Mikä minua vaivaa? :( ihmisuhteista asiaa
Ajattelin täällä avautua anonyymisti.
Mikä ihmettä mua on vaivannu kun on tasan tarkkalleen valehdellu jokaikiselle ihmiselle joka elämässäni on. Olen elänyt täällä kolmoiselämää.
Oon ollut äärimmäisen itsetuhoinen ihminen ja se näkyy sillai et olen väkisin halunnut sotkea ja sabodoida kaiken. Nyt menetin kaikki ja kaiken, elän erakkoelämää.
On erittäin tavallinen ihminen ja kiva sellainen. Toisaalta erittäin patoutunut sisältä kun omat tarpeet ei oo koskaan huomioitu. Olen nainen.
Kommentit (6)
Oon niin sankari et onnistuin suututtaa väärät ihmiset ja nyt on aika surullinen. Oon menettänyt kaiken täällä.
Minua on estetty joka paikasta enkä ole edes saanut mahdollisuuden kertoa että olen kokenut hylkäämistä ja turvattomuuden tunnetta jotka ovat johtaneet siihen et oon puhunut ympäripyöreästi :(
Kerroin vielä ihmisille että minulla on hoitokontakti ja myönsin kaiken.
Halusin ystävät takaisin :,(
Vaikutat epätasapainoiselta. Keskity ensin itsesi saamiseen kuntoon ja sitten mieti niiden ystävien takaisin saamista. Karu todellisuus joo, mutta kukaan ei jaksa epästabiilia ihmistä elämäänsä.
Onko sulla todettu epävakaata persoonallisuushäiriötä? Ketään nyt ei tietenkään voi yhen viestin perusteella diagnosoida, mutta kuulostaa kovin tutulta. Kannattaa ehkä selvitellä asiaa. Ja terapian parissa ne haitalliset käyttäytymismallit alkanee muuttumaan. :-)
Kiitos viesteistä. Sitä on täällä paljonki pahdittu et voisko mulla oli epävakaa ph.
Mut tiedän moniakin jolla on ja silti ystävät ovat jääneet.
Otan vastuun itteni ja olen ollut rehellinen ihmisille. Olen sanonu et olen hoidossa ja että tunnistan miten olen käyttäytynyt mut kukaan ei vastaa eikä kukaan halu kuulla.
Tiedän et oon tehny väärin ja luottamus mennyt mutta eikö me kaikki tarvitaan ystäviä ja tukea?
Vastasitkin jo itselles:
-Itsetuhoinen
-Tarpeet jätetty huomioimatta
"Mitä tapahtuu, kun tunteet ja tarpeet jäävät huomiotta?
Tunteet ovat osa jokapäiväistä elämäämme. Tiedetään, että ne ovat tärkeitä viestintuojia auttaen meitä muun muassa tunnistamaan ja asettamaan omia hyvinvoinnin rajojamme sekä huomioimaan itselle tärkeitä tai haitallisia asioita. Merkittävä tekijä siis hyvinvointimme kannalta, mutta vain jos pysähdymme huomioimaan niitä.
Tunteisiin liittyy aina myös tarpeet niiden tullessa joko täytetyiksi tai päinvastoin. Olen pohtinut paljon, miten usein esimerkiksi ärtymyksen takana onkin tarve yhteydelle ja nähdyksi tulemiselle. Tunnistatko saman?
Tunteiden ja tarpeiden jäädessä täysin huomiotta, voi se alkaa näkymään lisääntyneenä kireytenä, puristuksena ja väsymyksenä, yhteyden itseen kadottua. Voi alkaa tuntua, kuin eläisi sumussa, josta ei ole poispääsyä."