Poika 3,5v ja syöminen tai lähinnä syömättömyys! Apua/vertaistukea!

heikosti syövä, kohta 4- vuotias poika. Ei syö ollenkaan kasviksia, marjoja, kanaa, kalaa..Mikä menee, on nakit, muusi, pinaattiletut, maksalatikko, jauheliha, päärynä. Ja joskus banaani ja omena. Poika on ihan luuviulu, kylkiluut paistaa. 4- vuotis neuvola meillä on parin viikon päästä, onneksi. Saa ainakin mitat. Ja tosiaan, tuo laittamasi esimerkkipäivä syömisten suhteen sopisi meille ihan täydellisesti. Joskus olemme poikaa syöttäneet, ja silloin on mennyt hieman enemmän ruokaa, mutta ei sitä 4 vuotiasta viitsisi koko ajan syöttää..



Äsken juuri kävimme lääkärissä, ihan muista asioista. Kysyin lääkäriltä, pitäisikö lisävitamiineja antaa. Lääkäri oli sitä mieltä, että ei, " opeta vaan lapsi syömään kasviksia" ..IHAN KUN EN OLISI YRITTÄNYT!!!! No, kotiin tultua annoin pojalle satsin Sana-Solia..On meinaan tosi väsynyt aina aamusta asti, ihan silmänaluset mustana..Jostain aiemmasta ketjusta luin, että joku lapsi oli alkanut paremmin syömään saatuaan ko. valmistetta. Sitä on valmis kokeilemaan kaikkea..



Ja itse alkaa olla aika väsynyt tuon ruuan tekemiseen, tekisinkö tänään jauhelihakastiketta, lihapullia, vai mureketta..Olisi mukavampi tehdä vaihtelevampaa ruokaa, mutta en viitsi tehdä, kun ei kuitenkaan syö..



No, eipä tästä paljon apua taida olla..Muuta kuin että, et ole yksin.. =)

Tyttö on 3v pituutta 91cm ja painoa 11.2kg

Välillä on syönyt paremmin mutta nyt taas alkaa syömätön kausi nähtävästi. Ruoka-aikoina syö muutaman haukun jos sitäkään.



Esimerkiksi eilen söi:

Aamupalalla: 2 lt jogurttia, yksi juustosiivu

Lounas: 3tl kinkkukiusausta, kulaus maitoa

Välipalaksi ei syönyt mitään

Päivällinen: Pari haukkausta pizzapalasta, kulaus maitoa

Iltapala: Lusikallinen puuroa, kulaus maitoa



On päiväkodissa hoidossa mutta ei syö sielläkään juuri mitään, huonommin kuin kotona. Kasvun takia käymme kevät-talvella uudelleen neuvolassa, pituutta oli vuoden aikana kasvanut hyvin mutta painoa ei ollut juuri tullut.

Onkohan tämä ikään liittyvä juttu. Meillä syöty aiemmin tosi hyvin ja nyt on nirsoiltu jonkin aikaa.



Tosin siinä ero, että syö kyllä välillä hyvin ja esim. hoidossa syö ihan kohtuullisesti, mutta kotona tosiaan määrät ovat vähentyneet huimasti, riippumatta siitä mitä tarjoaa, pahaa tai lempiruokaa tai ihan mitä tahansa. Pojan painokäyrä on silti edelleen tasainen ja noususuhdanteinen, joten siinä mielessä en ole huolissani.



Syövätkö teidän lapset itse? Meillä poika syö, mutta esim. iltapuuro menee huomattavasti paremmin jos sen syöttää (tiedän, vähän on tyhmää syöttää isoa lasta).

Ruoka ei kiinnosta yhtään, ellei se satu olemaan jotain herkkuruokaa. Meillä onneksi kuitenkin monet terveellisetkin ruoat maistuvat, esim. puuroista poika tykkää kovasti ja maitoa joisi litratolkulla. Samoin peruna maistuu, tykkää tomaatista ja kurkusta, omenanpaloja napsii. Ongelma on se, että kun yritämme tarjota ns. normaalia ruokia, esim. jauhelihakastike, makaronilaatikko, niin se jää pääsääntöisesti koskematta. Myöskään leipää ei jaksa narskutella, paitsi sellaista pehmeää näkkileipää ja ehkä joskus jotain oikein pehmeää vaaleaa leipää. Kyläpaikoissa poikaa ei saa millään edes herkkupöytään. Leikki kiinnostaa niin paljon enemmän kuin joku keksin järsiminen :)



