Tuntuu tosi hassulta että koulussa opetetaan Jeesuksen seikkailuja totena!

Sanotaan että joukko ihmisiä pannaan huoneeseen. Yksi heistä saa hallusinaation väittää, että katonrajassa leijailee vaalanpunainen elefantti ja ryhtyy palvomaan sitä jumalana. Onko nämä muut jotka sanoo että ei me mitään vaaleanpunaista elefanttia nähdä eikä sellaiseen uskota, kuitenkin uskovaisia? Joitten uskonto on siis ei-vaalenpunaiseen-elefanttiin-uskomista? Minusta ei.

paljon valheita ja olettamuksia. Itseasiassa niillä olettamuksilla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa.



Ihminen vääntää ja kääntää tekstejä itselleen soveltuvaksi. Käyttäen niitä vallan käsikassarana toisia ihmisiä kohtaan.



Raamatun Jumala on hyvin jumala ja auktoritäärinen. Hän ei pysty rakastamaan luotujaan ehdoitta. Jos ihminen ei täytä niitä ehtoja joita on asetettu, joutuu hän kidutettavaksi Jumalan alamaiselle saatanalle. Jumala sanoo; "itse valitsit, sinulla oli valinnanvapaus". Tämä ei kuitenkaan ole valinnanvapautta, vaan kiristystä ja uhkailua. Kyllä Jumalan pitäisi tietää mihin hänen luotunsa pystyy ja ei pysty. Esim. ihminen ei vajavaisuutensa tähden pysty uskomaan, vaan tarvitsee todisteita. Mihin Jumala ihmisen uskoa tarvitsee?



Jeesus eli maanpällä ja hän yritti selittää jumaluutta ja sitä, että jumalakäsitys ihmisillä oli vääristynyt.

Hänen sanojaan alettiin väännellä omiin olettamuksiin Jumalasta.

Raamatussa on paljon Jeesuksen suuhun laitettuja sanoja, joita hän ei ole koskaan lausunut. Lopulta hänestä tehtiin legenda jota maanpäällä ei ole koskaan tavattu. (Näin tuppaa käymään kaikille kuolevaisille, meistä tulee erinomaisia kuoltuamme). Tämä on hyvin inhimillinen piirre ihmisessä, me luomme jotakin jota ei koskaa ole ollutkaan.



Historia osoittaa että Jeesuksen kaltaisia parantajia ja profeetoja oli satoja ennen häntä. Osa peilikuvia hänestä. Neitseellisesti syntyneitä ihmeiden tekiöitä.



Koulun vastuu on suhtautua opetuksessa neutraalisti uskontoihin.

opetusohjelmasta. Isommille vois sit opettaa vaikka historian tms. yhteydessä miten eri uskonnot ovat vaikuttaneet maailman historiaan ja kulttuurien kehittymiseen.



Kun lapsille opetetaan esim. nyt näitä Raamatun kertomuksia, tunnit ovat pakosta jollain tasolla tunnustuksellisia. Jos opettaja ei itse usko, se kuultaa läpi hänen puheestaan ja voi aiheuttaa ristiriitoja uskovin vanhempien lapsille. Jos taas uskoo, niin sitten se ei käy uskonnottomille.



Parasta olisi että jokainen lapsi saisi tunnustuksellisen opetuksen kotona/ omassa seurakunnassa tms tms. Ja kaikille opetettaisiin elämänkatsomustietoa, jossa pohdittaisiin esim. moraalikysymyksiä tms.





t. uskovainen äiti

että opettajat eivät ole aina oikeassa, eikä heidän sanomisiinsa voi sokeasti luottaa. Meillä kotona on aina opetettu kriittiseen ajatteluun ja itsensä sivistämiseen, ja näin teen myös omien lasteni kanssa. Suosittelen samaa muillekin. Ei tarvitse sitten pelätä, että lapsi uskoo sokeasti kaiken, mitä kuka tahansa retoriikan ja esiintymisen taitava henkilö heille sanoo.



Olen samaa mieltä tuossa, että kannattaa pistää lapsi et-tunneille, jos haluaa välttää propagandaa. Monet uskonnonopettajat kuitenkin itsekin uskoo, ja se kuultaa opetuksesta läpi.

