mitä tulee narsistin lapsista? entä lapsenlapsista, jos ovat paljon tekemisissä?
Kommentit (15)
Nyt ystäväni perheessä poika, joka puhuttelee/kohtelee toisinaan ystävääni samoin, kuin isänsä... Surullista seurata, mutta minkäs teet kun ystävä ei halua lähteä...
Varsinainen narsismi tuskin periytyy ihan kympillä, mutta ne vanhemman opettamat toimintamallit kylläkin... Ja niistä malleista on vaikea päästä eroon...
Voin vain kertoa oman näkökulmani. Yleisesti ottaen epäilen kaikkea. Tarkkailen itseän ja omia reaktioitani lakkaamatta lähes hulluuteen asti. Se " oikea hulluus" vaanii koko ajan nurkan takana ja sitä on pidettävä silmällä.
joka ajaa aina vain omaa etuaan ja pyrkii tölväisemään aina jotain sukulaisia ja pahoittamaan kaikkien mielen. Isäni sen sijaan ei ole narsisti, vaan on tiedostanut äitinsä ongelman ja yrittää auttaa sukulaisia selviytymään mummon temppuilusta. Isäni siskoista toisella on narsistisia piirteitä ja toinen on itkuinen aina-syyllinen, jota äitinsä ja siskonsa ovat nimenomaan pompottaneet...
Erittäin kohteliaita ja (kuten äitinsä jaksaa mainostaa) ihmeellisen lahjakkaita. Todellisuudessa ovat älyllisiltä lahjoiltaan keskivertoja, mutta raukat yrittävät selviytyä kaikesta super-hyvin jotta äiti olisi ylpeä ja tyytyväinen.
Ystävälläni on ihan diagnosoosi ja senkin takia ahdistaa lasten puolesta. Koitan olla lapsille se rauhallinen ja tasainen aikuinen jolle saa välillä suuttuakin ja joka ei räjähdä heti oudoista asioista. Nämä lapset ovat hyvin läheisiä minulle.
niin olemaan varpaillani, haistelemaan ilmapiiriä, tulkitsemaan ihmisiä liiallisuuksiin.
Omat lapseni ovat vai n valvotusti isäni seurassa. Yrittää manipuloida lapsia.
Siitähän jauhetaan enemmän kuin uusavuttomista.
se ole mikään pikkujuttu... Tai vielä pahempaa, jos sellainen on lähipiirissä, ikävä kyllä...
Siihen ei ole lääkettä tai hoitoa. Läheiset kärsivät.
" Narsistinen persoonallisuushäiriö on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa seuraavat
piirteet: itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus.
Tunnetasolla tällainen ihminen on pinnallinen, impulsiivinen, kateellinen, toisia omiin tarpeisiinsa käyttävä, ihailua vaativa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvitteleva, vastuuton, ei koe syyllisyyden tuntoa ja lisäksi hänellä on empatian puute. Hän ei ota riittävästi huomioon muita ihmisiä tai heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan, vaan käyttäytyy ylimielisesti ja röyhkeästi. Hänellä ei ole kykyä tai halua myötäeläytyä toisen tilanteisiin tai tunteisiin.
Suurin osa heistä on vapaalla jalalla: he eivät ole rikollisia, vaan voivat olla hyvännäköisiä, sosiaaliset säännöt tuntevia, älykkäitä, hurmaavia ja hyviä puhumaan. He eivät tee laittomuuksia, mutta heidän ympärillään kärsitään. He manipuloivat, toimivat häikäilemättömästi, syyllistävät muita ja usein liike-elämässä persoonallisuushäiriöisistä piirteistä on vielä hyötyä."
Kyllä, ihan itse diagnosoin koska oireet sopivat mieheni äitiin lähes täydellisesti.
Psyykkisten sairauksien diagnosointiin ei taida ihan riittää maallikkojen tekemät Cosmopolitan-tasoiset " analyysit" .
Hieman lähdekritiikkiä siskoseni.
mulla on tuon Narsistien uhrien tuki ry:n määritelmän mukaan lähipiirissäni kaksi narsismin prototyyppiä; paskamainen avoukkoni sekä isosiskoni... Tuo litania narsistin piirteistä on kuin suoraan heistä kirjoitettu.
Minuakin huolestuttaa kaikkein eniten juuri se, että miten tuollaiset hirviöt vaikuttavat pieneen poikaani (etenkin avoukkoni eli pojan isän vaikutukset ihanaan lapseen huolestuttavat tosissaan).
Meillä on miehen äiti sekä sisko täysin narsisteja. Syyttävät aina miestäni jos tulee jonkinmoinen sananharkka heidän tai meidän kaikkien välille. Ja jos mies uskaltaa sanoa äidillensä takaisin se on hänen vikaansa sitten kaikki.
Huvittavaa että aikuiset ihmiset eivät näe itsessään mitään vikaa, kaikki vika on aina joko miehessäni tai meissä molemmissa. Kaikki olisi hyvin jos me vain pitäisimme suumme kiinni.
Olen itse lukenut tuon saman tekstin netistä, ja monet asiat olivat aivan kuin mieheni äiti ja sisko.
toisella enemmän, toisella vähemmän. Molemmilla on diagnoosi, mutta toisen dg:tä en tunne kovin tarkkaan.
Jo ihan vain pelkät " piirteet" tekevät sosiaalisesta kanssakäymisestä toisinaan ihan perkeleellisen haastavaa.
On ihan varmaa, että monet maallikot näkevät narsismia toisessa tilanteissa, joissa sitä pitäisi löytää omasta itsestään.
Olen varma, että molemmat tuntemani " miedot" narsistit tulevat olemaan mainioita isovanhempia lapsenlapsille.
Ja mieheni on ihan normaali. Lapseni ei ole pakollista enempää hänen kanssaan tekemisissä eikä tule olemaan, joten tuohon en osaa vastata.