7-vuotias lapsi tippui ruotsinlaivalta itämereen, äiti hyppäsi perässä.

Kauhea uutinen ja kauhea ajatus. Ehkä pahin mitä voisi ihmiselle tapahtua ;( paha mieli tuli. m33v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat olivat puolalaisia ja tajuttomia pelastettaessa. Lähde  merenkulkulaitos.

Eli kuolleet. Luonnonvalinta.

Tajuton on eri asia kuin eloton

Tietoisen elämän tekeminen on syntiä :(

Merkillistä.Ei sanaakaan Puolan lehdissä. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni saman ikäinen lapsi. Surullinen olo.

Minä olen ollut joskus lapsesi ikäinen ja arvaapa vaan huviksesi kuinka surullinen minä olen.

Vierailija kirjoitti:

Merkillistä.Ei sanaakaan Puolan lehdissä. 

Koska heidän alkuperämaa oli jotain muuta kuin annettiin ymmärtää

Onko ruotsalaisissa lööpeissä mitään uutta? Ketään kielitaitoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit...<3

Syntymä on kuolemantuomio. Vaatii itsekkyyttä pakottaa toinen kärsimään ja kuolemaan.

Mene nyt sinäkin antinatalisti jonnekin muualle saarnaamaan. Pitää olla ankea elämä kun ei ole muuta ajatuksissa kuin kärsimys ja kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Onko ruotsalaisissa lööpeissä mitään uutta? Ketään kielitaitoista?

Olivat paikallisia

Vierailija kirjoitti:

Tietoisen elämän tekeminen on syntiä :(

Noniin taas on yksi antinatalisti päässyt pehmustetusta huoneestaan vapaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko ruotsalaisissa lööpeissä mitään uutta? Ketään kielitaitoista?

Luen Flashbackista.Ei mitään uutta.  Siellä tiedetään kaikki. 

Kyll mulle valitettavasti tulee mieleen, että onko perhesurma... onko äiti houkutellut pohan kaiteiden toiselle puolen ja tönäissyt alas ja itse perässä... Ajatellut säästävänsä veturinkuljettajan tai rekkakuskin traumoilta.

Toisaalta 10-vuotiaan pojan äitinä muistan, että kesä ennen ekaluokkaa poikani oli usein pitelemätön ja tottelematon. Nimenomaan aina piti kiivetä

Jonnekin ja kieltäminem vain inspiroi ja jouduin repimään alas järjettömistä kaidekiipeilyistä, joihin ehti aina sekunnissa. Kova eskariuhma ja tottelemattomuus ja uhittelu, rajojen etsintä ja toisaalta täysi ymmärtämättömyys siitä, kuinka oahasti itsendä voi loukata, vaikka kuinka selitettiin, se oli kamala kesä, ilmiö katosi koulun alettua, sopeutui ja rauhoittui ja järkevöityi. Mutta sinä kesänä jätin joitain retkiä väliin kun pelkäsin sitä kaiteille ryntäämistä.

Joko äidillä ollut joku kauhea umpikuja-tilanne elämässä tai sitten tuollainen villi 7-vuotias. Mitä jos pudonnut äidin repiessä kaiteilta ja lapsen vastustaessa. Äiti on joka tapauksessa ollut lapsen kanssa eikä vaikka shoppailemassa.

Ei ole ollut aikaapohtia ja etsiä pelastusrenkaita. Jos aikoisi löytää sen laosen merestä, on hypättävä heti. Olisi todella vaikea elää sen kanssa että en yrittänyt pelastaa lastani. Jos olisi toinen lapsi, miettidi ehkä että minun täytyy pysyä hengissä häntävarten ettei hän menetä meitä kumpaakin. Mut jos ainoa, luultavasti itsekin hyppäisin.

Vierailija kirjoitti:

Onko ruotsalaisissa lööpeissä mitään uutta? Ketään kielitaitoista?

On. Opettele ruotsia, toinen kielemme

Taisi olla Moskovan trolli taas liikkeellä!!!!

Olisin varmasti hypännyt perässä, ja yrittänyt tajuta ottaa pelastusrenkaan mukaan tai huutanut jollekin että heitä perään. Toivottavasti selviävät. Itse olen hysteerinen kannella, että ei tipu, mutta onnettomuuksia sattuu :(

Estonian jälkeen olen ihmetellyt, miksei risteilijöihinnrakenneta käteviä laskettavia kevyitä kumiveneitä tms. Ja ainahan välillä porukkaa tippuu laivasta muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ruotsalaisissa lööpeissä mitään uutta? Ketään kielitaitoista?

On. Opettele ruotsia, toinen kielemme

Det har gjorts hjärt- och lungräddning på båda och de har förts till Karlskronas sjukhus.

