Miten meinaatte jaksaa töissä eläkeikään saakka?
Olen 48v ja olen tehnyt 23 vuotta töitä. Päivääkään en ole työttömänä ollut.
Teen toimistotyötä, jossa palkka ei kummoinen ole. Vielä muutama vuosi sitten tulin ok toimeen ja pystyin jopa joskus matkustelemaan ym.
Mutta nyt kaikki on kallistunut niin paljon ettei säästöön jää palkasta enää juuri mitään. Eikä palkka ole noussut kuin 20e vuodessa vai mikä lie se yleiskorotus onkaan.
Motivaatio työhön on mennyt täysin. En ymmärrä miten jaksan vielä yli 15 vuotta elää kädestä suuhun huonolla palkalla.
Muutenkin jaksaminen heikkoa taloudellisen tilanteen ja vanhempien sairastamisen ja heistä huolehtimisen takia.
Miten te muut aiotte jaksaa ja mistä ihmeestä löydätte motivaation?
Enkä nyt kaipaa neuvoja teiltä joilla suuri palkka!
Kommentit (13)
Jos on yksin elävä, vaikuttaa paljon taloudelliseen pärjäämiseen. Jos on puoliso kotona eli 2 maksajaa, ei voida missään nimessä verrata tilanteita.
Mun tavoite-eläkeikä on laskurin mukaan 69v. En tule elämään niin pitkään tai jos elän, kuten suvussa on ollut tapana, niin noilla main iskee aivoinfarkti. Ihan sairas yhteiskunta joka kuvittelee että henkilö pärjää missään työssä tuohon ikään asti työkuntoisena. Käytännössä iso osa kuolee ennen kuin pääsee eläkkeelle.
Mä teen todella vähän töitä ja säästelen itseäni. Suosittelen muillekin.
Otan rennosti. Kiire ei stressaa, ei ole minun syyni että ailataulut kusee. Elämässä keskityn muuhun kuin työhön, se on vain asia minkä teen kun on pakko.
Kun tytär pääsee ylioppilaaksi parin vuoden päästä ja lähtee opiskelemaan, aion muuttaa pienempään asuntoon ja alan tehdä osa-aikatöitä.
Toimistotyössä minäkin ja ikää nyt 49 vuotta.
Minä nyt 16 v työelämässä, tuntuu että olisin ollut ehkä kymmenisen vuotta eli aika mennyt todella nopeasti. Teen myös toimistotyötä, palkka 1900 e/kk netto ja kun yksin asun ja elän niin hyvin saan säästöönkin ja saan muutaman ulkomaan matkankin tehtyä vuodessa. En ole ollut päivääkään elämässäni työttömänä ja hyvä niin, haluan tienata vaikka vähän tienaankin. N34
Olen 52 v ja toimistotyössä (keskituloinen), kyllä tällä pärjää ja työssä ei ainakaan tarvitse rikkoa itseään. Vastuuta on kohtuullisesti ja itse pystyy säätelemään työtahtia. Uskon että jaksan loppuun asti jos en sairastu.
Vierailija kirjoitti:
Mä teen todella vähän töitä ja säästelen itseäni. Suosittelen muillekin.
Tätä yritän itsekin, ainakin välillä.
N56
Vierailija kirjoitti:
Kun tytär pääsee ylioppilaaksi parin vuoden päästä ja lähtee opiskelemaan, aion muuttaa pienempään asuntoon ja alan tehdä osa-aikatöitä.
Toimistotyössä minäkin ja ikää nyt 49 vuotta.
Mulla sama suunnitelma.
Kyse ei ole jaksamisesta. Useissa työpaikoissa työnantaja hankkiutuu mahdollisuuden mukaan eroon kaikista vanhoista työntekijöistä. Vanhan ihmisen on vaikea työllistyä. Useamman työntekijän tulevaisuuden tilanne on olla työttömänä ennen eläkkeelle siirtymistä.
Ainoastaan "ns. eläkeviroissa" ihmiset voivat tehdä työtään eläkeikään, jos heidän terveys siihen saakka kestää. Näitä on lääkärit, sairaanhoitajat, opettajat.. jne.
Itse olen ravintola-alalla työskennellyt noin 34 vuotta.
Työssä viihdyn, palkkaus ok ja työkaveritkin yms. Kroppa vaan ei meinaa pysyä mukana. Alkanu ilmetä kulumaa, hankaumaa, kipua ja hampaiden kiristystä.
Vimosen vuoden ollut pitkälti sairaslomalla ja tutkimuksissa ravannut. Mulle on väläytelty uudelleen koulutusta todennäköisimpänä ratkaisuna.
Itsestä tuntuu aivan älyttömältä. Opetushommat ei kiinnosta, vaikka se olis ehkä ainoa tapa hyödyntää tämä tietotaito pyörätuolissa istumalla.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole jaksamisesta. Useissa työpaikoissa työnantaja hankkiutuu mahdollisuuden mukaan eroon kaikista vanhoista työntekijöistä. Vanhan ihmisen on vaikea työllistyä. Useamman työntekijän tulevaisuuden tilanne on olla työttömänä ennen eläkkeelle siirtymistä.
Ainoastaan "ns. eläkeviroissa" ihmiset voivat tehdä työtään eläkeikään, jos heidän terveys siihen saakka kestää. Näitä on lääkärit, sairaanhoitajat, opettajat.. jne.
Tämä on totta. Teen toimistotyötä ja nyt olen 47-vuotiaana huomata, että alan tippua jossain määrin kärryiltä. En ole enää yhtä nopea ja tehokas tietokoneiden kanssa ja mikä pahinta: en enää jaksa enkä halua edes pysyä mukana. Se vaatisi niin paljon enemmän kuin 10 vuotta sitten iän takia.
Että minä varmaan alan jossain kohtaa tehdä osa-aikatöitä. Nuoremmat tehkööt enemmän :)
Minua motivoi kiinnostavat työtehtävät, joustavat työajat, mahdollisuus etätöihin ja ennen kaikkea ihanat kollegat.
Palkka on mitä on, se ei motivoi. Viimeisin palkankorotus tuntui enemmän pottuilulta, varsinkin kun sain sen siinä vaiheessa, kun olin siirtynyt kelan maksamalle sairauspäivärahalle. Toisaalta meillä on hyvät henkilökuntaedut, pidän esim. sairauskuluvakuutusta merkittävänä taloudellisena etuna etenkin näin sairausloman aikana. Sairaalalaskuja olisi ollut ikävä maksaa kelan sairauspäivärahoista.
Ikää on muutama vuosi enemmän kuin ap:lla ja työt myös toimistotöitä. Perheen taloudellinen tilanne on ok, varsinkin nyt kun lainat on maksettu ja suurimmat remontit tehty. Jaksamista lisää myös hyvä parisuhde.