odotus ja tupakointi

.. sillä en ole koskaan tupakoinut, sanon sen suoraan. En voi tietää kuinka vaikeaa on päästä irti tupakasta. Yritän yleensä aina olla tuomitsematta muita vanhempia, koska jokaisella on tapansa hoitaa lapsensa ja asiansa. Tupakointi kuitenkin on yksi asia, jossa teen poikkeuksen ja katson erittäin pahalla odottajia ja pienten lasten tupakoivia vanhempia. Kyse ei todellakaan ole vain vanhemman omasta asiasta!



Olikos se juuri eilen kun hesarissa näin otsikon taas yhdestä tutkimuksesta, jonka mukaan odottavien ja pienten lapsen äitien tupakointi voi aiheuttaa pysyviä vammoja lapsen keuhkoille, jotka eivät pysty käsittelemään näitä myrkkyjä vielä kunnolla. En juttua paremmin lukenut, mutta kai nykymaailmassa kaikille on jo muutenkin selvää, ettei tupakka kenenkään terveydelle hyvää tee.



Harmittaa vaan, kun näin lasta odottaessa on niin paljon asioita, joihin ei pysty mitenkään vaikuttamaan, vaan voi vain toivoa parasta eli tervettä lasta. Ja sitten on asioita, joilla todellakin voisi vaikuttaa, saako terveen lapsen vai ei ja siltikään kaikki eivät sitä valintaa tee..

Kaikkien on tietenkin itse päätettävä, mitä on lapsensa puolesta valmis tekemään... No joo, ehkä tuo kuulostaa jo liikaa syyllistämiseltä, mutta en tässä asiassa oikein voi mitään itselleni.



Eihän se auta vaikka me muut kuinka saarnaisimme, joten nyt lopetan saarnaamisen ja toivotan vain tsemppiä niille jotka yrittävät tupakasta irti päästä!



Laura_77

kunnes pappani oli rauhallisella äänellä todennut tyttärelleen, että aiotko heti myrkyttää syntymättömän lapsesi? Siihen loppui äitin polttaminen :)



Itse en ole koskaan polttanut, joten en myöskään osaa ajatella millaista tupakasta eroon pääseminen on. Itse en uskaltaisi polttaa, sillä kuten joku jo sanoikin, on olemassa asioita joihin itse voi vaikuttaa ja sellaisia joihin taas ei voi vaikuttaa. Mutta kuka on pätevä ketään tuomitsemaan? Kaikki tekevät omat ratkaisunsa. Toivotan tsemppiä niille jotka yrittävät olla tupakatta!

korppunen:

Onko odottavia äitejä, jotka tupakoivat?

Millaista on muiden reaktiot?

Mulle lopetus käsittämättömän vaikeeta.. Ja olen kyllä ihmisille sanonut, että minun henkilökohtainen ongelmani ja en halua kuulla paheksuvia sanoja. Koko ajan yritän vähentää ja lopettaa.. Ja kun sen tietää ettei ole hyväksi sisällä kasvavalle vaaville.

poltin itse viikkoon 4 kun tiesin olevani raskaana viikko 5 käytin nikotiini laastaria joka on todella hyvä vaikka kalliiksi tulee, nyt olen ollut 1 kk poltamatta ja tuntuu tosi hyvältä vaikka joskus tulee tupakan himo niin taputan hiljaa vatsaan joka ei ole vielä pyöristynyt.



Nikotiini laastaria en käyttänyt kuin viikkon ja nyt olen täysin ilman.



Tsemppiä itse en uskonut pystyväni siihen mutt hyvin kävi vaikka se ei ollu helppoa. Ystävät kannustivat minua hyvin

ennen kuin alettiin yrittämään raskautta. Mutta pakko kommentoida tuohon " minun henkilökohtainen ongelmani" sitähän tupakointi ei kyllä ole. Jos se olisi henkilökohtainen ei varmaan olisi mitään syytä lopettaa raskaana ollessa. Kyllä se on kaikkea muuta kuin henkilökohtainen kun samalla nikotiini ym kulkee ihmisalun kautta. Olen itse miettinyt sitä kun monet sanovat että eivät pysty lopettamaan, vauvahan on tavallaan myös riippuvainen mm. nikotiinista jos on koko ajan vatsassa sille altistunut. Miten tällainen ihminen voi laittaa lapsensa käymään läpi vieroitusoireet joita hän ei itse kestä. Tarkoitan siis kun lapsi syntyy ja altistuminen näille aineille loppuu yht' äkkiä.



hmm.. Kunhan täällä itsekseni pähkäilen =)



Tipy

kipsukka:

Onko odottavia äitejä, jotka tupakoivat?

