Miten saisin naisystäväni kiroilemaan vähemmän?
Ei jotenkin kauhean kivaa, kun nainen kiroaa tilanteessa kuin tilanteessa rumasti melkein millä tahansa sanoilla. Sen lisäksi, että asia ei ole itsestäni kivaa, niin luulen, että tämä auttaisi häntä myös työelämässä. Hän on yliopistokoulutettu ihminen, ja nykyisellään ihan suht arvostetussa ja vastuullisessa tehtävässä, johon siirtyi jokin aika sitten. Edellisessä tehtävässä hän työskenteli junttimiesten kanssa, eli seurassa oli varmasti tapana kirota kovasti, mutta nyt seura on erilaista tässä uudessa tehtävässä, ja kiroilu luultavasti herättää pahennusta.
Kommentit (18)
Et mitenkään, oikeasti. Poistu jonnekin takasuuntaan. Toki voit ilmastointiteippiä kokeilla, mutta se saattaa johtaa viranomaistoimiin, joissa pääset eristetyiksi naisystävästäsi vain muutamaksi vuodeksi.
Olet vaan vässykkä kiltisti hiljaa, kun olet naises valinnut. Ihan kummallista lieroilua tuommonen, että ensin isketään omapäinen nainen ja sitten pikkuhiljaa koitetaan alistaa jokski hemmetin hiireksi.
Euro purkkiin jokaisesta kirosanasta ja sinä pidät rahat.
Tai sitten miehistyt ja sanot että et jaksa enää moista roskaa kuunnella, adios! Suloisempia naisia on maailma täynnä.
Mä kiroilen joskus tai jossakin seurassa ihan kauheasti. Töissä en koskaan, mikä tuntuu jotenkin ihan ihmeelliseltä, koska en vapaa-ajallakaan mitenkään omasta päätöksestäni kiroile vaan se vain tulee.
Olenkin ajatellut, että kiroilen silloin kun olen stressaantunut ja sellaisessa seurassa, että minulla ei ole ihan rento ja hyvä siinä olla. Että jotenkin otan koviksen roolin, ettei herkkyyteni näkyisi. Toisaalta, joskus yksin kävelyllä kukkia ihastellessani kuulen ajatukseni, että "onpa siinä helvetin nätti rehu". Yksin luonnon keskellä en kuvittelisi olevani kovin stressaantunut.
Eipä siihen toisen ihmisen kiroilemiseen oikein muuten voi vaikuttaa, kuin kiinnittämällä jotenkin nätisti henkilön oma huomio siihen, miten rumalta ja juntilta se kuulostaa. Minulla ainakin tulee olo, että olen säälittävä puliakka roskiksesta kaivettu tupakannatsa huulessa, kun kuulen oman kiroiluni. On kiroiluni selvästi vähentynyt, mutta vieläkin tietyissä tilanteissa puhun äkkiä kuin tukkijätkä ja saan hävetä itseäni.
En olisi ikinä huolinut paljon kiroilevaa miestä. Tottakai joskus saa päräyttää voimasanan, jos jotain ikävää sattuu, mutta jos kirosanoilla pitää höystää keskustelua, niin ei kiitos, kiroilkoot jonkun toisen kanssa.
Vaikea aihe. Meillä toisinpäin, naisena en haluaisi enkä jaksaisi kuunnella miehen kiroilua. Asiasta olen sanonut monta kertaa.
Oletko ihan vaan koittanut keskustella asiasta? Kiroilija on yleensä turhan hölöttäjä, koska eihän painava sanottava voimasanoja kaipaa, joten itse tuskin jaksaisin kuunnella tyttöystävääsi vaikka vähentäisi kiroilua mutta makunsa kullakin.
Nauhoita hänen puhetta ja anna hänen kuunnella sitä.
Onko hänellä joku näistä vaihtoehdoista: stressiä, turhautumista, työkiireitä, tuskaisuutta ja liian monta rautaa tulessa? Laihduttaa liikaa, verensokeri menee alas? Alkoholi vai e-pilleri? Suorittaa (suorittaja?), siivoaa, remontoi ja puunaa? Oletko sanonut että et voi kuunnella niin paljon kiroamista. Eroko vai löytyykö joku päivä ratkaisu asiaan? Pitkään jatkunut teini-ikä..? Onko liikaa sosialisointia hänellä joka vie voimat ja sitten sanat lentävät ilmaan.
Onko väsynyt? Ja väsyneenä kiroilee vai ihan pirteänäkin.
Mun mielestä ihmisten pitäisi kiroilla enemmän. Jos se vaikka helpottaisi... Maanantaisin on vielä tavallista enemmän kireä hermoista porukkaa. Näkee että on kaadettu viikonloppuna. Ärkele.
Karjaise että "ole prkl kiroilematta"
Kysyt suoraan, että oletko huomannut miten paljon kiroilet. Joillekin jää tavaksi, eivätkä huomaa itsekään..
Suun peseminen saippualla auttoi ennenkin.