Ihmiset joita ei kutsuta koskaan mihinkään
Ei ole oikein ystäviä ja ollaan olevinaan kuin ei sillä olisi väliäkään, lapset lentävät pesästä jne. Eikö teille tule tyhjyys kun ei ole mitään kivaa ikinä? Kukaan ei halua olla seurassa?
Kommentit (16)
Mikä aloituksesi pointti on?
Kaverittomuus on ikävää, mutta sen kanssa oppii elämään ajan kanssa. Harrastukset pitävät mielenkiinnon elämässä.
T: Tuntematon
Vierailija kirjoitti:
Mikä aloituksesi pointti on?
Kaverittomuus on ikävää, mutta sen kanssa oppii elämään ajan kanssa. Harrastukset pitävät mielenkiinnon elämässä.T: Tuntematon
Pointti on juuri tuo hokeminen "perhe riittää", mikä edelliselläkin mainittiin.
Tota kun hokee koko elämänsä niin miten ketään edes kiinnostaa ko. ihminen?
Sitten vähän väliä ollaan masentuneita ja tylsistyneitä elämään, mutta omaa osuutta siinä ei huomata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä aloituksesi pointti on?
Kaverittomuus on ikävää, mutta sen kanssa oppii elämään ajan kanssa. Harrastukset pitävät mielenkiinnon elämässä.T: Tuntematon
Pointti on juuri tuo hokeminen "perhe riittää", mikä edelliselläkin mainittiin.
Tota kun hokee koko elämänsä niin miten ketään edes kiinnostaa ko. ihminen?
Sitten vähän väliä ollaan masentuneita ja tylsistyneitä elämään, mutta omaa osuutta siinä ei huomata.
Samaa mieltä. On tyyppejä jotka jaksavat hokea ihmisille kuinka heitä kiinnostaa mennä "vain oman perheen kanssa" jne. Sitten ovat marttyyreita kun heitä ei kutsuta koskaan minnekään. Tosi vastenmielistä sakkia. Onhan perhe tärkeä mutta jos hoet tuollaista esim kavereille, voit tajuta, ettei seurasi ole miellyttävää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä aloituksesi pointti on?
Kaverittomuus on ikävää, mutta sen kanssa oppii elämään ajan kanssa. Harrastukset pitävät mielenkiinnon elämässä.T: Tuntematon
Pointti on juuri tuo hokeminen "perhe riittää", mikä edelliselläkin mainittiin.
Tota kun hokee koko elämänsä niin miten ketään edes kiinnostaa ko. ihminen?
Sitten vähän väliä ollaan masentuneita ja tylsistyneitä elämään, mutta omaa osuutta siinä ei huomata.
Kun on saanut monta kertaa puukkoa selkään näiltä ns. ystäviltä, on todennut että parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Meillä ystävät on yhteydessä vain kun tarvitsevat meiltä jotain. Olen lopettanut yhteydenotot tästä syystä. Käyn pyöräilemässä, kävelyllä, torilla kahvilla, kaupungeissa ja tapahtumissa hengailemassa. Se riittää. Juttelen, jos joku juttelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä aloituksesi pointti on?
Kaverittomuus on ikävää, mutta sen kanssa oppii elämään ajan kanssa. Harrastukset pitävät mielenkiinnon elämässä.T: Tuntematon
Pointti on juuri tuo hokeminen "perhe riittää", mikä edelliselläkin mainittiin.
Tota kun hokee koko elämänsä niin miten ketään edes kiinnostaa ko. ihminen?
Sitten vähän väliä ollaan masentuneita ja tylsistyneitä elämään, mutta omaa osuutta siinä ei huomata.
Kun on saanut monta kertaa puukkoa selkään näiltä ns. ystäviltä, on todennut että parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Aika harva tosi ystävä puukottaa selkään. Valitse seurasi paremmin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä aloituksesi pointti on?
Kaverittomuus on ikävää, mutta sen kanssa oppii elämään ajan kanssa. Harrastukset pitävät mielenkiinnon elämässä.T: Tuntematon
Pointti on juuri tuo hokeminen "perhe riittää", mikä edelliselläkin mainittiin.