Perusteena nämä samat kommentit joita täällä on annettu syiksi uskontuntien poisjättämiseen. Millä koulu takaisi sen, mitä siellä et tunneilla opetettaisiin? Opettajahan voi laukoa mitä tahansa omiin käsityksiinsä vedoten, oikeasta ja väärästä, etiikasta, erilaisista maailmankatsomuksista. Ei kiitos!

Lapset joutuvat uhreiksi aikuisten käsitysmaailman kanssa.



Moraalin kehitys ihmisen historiassa on laaja alue. Sieltä käsin voisi peilata eri uskontojen kehitystä jne..

Perusteena nämä samat kommentit joita täällä on annettu syiksi uskontuntien poisjättämiseen. Millä koulu takaisi sen, mitä siellä et tunneilla opetettaisiin? Opettajahan voi laukoa mitä tahansa omiin käsityksiinsä vedoten, oikeasta ja väärästä, etiikasta, erilaisista maailmankatsomuksista. Ei kiitos!

tasavertaisemmin eri uskontoja ja uskonnottomuutta. Ainakin omana kouluaikana uskontotunneilla käsiteltiin "Jeesuksen seikkailuja" noin 90% ajasta ja sitten hätäisesti jollain kurssilla vähän muita maailman uskontoja. Ateismia ei ollenkaan.

Mua häiritsee vähän se, että monelle nimenomaan kristinusko on tärkein uskonto, vaikkei itse uskokaan. Joku mainitsi, että se on vaikuttanut maailmaan niin paljon. No, onhan se ainakin Meidän maailmaamme, ja on ihan hyvä uskonto, mitä ideologioihin tulee, mutta tässä ajatuksessa kuultaa läpi meidän oman kulttuurin korostaminen. Kristinusko on kuitenkin todella nuori uskonto (ihmisiä (homo sapiens) on ollut olemassa palttiarallaa 200 000 vuotta, kristinusko 2000...), ja levinnyt Euroopan ulkopuoliseen maailmaan vasta parinsadan vuoden aikana. Edes Suomessa se ei ole ollut kuin hätäiset tuhat vuotta. Ihmisiä Suomessa on ollut _10 000_ vuotta.

tasavertaisemmin eri uskontoja ja uskonnottomuutta. Ainakin omana kouluaikana uskontotunneilla käsiteltiin "Jeesuksen seikkailuja" noin 90% ajasta ja sitten hätäisesti jollain kurssilla vähän muita maailman uskontoja. Ateismia ei ollenkaan.



Eiköhän vain ateisti opettaja tuo oman kantansa ainoana ja oikeana tavalla tai osalla esille. Ja lapset uskoo, että se on totuus.

Siellähän opetetaan monessa paikassa kreationismia, siis että maailma ja maailmankaikkeus on 6000 vuotta vanha :)

Kertokaas nyt ateistit tai muut ei ev-lut. kristityt, oletteko itse olleet lapsena mukana uskonnonopetuksessa? Missä vaiheessa "luovuitte" noista opeista? Koitteko opetuksen ahdistavana tai tuntuiko pahalta huomata, että ne opit eivät olleetkaan totta? Oletteko saaneet traumoja noista saduista, joita teille on totuutena kerrottu"?



Haluan tällä tuoda esiin kysymyksen, että onko se uskonnonopetus lapsen kannalta niin kamalaa. Käsittääkseni aika suuri osa Suomen ei-uskovista on kuitenkin omassa lapsuudessaan myös kuunnellut noita satuja ja kuitenkin ihan omilla aivoillaan ajatellut myöhemmässä vaiheessa asiat toisin, omien uskomusten ja arvojen mukaan.



Joo joo, tiedän, että uskonnonvapaus ja plaa plaa, mutta jos tuntee, että oma lapsi sen vuoksi syrjäytyy muusta luokasta, niin onko se niin kamalaa, vaikka siellä tunneilla istuisikin?

Joo joo, tiedän, että uskonnonvapaus ja plaa plaa, mutta jos tuntee, että oma lapsi sen vuoksi syrjäytyy muusta luokasta, niin onko se niin kamalaa, vaikka siellä tunneilla istuisikin?

Ei noista mitään traumoja saa, enempi saanee traumoja jos joutuu uskonnonvapauden takia menemään eri opetukseen kuin koko muu luokka.