Millaista on muiden reaktiot?

Pakko tähän nyt kommentoida, kun aihe niin läheltä liippaa..vaikka minäkin ylpeänä voin sanoa että vain raskaaksi tuleminen on ollut tarpeeksi suuri syy lopettaa..toisten päivttely ja jeesustelu ei kyllä yhtään auta..päin vastoin ainakin itselläni tulee juuri se ajatus että omapahan on asiani ja lapseni..MUTTA ehkä juuri se että kun se lapsi on oma ja sille kuitenkin haluaisi antaa parhaat mahdolliset edellytykset tähän elämään, niin mielestäni siinä on motivaatiota kerrakseen. Jos jotain oikein kovasti haluaa niin kyllä siihen sitten myös pystyy, vaikka se tuntuukin vaikeammalle kuin harmaan kiven läpäisy..

Ei sitä kyllä kukaan hyvällä katso jos tietää että on raskaana ja polttaa. Se on sitten vaan kestettävä tai poltettava salassa, vähättelyyn on turha ryhtyä. Kyseessä on kuitenkin vakava asia. Kannattaa lukea aiheesta, tieto lisää tuskaa ja auttaa pysymään päätöksessä..mut tsemmpiä sulle Kipsukka, älä mieti mitä muut vaan mielummin mitä itse ja lapsesi..

tutustua Eija Piippo-Savolaisen väitöskirjaan aiheesta. Oheinen linkki ko. väitöskirjan tiivistelmään:



http://www.uku.fi/vaitokset/2006/ISBN951-27-0578-8piipposavolainen.htm

7v. sitten en kertakaikkiaan pystynyt lopettamaan, vaikka olin aina mielessäni vannonut ja muillekin suureen ääneen julistanut, kuinka lopetan heti, kun tiedän olevani raskaana. Se jotenkin antoi 10 vuodeksi luvan tupakoimiseen, kun oli lopettamisen suhteen suunnitelma valmiina, mutta tosi paikan tullen suunnitelma ei toiminut. Minulle oli tosi tärkeää, ettei tupakointiasiaa märehditty jokaisella neuvolakäynnillä tai muutenkaan läheiseni paasanneet asiasta, sillä tiesin, ettei se auta kuin ärsyttämisessäni. Oli tosi hankalaa sovittaa imetys ja tupakointi limittäin, kun vauva söi koko ajan, joten lopulta en välittänyt enää niidenkään rytmittämisestä, vaan saatoin mennä suoraan tupakalta imettämään. En ole tähän päivään mennessä huomannut, että tupakoinnillani olisi ollut poikaan vaikutusta, mutta...



Aiemmasta huonosta yrityksestä huolimatta päätin tämän raskauden tultua tietooni, että lopetan tupakoinnin. Varasin ajan apteekista tukihenkilölle ja merkitsin kalenteriini päivän, jolloin tupakointi päättyy (sama päivä kuin ensimmäinen tukihenkilötapaaminen) ja varasin kotiin sekä kielenaluspillereitä että purkkaa. Ja kuinka kävikään ! En juuri tarvinnut kumpiakaan, kun ei vaan tehnyt mieli. Siis haloo ! Ei vaan tehnyt tupakkaa mieli ! Ostamiani tuotteita ei tietty otettu takaisin apteekkiin, vaikka olivat täysiä pakkauksia, joten nyt ne odottelevat kaapissa, että mieheni innostuisi kokeilemaan. Tästä on nyt melkein 6 kk eli ihmeen hyvin on edennyt.



Minua ei alkuunkaan huolestuta enää tämä loppuraskauden sujuminen, mutta entäpä sen jälkeen, kun synnytys ja imetys on ohi ? Milläs ilveellä silloin jatketaan tupakatta ?



Entisen tupakoitsijan ei koskaan pitäisi ruveta jeesustelemaan, kuinka helppoa lopettaminen on ja kuinka ei voi kertakaikkiaan ymmärtää, miten joku ei löydä itsestään sen vertaa tahdonvoimaa. Häilyväinen on tupakattomuuden raja, eikä se kuulema helpota edes monen vuoden sisällä lopullisesti. Niinpä sellaisenkaan ei pitäisi paasata, joka ei ole tätä luopumista koskaan edes kokenut, vaan antaa jokaisen tehdä omat ratkaisunsa ja elää niiden kanssa.



Aina tulee olemaan niitä jeesustelijoita, jotka katsovat pysäkillä kieroon tupakoivaa odottajaa. Jos olet tarpeeksi sisukas vetämään röökiä kaikista varoituksista huolimatta, kestät varmasti myös alta kulmien tulevat katseet - vai ?