Tota kun hokee koko elämänsä niin miten ketään edes kiinnostaa ko. ihminen?
Sitten vähän väliä ollaan masentuneita ja tylsistyneitä elämään, mutta omaa osuutta siinä ei huomata.
Kun on saanut monta kertaa puukkoa selkään näiltä ns. ystäviltä, on todennut että parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Aika harva tosi ystävä puukottaa selkään. Valitse seurasi paremmin!
Itse asiassa melko moni ystävyys perustuu hyväksikäyttöön, siksi en tarvitse ns. ystäviä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ystävät on yhteydessä vain kun tarvitsevat meiltä jotain. Olen lopettanut yhteydenotot tästä syystä. Käyn pyöräilemässä, kävelyllä, torilla kahvilla, kaupungeissa ja tapahtumissa hengailemassa. Se riittää. Juttelen, jos joku juttelee.
Miksi teillä sellaisia ystäviä on? Mitä he tarvitsevat? oletteko rikkaita? oletteko huomanneet että liian iso omaisuus tai tulot tuo ympärille vääränlaisia ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä aloituksesi pointti on?
Kaverittomuus on ikävää, mutta sen kanssa oppii elämään ajan kanssa. Harrastukset pitävät mielenkiinnon elämässä.T: Tuntematon
Pointti on juuri tuo hokeminen "perhe riittää", mikä edelliselläkin mainittiin.
Tota kun hokee koko elämänsä niin miten ketään edes kiinnostaa ko. ihminen?
Sitten vähän väliä ollaan masentuneita ja tylsistyneitä elämään, mutta omaa osuutta siinä ei huomata.
Kun on saanut monta kertaa puukkoa selkään näiltä ns. ystäviltä, on todennut että parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Aika harva tosi ystävä puukottaa selkään. Valitse seurasi paremmin!
Itse asiassa melko moni ystävyys perustuu hyväksikäyttöön, siksi en tarvitse ns. ystäviä mihinkään.
Hetkinen, miksi itse en huomaa tälläistä lainkaan? Johtuuko siitä että minulla ei ole mitään rikkauksia tai annettavaa muuta kuin oma seura? En ole itseäni kohtaan huomannut ikinä hyväksikäyttöä
Vierailija kirjoitti:
Oma perhe ja suku riittää.
Tämä. 30 vuotta se vei, että saa viimeinkin olla rauhassa ilman, että kukaan vinkuu tulemaan minnekään.
Yksinolossa on puolensa mutta kannattaa miettiä, onko hyvä jäädä liian yksin.
Joskus voi olla tilanne, että tarvitsisi auttavaa kättä, mutta ystävät ovat jääneet vuosien mittaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma perhe ja suku riittää.
Tämä. 30 vuotta se vei, että saa viimeinkin olla rauhassa ilman, että kukaan vinkuu tulemaan minnekään.
Ei kukaan vingu jos et lähde. Miksi menet jos kuulostaa vinkunalta
Vierailija kirjoitti:
Yksinolossa on puolensa mutta kannattaa miettiä, onko hyvä jäädä liian yksin.
Joskus voi olla tilanne, että tarvitsisi auttavaa kättä, mutta ystävät ovat jääneet vuosien mittaan.
Ja ylenkatsoa ihmisiä, hokea että perhe ja suku riittää. Entä kun mies ja vanhemmat kuolevat
Ystäviä on heillä jotka ovat hyvää seuraa. Ei kukaan jaksa tylsimyksen seuraa. Jotain 'hyötyä' toisesta pitää olla, että viitsii käyttää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinolossa on puolensa mutta kannattaa miettiä, onko hyvä jäädä liian yksin.
Joskus voi olla tilanne, että tarvitsisi auttavaa kättä, mutta ystävät ovat jääneet vuosien mittaan.Ja ylenkatsoa ihmisiä, hokea että perhe ja suku riittää. Entä kun mies ja vanhemmat kuolevat
Entä kun ne ystävät kuolevat/dementoituvat/katkaisevat välit? Mitkään ihmissuhteet ei ole ikuisia, siksi ihmisen on hyvä oppia tulemaan toimeen myös yksin.
Oma perhe ja suku riittää.