Minusta on jäljellä enää olemassaolo ja hengittäminen
Eli käytännössä elämän ja sairauden/kipujen vuoksi pystyynkuollut. Harvemmin enää kykenee nousemaan sängystä, kaikki taidot on menetetty, tai voimattomuuden vuoksi mahdottomia. Pikkuhiljaa alan huomata unohtavani mennyttä, eli luovun myös muistoista.
Ja tällaisia kaltaisiani pidetään hengissä, koska paha, paha eutanasia 🙄
Kommentit (5)
Saatan ymmärtää kokemuksesi. Käyn itse kerran viikossa palvelutalossa katsomassa vanhusta, jolta Parkinsonin tauti on viemässä viimeisenkin liikuntakyvyn. Aivot toimii, mutta ruumis kieltäytyy yhteistyöstä.
Mennyttä hänkin unohtaa, kuten me kaikki. Siksi juttelemme paljon ajoista, jolloin hän vielä oli voimissaan.
Vierailija kirjoitti:
Yhtään vähättelemättä kärsimystäsi: kirjoittaminen näyttäisi sujuvan.
Samaa olin tulossa kirjoittamaan, eli näyttää kirjoittaminen sujuvan ihan mainiosti, kun noin pitkän tarinan jaksoit naputella. Olisiko siis vähän liioittelun makua kirjoituksessasi?
Haluat siis kuolla. Aloituksesi perusteella en usko sitä.
Minkä ikäinen ap olet? Mä olen monisairas viisikymppinen ja välillä on tuollaisia ajatuksia. Mä löysin instassa sellaisen nuoren tytön kuin elli eli sairastellen insta ja mua kyllä säälittää hänen tilanteensa. Hän on vasta 22v ja joutuu jatkuvasti olemaan sairaalassa.
Yhtään vähättelemättä kärsimystäsi: kirjoittaminen näyttäisi sujuvan.