Lue keskustelun säännöt.
Te kenellä on kokemusta adoptiosta, voiko adoptiolapsi tuntua yhtä omalta kuin biologinen lapsi?
29.06.2023 |
Meillä on adoptioprosessi meneillään ja olen alkanut miettiä tätä todella paljon. Miltä adoptiolapsi tuntuu? Omalta? Yhtä omalta kuon biologinen lapsi? Toki tuntuu oudolta edes verrata biologista ja adoptoitua lasta, koska kaikki lapset on erilaisia alkuperästä riippumatta ja varmaan kaikilla lapsilla ja vanhemmilla on erilaiset suhteet toisiinsa.
Tietysti käsitän sen, että adoptoitu lapsi on juridisesti yhtä oma kuin biologinenkin. Mutta entä se tunnepuoli tässä asiassa?
Entä millä tavalla muilla on muodostunut se vanhemman ja lapsen välinen suhde?
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe tuossa suhteessa mitään eroa sen suhtewn onko lapsi biologinen tai adoptoitu.
Eikö juuri näitä asioita käsitellä adoptioneuvonnassa? Kuulostaa huolestuttavalta jos ei.
Vierailija kirjoitti:
Eikö juuri näitä asioita käsitellä adoptioneuvonnassa? Kuulostaa huolestuttavalta jos ei.
Loputtomiin vatvotaan.
Koko adoptioneuvonta oli kyllä todella hyödytöntä lätinää. Oikeastaan mikään mistä siellä puhuttiin ei todellisuudessa koskettanut mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö juuri näitä asioita käsitellä adoptioneuvonnassa? Kuulostaa huolestuttavalta jos ei.
Loputtomiin vatvotaan.
Koko adoptioneuvonta oli kyllä todella hyödytöntä lätinää. Oikeastaan mikään mistä siellä puhuttiin ei todellisuudessa koskettanut mitenkään.
Koin neuvonnan erittäin hyödyllisenä omassa prosessissamme vuosia sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksi adoptoitu ja kaksi biologista lasta. Adoptoitu on esikoiseni, jokaista rakastan ihan yhtä paljon.
En osaa verrata, mutta vaikea minun on kuvitella, että ketään enempää rakastaisin kuin adoptoituja tyttöjäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö juuri näitä asioita käsitellä adoptioneuvonnassa? Kuulostaa huolestuttavalta jos ei.
Loputtomiin vatvotaan.
Koko adoptioneuvonta oli kyllä todella hyödytöntä lätinää. Oikeastaan mikään mistä siellä puhuttiin ei todellisuudessa koskettanut mitenkään.
Koin neuvonnan erittäin hyödyllisenä omassa prosessissamme vuosia sitten.
Minkä osan siitä?
Minulla on kaksi adoptiolasta eikä koko kuuden vuoden prosessista ollut mitään hyötyä. Päinvastoin oikeastaan, näki vain turhia mörköjä joka puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö juuri näitä asioita käsitellä adoptioneuvonnassa? Kuulostaa huolestuttavalta jos ei.
Loputtomiin vatvotaan.
Koko adoptioneuvonta oli kyllä todella hyödytöntä lätinää. Oikeastaan mikään mistä siellä puhuttiin ei todellisuudessa koskettanut mitenkään.
Koin neuvonnan erittäin hyödyllisenä omassa prosessissamme vuosia sitten.
Minulla on kaksi adoptiolasta eikä koko kuuden vuoden prosessista ollut mitään hyötyä. Päinvastoin oikeastaan, näki vain turhia mörköjä joka puolella.
Minkä osan siitä? Ihan kaikki, sosiaalityöntekijät olivat kokeneita ammattilaisia. Adoptoin sn-lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö juuri näitä asioita käsitellä adoptioneuvonnassa? Kuulostaa huolestuttavalta jos ei.
Loputtomiin vatvotaan.
Koko adoptioneuvonta oli kyllä todella hyödytöntä lätinää. Oikeastaan mikään mistä siellä puhuttiin ei todellisuudessa koskettanut mitenkään.
Koin neuvonnan erittäin hyödyllisenä omassa prosessissamme vuosia sitten.
Minulla on kaksi adoptiolasta eikä koko kuuden vuoden prosessista ollut mitään hyötyä. Päinvastoin oikeastaan, näki vain turhia mörköjä joka puolella.
Minkä osan siitä? Ihan kaikki, sosiaalityöntekijät olivat kokeneita ammattilaisia. Adoptoin sn-lapsen.
Mikä siinä oli hyödyllistä? Tai edes liittyi todellisuuteen? Minulla on kaksi adoptiolasta enkä keksi yhtään mitään.
Adoptioneuvonnassa asioita käsitellään hyvin yleisellä tasolla ja moni asia on siellä edelleen tabu.
Itselläki oli monia adoptioon liittyviä pelkoja, mutta ne tunnuttiin ohittavan kaikki olankohautuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö juuri näitä asioita käsitellä adoptioneuvonnassa? Kuulostaa huolestuttavalta jos ei.
Loputtomiin vatvotaan.
Koko adoptioneuvonta oli kyllä todella hyödytöntä lätinää. Oikeastaan mikään mistä siellä puhuttiin ei todellisuudessa koskettanut mitenkään.
Koin neuvonnan erittäin hyödyllisenä omassa prosessissamme vuosia sitten.
Minulla on kaksi adoptiolasta eikä koko kuuden vuoden prosessista ollut mitään hyötyä. Päinvastoin oikeastaan, näki vain turhia mörköjä joka puolella.
Minkä osan siitä? Ihan kaikki, sosiaalityöntekijät olivat kokeneita ammattilaisia. Adoptoin sn-lapsen.
Mikä siinä oli hyödyllistä? Tai edes liittyi todellisuuteen? Minulla on kaksi adoptiolasta enkä keksi yhtään mitään.
Ikävää jos sinusta tuntui näin. Ihmiset, perheet ja tarpeet ovat erilaisia. Se, jos sinusta neuvonta tuntui turhalta, ei tarkoita sitä, että joku muu ei hyötyisi siitä.
En ole itse adoptoinut mutta lapsuudenperheessäni minulla on adoptoitu pikkusisko.
Ihan samanlaiselta sisarukselta hän tuntuu kuin muutkin sisarukset.
Tietenkin.