni. Loput menivät roskiin. Päiväkirjani yms otin mukaani jo silloin, kun muutin omilleni. Vanhemmillani on kyllä aivan ihanat kristalliset viinilasit, jotka mielelläni ottaisin sitten joskus, mutta koska siskollani on sitä samaa sarjaa, sisko saa aikanaan ottaa myös vanhempieni lasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään.
Mahdollisimman nopeasti kämppä tyhjäksi ja vuokralle.
Tänään on sitten tämä ja vanhojen vanhempien tavara määrä olikin jo.Mitä kolmanneksi?Kaikki on paperikuvat jo dikitalisena.Joten mitään en halua.Eikä lapsuus kotia enää ole.Eipä siellä paljoa mitään jäljellä ole kun asuu palvelutalossa .Oma huone ja muutama oma mööpeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsuusajan valokuvat olisi ihan kiva. Eipä oikein muuta. Yksi kaunis "perintösenkki" olisi ihan kiva myös saada.
Ennemmin ongelmana on se valtava tavaramäärä. Toinen vanhemmistani on jo kuollut, toinen ei heitä mitään pois. Suuri osa tavarasta on ihan kallista (mm. tunnettuja maljakkoja yms.), mutta ei minulla niihin ole mitään tunnesidettä
Ap:n mainitsemat kirjeet tuhoaisin heti. Samoin tuhosimme heti isovanhempiemme kirjeet, jotka oli heille henkilökohtaisesti kirjoitettu.
Kirjeitä ei pidä tuhota. Ne on arvokas retki menneeseen.
Ei meidän kirjeissä ole mitään kiusallista. Esim rintamalle lähtevät ja sieltä tulevat kirjeet on tarkoitettukin suuremmalle joukolle.
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole alkanut perintöä odottelemaan yhtään etukäteen. Aika karseaa tuollainen. En edes osaa sanoittaa mitä se on...ahneutta ehkä eniten.
Kuule, ei todellakaan ole ahneutta. Tämä on realismia. Haluaisin toki, että vanhempani eläisivät mahdollisimman pitkään. Mutta he ovat jo yli 90.
Lähinnä ahdistaa, kun joutuu käymään kaikki läpija miettimään, mistä luopuu.
Valokuvista suurin osa mulla on jo itsellä. Toivoisin saavani pari taulua sekä isoisoäidin peruja olevan kirjoituslipaston sekä Arabian Maisema-astiaston.
Meillä on vanhoja kirjeitä kansioissa aika paljonkin. Niitä on 1940-luvulta lähtien.
Olisi kiva siivota vanhempien talo kaikesta jätteestä tyhjäksi, niin näkisi miltä se oikein näyttää. Mitään arvokasta sieltä ei kyllä löydy.
Alue: Aihe vapaa
Siis *m o n o n s a