Ihanaa.äiti toimi oikein. Niin minäkin olisin tomininut, vaikka täällä minua uimataidotonta äitiä kritisoitiiin, hyppäisin mereen lapseni perässä.

Hyvänen aika.

Kävi vahinko, kun äiti käänsi selkänsä ja vilkas poika kiipesi kaiteen yli.

Äiti piti pojasta kiinni 3 varttia, sitten voimat ehtyi, mutta onneksi Naton joukot oli jo silloin paikalla.

Kopterin pintasukeltajia.

Ei näitä tapahtuisi, jos kaikki olisivat noin superhypervanhempia kuin te olisitte.

Mitä te saatte siitä iloa, jos he menehtyvät?

Olen täysin varma, että teistä 5 prossaa tekisi tuon kuin tuo äiti, ei enemmän.

Toivon koko sielustani että molemmat pelastuivat.

Ja kyllä niitä tietoja jo löytyy, muualtakin kuin suomenkielistä versioista.

Terveisin äiti, joka elvytti vajaan 4 veen poikansa, osasi toimia, vaikka muut kiljui sitä sun tätä.

Ja oli myös onnenkantamoisia pelissä, mutta en koskaan ole unohtanut jälkeenpäin sitä kauhua, mitä ilmeisesti tunsin.

En silloin tuntenut, vasta paljon jälkeenpäin.

Ja niitä tapahtumia, kun kaikki on sokissa, ja kukaan ei osaa toimia.

Onneksi osasin itse toimia, häken ohjeiden mukaan, jäädyin täysin, huusin vain, että pitäkää muut ihmiset, toisesta pojasta huolta.

Ne kaikki kauhun hetket, lanssit, elvytykset, takykardiat, tehot, huudot poika ei taida selvitä jne.. Nyt adrenaliinia, tänne se röntgen, 3 kertaa elvytetty, traumakirurgi paikalle, vieläkö yritetään jne..

Aivan jotain kauhua.

Ja monen tunnin päästä hokasin, että 2 lanssimiestä oli huolehtineet mun toisesta pojasta, kaikkineen, vaihtaneet sairaalan vaipat, antaneet ruokaa, juomaa, pitäneet seuraa, luovuttaneet hänet vanhemmilleni.

En vieläkään ymmärrä, kuinka he olivat ottaneet taaperosta kopin, vaikka tilanne oli niin vakava.

Molemmat on nyt terveitä, mutta en koskaan unohda sitä kauhua, kun 47 tuntia jouduin teholla odottaan jääkö henkiin ja jos jää, niin onko vammautunut.

Ja kukaan ei syyllistänyt minua, itse syyllistin itseni, rankasti.

Miksi käänsin selkäni hetkeksi, kun toinen pyysi jotain?

Miksi en ollut valppaampi, miksi ja miksi?

Rättiväsyneenä, hikisenä kävin suihkussa vanhempieni luona, 5 päivää tapaturman jälkeen ja joka ikinen otti minut lämpimästi vastaan, kaikki olivat aivan ihania.

Puoli kaupunkia.

Vielä tänä päivänä syytän itseäni, miksi käänsin selkäni toiselle pojalle, kun toinen tahtoi jotain.

Vain hetkeksi.

Ei voi sen kamalampaa voi olla, kuin nähdä oman lapsensa ehkä kuolevan.

Tunnen ainoastaan kiitollisuutta siitä, että poikani on terve teini.

Ja en halua koskaan syyllistää ketään äitiä ja isää siitä jos vahinkoja sattuu, koska nyt tiedän että niitä voi sattua, siitä huolimatta, vaikka olet kuinka hyvä vanhempi.

 

HELSINKI (Reuters) - Äiti ja hänen 7-vuotias lapsensa on pelastettu pudottuaan laidan yli torstaina lautalta, joka oli matkalla Ruotsista Puolaan, ruotsalaiset tiedotusvälineet raportoivat.

Kaksikko vinssattiin helikopteriin ja vietiin sairaalaan, Stefan Land Ruotsin merenkulkulaitokselta kertoi TT-uutistoimistolle tarkentamatta heidän tilaansa.

Stena Spirit -lautta oli onnettomuuden sattuessa Itämerellä puolivälissä matkaansa Puolan Gdyniaan Ruotsin Karlskronasta.

7-vuotias kaatui ja äiti hyppäsi sisään sen jälkeen, pelastuslaitos kertoi TT:lle.

Suuri pelastusoperaatio aloitettiin, ja useat helikopterit ja Naton alukset auttoivat alueella, TT raportoi.

Tämän löysin kansainvälisistä . 

Kyllä mua ois vituttanut laivalla, jos lapsi ois pudonnut mereen.