Meillä pääsääntöisesti ei syötetä, mutta joskus kyllä, esim. jos on tosi väsynyt tai jos on syönyt ruoasta suuren osan itse. Yritän tehdä pojan lempiruokia, mutta myös meidän muiden lempiruokia. Aina ei siis ole vain sitä, mistä hän tykkää. Joskus sorrun kyllä myös lahjomaan esim. jälkiruoalla.



Onneksi meillä on kasvukäyrä ainakin vielä ollut tasainen. Meidänkin poika syö paremmin mummolassa, mutta siellä tehdäänkin kaikki kikka kolmoset, jotta saadaan poika syömään, ja mm. syötetään, jutellaan maat ja taivaat ym. Siihen suohon ei toivottavasti meillä kotona koskaan upota.

VAKAVISTA syömisongelmista, jos haluat niin voin kirjoittaa sulle s postitse.

ensinäkin neuvoisin, että käykää tarkistamassa pojan nielurisat. Tiedän useita tapauksia (esim. oma esikoisemme) jossa nielurisat, vaika eivät muuten ole vaivanneet, ovat olleet niin suuret että lapsen ei kertakaikkiaan tee mieli syödä ja se tuntuu öklöltä. Meidän tapauksessa tämä näkyi niin, että tyttö söi vähän, oli nirso eikä syönyt koskaan esim leivän reunoja. Kun risat poistettiin niin meille muutti oikea ruokapeto...



Saisitko läkärille ajan, siis että poissuljettaisiin kaikki fyysiset sairaudet, mitkä voi aiheuttaa syömättömyyttä?



Sitten siirryn meidän keskimmäiseen: hän oli yksivuotiaana aivan supersyöjä. Kaikki meni ja annoksen oli valtavia. Sitten parivuotiaana, uhman yhteydessä poika rupesi vähitelleen nirsoilemaan ja se vaan paheni. Pahinta oli tossa tasan kolmevuotiaana, eli tuntu ettei poika syö mitään. Maisto korkeintaan haarukallisen, sitten sanoi kiitos. Tarhassa sama. Jotenkin tämä korostui kun ollaan koko syksy oltu vähän flunssasia niin pojalla tuli usein oksennusreaktio kun nieli jotain isompaa. Yhtäkkiä, kaksi viikkoa sitten (poika on nyt 3v4kk) poika rupsi syömään tosi hyvin =0 Olen vieläkin aivan kummissani, siitä asti syönyt lautasen aina tyhjiksi, myös tarhassa alkanut syödä kaiken???



En tiedä, miten paha tuo teidön tilanne on (siis kun sitä kuitenkin vain näin kuvailemalla on vaikea verrata) mutta mä onnistuin olemaan kokonaan stressaamatta asiasta. Kun ei syönyt niin ei syönyt. Poika kuitenkin leikki pirteenä (hänen painosta mulla ei ole hajuakaan, varmaan 15 kilon hujakoilla, pituutta 103 cm) ja kakkas tavallisesti.



Toivottavasti teilläkin asiat selkiää!

Tyttö on nyt n. 4v10kk. Eikä vieläkään syö isoja annoksia. Meillä houkuttelu, uhkailu, kiristäminen ja yleensäkin ylenpalttinen syömisestä puhuminen pienentää aina syödyn ruoan määrää.



Pyrimme olemaan puhumatta syömisestä tai syömättömyydestä tytön kuullen. Meillä voi käydä niinkin, että jos kaksi ihmistä vakuuttaa, että jokin on hyvää (esim. karkki tai keksi), niin tyttö ei varmasti maista. Annamme siis tytön syödä just sen verran kuin haluaa, tarjolla olevasta just sitä mitä haluaa.



Vasta viimeisen vuoden aikana on tullut pari " sääntöä" .



