"Elä täysillä" ja "Pitää levätä silloin kuin on pakko"
Kahta sanontaa kuulee jatkuvasti. Joko ne menee niin, että jos on liian väsynyt, pitää lopettaa suorittaminen, sanoa ei, olla itselle armollinen ja on ok jäädä sängyn pohjalle jos ei jaksa. Pitää kuunnella itseään.
Toinen sanonta menee niin, että ikinä ei tiedä, onko täällä hengissä huomenna, nauti tästä hetkestä ja arvosta tätä aikaa, huomenna ei välttämättä sitä ole.
Eli silloin kun on oikein väsynyt ja vaikka raatanut töissä ja ollut raskasta noin muutenkin, pitäisi malttaa levätä ja vaan napakasti jäädä huilaamaan ja kuunnella itseään, jos ei jaksa nähdä vaikka ystävää tai pitää perua joku tekeminen.
Toinen sanonta taas kehottaa tekemään toisin. Et jos oot väsynyt, mutta sulla on kiva tekeminen ystävän kanssa, et millään jaksaisi kaikkesi antaneena, mutta sanonta "Elä täysillä" taas kehottaa tekemään toisin, huomisesta kun ei tiedä, oletko täällä.
Kumpi on tärkeämpi sanonta ja kumpaa enemmän noudatat?
Kommentit (4)
Mä en näe noiden olevan ristiriidassa, joten noudatan mielestäni molempia. Mutta tämä toki tarkoittaa, että myönnän itselleni levon olevan nautinto ja että ITSE HALUAN levätä mieluummin kuin jotain muuta. Myönnän myös sen, että joissain tilanteissa tekeminen on lepoa, esim pihatöiden teko toimistotyön sijaan ja ystävien näkeminen raskaan työrumban jälkeen.
Tärkeää on se, että minä valitsen oman vaihtoehtoni senhetkisen tilanteeni mukaan.
Lepää täysillä. Eläköön ken kehtaa.
Elä täysillä ja lepää, kun tarvitsee. Voit myös ihan itse päättää, miten elät. Ei tarvitse noudattaa noista kumpaakaan.
No jaa palstailen 247