Enkä kyllä edelleenkään ymmärrä, miksi uskonnonopetuksen vastustajat laittavat lapsensa uskontotunneille? Jos on noin vankka vakaumus niin hittoon tuollaiset lapset toisten opetusta häiritsemästä.

ussa poistettaisiin opetuksesta. Ja tilalle ei mitään suuntaan eikä toiseen.







####Eiköhän vain ateisti opettaja tuo oman kantansa ainoana ja oikeana tavalla tai osalla esille. Ja lapset uskoo, että se on totuus.####

Ei se haittaa vaikka lapsenne olisi islamin opetuksessa mukana. Ei siitä jää traumoja. Kaikki vaan mukaan kuuntelemaan ja ihmettelemään. Lapsi on kuin pesusieni imee itseensä kaikki tiedon ja analysoi kuulemansa.

yläkoulussa ja että opettajina kiertäisi eri uskontokuntia edustavia ja sitten olisi oma ope, joka käsittelisi etiikkaa ja muuta tieteenfilosofiselta kannalta.



Meillä oli yläasteella ja lukiossa uskova uskonnonopettaja, joka osasi a) tuoda esiin, että on uskossa ja b) pitää erillään tämän opetuksestaan.



Hän mainitsi erikseen, milloin joku asia on hänen henkilökohtaista vakaumustaan, jos tämä asia ns. vapaassa keskustelussa, jota oli paljon, tuli esille. Muuten opetus oli pääasiassa Raamatun historiaa, kirkkovuoden tapahtumia, kristinuskon levinneisyyttä ja eri suuntauksia sekä vähän myös ei-kristillisiä uskontoja.



Malli toimi tosi hyvin.



Ala-asteelta Jeesus-tarinat soisi minusta kokonaan jättää pois. Lisäksi minusta kouluissa voisi huomioda ainakin Ramadanin (muslimien paastokuukauden) ihan kunnolla. Siis EI niin, että ei-muslimilapset paastoavat, vaan niin, että kerrottaisiin, mitä se islaminuskoiselle maailmalle merkitsee ja huomioitaisiin se jotenkin juhlavasti.



Hyvää Ramadania kaikille muslimeille!

kumpi on lähempänä nykyistä elämäntapaasi: islam vai kristillisyys?

Jos nyt niin outo tilanne sattuisi, että koko muu luokka ja koulu olisikin islamin uskon opetuksessa, niin kai se minunkin kristitty lapseni sinne menisi tai sitten jättäisi menemättä kokonaan. Kyse olikin siitä, että en koe sitä niin suurena ongelmana, että koko uskonnon opetus pitäisi koulusta poistaa tai muuttaa sen takia, että juuri minun lapseni ei kyseiseen uskontoon kuulu. Ja jos tuo syrjäytyminen tosissaan olisi ongelmani, niin kyllä mieluummin laitan lapsen vaikka sinne islamin opetukseen, kuin alan yksin tappelemaan koko järjstelmää vastaan.

Ei se haittaa vaikka lapsenne olisi islamin opetuksessa mukana. Ei siitä jää traumoja. Kaikki vaan mukaan kuuntelemaan ja ihmettelemään. Lapsi on kuin pesusieni imee itseensä kaikki tiedon ja analysoi kuulemansa.

vaatinut tietoa Jumalasta ja raamatusta ja kaikesta niihin liittyvästä. Ala-asteella luin itsekseni psalmeja. RIppikoulun jälkeen toimin välillä aktiivisesti seurakunnassa ja uskoin olevani uskossa. Kunnes... eräänä päivänä olin ehtoollisella ja tajusin, etten tunne sisälläni yhtään mitään, en kerrassaan mitään. Hilppasin pois ehtoolliselta kun ajattelin, että jos Jumala onkin olemassa, niin viimeisin mitä hänelle haluan tehdä, on käydä ehtoollisella valheellisesti. Siitä päivästä lukien, en ole saanut minkäänlaista yhteyttä en korkeampaan, en matalampaan enkä mihinkään. Joskus vielä ajattelen, että uskossa olisi kiva olla kun tuohan se elämään sisältöä ja onnellisuutta. Vaikka täytyy sanoa, että olen minä ateistinakin onnellinen : ) Ja jos saisin vapaasti valita täydellisen kuoleman ja ikuisen elämän välillä, valitsisin täydellisen kuoleman.