Sääntö nro1: Jälkiruokapäivinä (eli sunnuntaisin), pitää syödä jonkin verran pääruokaa, ei saa jälkkäriä, ellei ole syönyt edes vähän ruokaa. Usein tyttö kysyykin, onko syönyt tarpeeksi. Jos ruokaa on mennyt tosi niukasti, pyydetään usein syömään vielä " kaksi palaa pottua ja kolme lihapalasta" tms. Tosi vähän, mutta jotain kuiten. Ja sitten todetaan, että söitpä reippaasti.



Toinen sääntö on, että ruoalla pitää juoda lasillinen maitoa. Saapa ainakin jotain mahaansa.



Pikkuhiljaa tyttö on alkanut syömään isompia annoksia. Pyrimme olemaan neutraaleja edelleenkin syömisen kanssa. Mainitsemme kyllä, että hienoa, että söi. Tai toteamme, että olemme hänestä ylpeitä. Nämä kommentit eivät näytä vaikuttavan ruokahaluun suuntaan eivätkä toiseen.



Meillä tytön paino pysyi samassa n. puolitoista vuotta, eli hän painoi 14.5kg joka ikinen kerta, kun kävi puntarilla. Nyt vaatteet päällä himpun yli 15kg, ja pituutta 101 senttiä.



En tiedä, onko teillä halua tai mahdollisuutta kokeilla tuontyyppistä linjaa. Siis, sitä, ettei syömiseen tai syömättömyyteen kiinnitetä oikeastaan mitään huomiota. Annetaan vain olla. Syö minkä syö ja sillä selvä.



Mitä taas tulee perhepäivähoitajaan ja hänen " suruunsa" siitä, ettei hänen ruokansa kelpaa. Minusta se on oikeastaan aika pieni murhe. Ja toivon, ettei pph kovin korosta asiaa hoidossa.



Joku jossain aiemmassa viestissä mainitsi, että on kokemusta vakavasta syömishäiriöstä. En tiedä, mitkä sen kriteerit on. Itse varmaankin vielä kokeilisin tuota täydellistä syömisen/syömättömyyden kommentointia, SIKÄLI kun lapsi on reipas ja jaksaa leikkiä ja touhuta normaalisti. Eli on vielä kuitenkin hyvävointinen.



Ja mitä tulee tuohon ruokamäärään, mitä lapsesi esimerkkipäivänä söi. Ihan kuten meillä tuossa iässä. Eikähän se tänäkään päivänä kovin paljon kummoisempi ole... Et muuten kerro, minkä verran juo. Maitoa, vettä, kaakaota, mehua jne. Jos juomaa menee paljon, saa siitäkin energiaa.

eli jos hampaassa on reikä niin ei varmaan tee mieli pureskella ruokaa... Tosin reikä aiheuttaisi ehkä myös muita oireita, esim. nukkumisvaikeuksia.



;

Meillä esikoinen alkoi syömään hurjia annoksia 5 vuotiaana jopa pyysi lisää ja kasvoikin sitten melkoista vauhtia. Sen jälkeen on ollut tällaisia " kasvukausia" silloin tällöin. Sitä ennen syötiin " linnunruoka-annoksia" .



Kent olipa mielenkiintoista - esikoisella on myös hurjan kokoiset nielurisat (ei infektiokierrettä eikä kuorsaamista muuten kuin flunssaisena tarkastettu korvalääkärillä) risat ottavat melkein kiinni toisiinsa - hurjan näköistä kun kurkkaa nieluun. Olenkin miettinyt, että eikö ne tosiaan vaivaa mitenkään - pitääpä seurata tilannetta.



Kuopus on tähän mennessä ollut ihan samanlainen. 5 v. tulee tammikuussa saas nähdä kuinka käy. Mutta tosiaan jos ruoka ei maistu niin ei varmasti syö. Herkkua on kaupan jauheliha-perunasosevuoka ja makaroni ketsupilla... - jos joskus kysyn, että mitä aamupalaa haluaisit niin vastauksena on edelliset vaihtoehdot samoin iltapalana ;) tämä yksilö on lisäksi kranttu myös herkkujen suhteen (karkit, keksit, jäätelöt yms.) -> tullut siis äitiinsä (söin lähes pelkkää perunaa vuosikaudet) ;).



Meillä ei tosin tajota pelkästään em. ruokia ja silloin on vain kestettävä jos ruoka ei mene alas - maistettava on aina. (molemmat siis tyttöjä).

vakavilla syömishäiriöillä tarkoitan että Kela kortissa on merkintä jolla saa 42% alennusta lisäravinteista jne. Hoitotukipäätöksessä mainitaan, että lapsi on vakavasti aliravittu, ja jos ei olisi lisäkonstit alkaneet toimia, hänelle olisi laitettu nenämahaletku. Meillä tosin on takana perussairaus, joten konstit terveelle lapselle ovat ehkä vähän erit, eikä ravinota ole PAKKO antaa. Meillä siis ei syöty, oksentelua ollut paljon ja ravitsemusterapeutilla ravaatu yhtenään, kiitos hänen vinkkien olemme voiton puolella!

Humax:

vakavilla syömishäiriöillä tarkoitan että Kela kortissa on merkintä jolla saa 42% alennusta lisäravinteista jne. Hoitotukipäätöksessä mainitaan, että lapsi on vakavasti aliravittu, ja jos ei olisi lisäkonstit alkaneet toimia, hänelle olisi laitettu nenämahaletku. Meillä tosin on takana perussairaus, joten konstit terveelle lapselle ovat ehkä vähän erit, eikä ravinota ole PAKKO antaa. Meillä siis ei syöty, oksentelua ollut paljon ja ravitsemusterapeutilla ravaatu yhtenään, kiitos hänen vinkkien olemme voiton puolella!

Toivottavasti et ottanut kysymystäni/kommenttiani mitenkään aliarvoivana tai tuomitsevana, tarkoitin vain ihan rehellisesti sitä, mitä sanoin. En siis tiedä, milloin katsotaan, että lapsella on vakava syömishäiriö. Nyt tiedän, ainakin niin kauan kuin muistan tämän.

Onneksi olette voiton puolella tuossa.

Ja tuota minä ajoin takaa, että silloin kun kyse ei ole vakavasta aliravitsemuksesta, niin silloin kokeilisin tuota, mitä ehdotin.

:-)



Lapseni ei siis ole nykyään mitenkään pahemmin " sairas" . Hänelle tehtiin leikkaus, jonka jälkeen tod.näk. hengityskoneen letku raapi kurkkua niin, että siitä jäi syömis ja ruokailukammo. Tietenkin nämä kammot tai syömättömyydet hoidetaan ihan samalla tavalla terveelle tai ei lapselle, meillä siis oli vain pakko saada se energiamäärä jostain. Tuota sunkin konstia on nykyaikana kokeiltu ja ihan toimivaksi havaittu. Meille taas sanottiin ravitsemusterapeutilla, että ei missään nimessä maitoa ruoan kanssa, koska se täyttää lapsen mahan samoin kuin ruoka, vasta ruoan jälkeen maitoa!! Multa kyllä saa paljon erilaisia poppaskonsteja ja neuvoja jos joku niitä haluaa.

Kun sanoin aiemmin, että meidän sääntö on, että lasillinen maitoa ruoalla. Yleensä neiti hörsäsee sen lasillisen sitten, kun on ilmoittanut, että nyt on syönyt sen mitä syö. Ainakin puoli lasillista on siinä vaiheessa jäljellä.



Toivottavasti ap:kin saa syömiset luistamaan.

Kuinka paljon lapsesi juo maitoa tai mehua? Et maininnut mitään juomisistä esimerkkipäivän aikana. Maito on lapselle varsin ravitsevaa ja vatsaa täyttävää ja sitä kannattaa antaa vasta, kun ruoka on ensin syöty. Missä kunnossa lapsesi astma on? Olen itse astmaatikko, enkä pysty syömään kunnolla kiinteää ruokaa, jos astma on huonossa tasapainossa. Nestemäiset menevät ihan hyvin. Kiinteän ruoan syömisestä tulee sellainen " tukehtumisolo" . Entä kuinka paljon ulkoilette ja miten paljon lapsi liikkuu? Ulkoilu parantaa ainakin oman lapseni ruokahalua valtavasti. Hän on hyvin hoikan sorttinen ja oli ennen hyvin huono syömään (paitsi puuroa ja maitoa). Päiväkodissa oppi kuitenkin syömään hyvin muitakin ruokia. Liekö muiden lastan malli, äidin poissaolo ja maidon juonnin rajoittaminen tähän syynä.