Tuntuu tosi hassulta että koulussa opetetaan Jeesuksen seikkailuja totena!

Se on fakta, että Jeesus on historiallinen henkilö, eli ollut olemassa. Se taas oliko hän Jumalan poika, on täysin uskonasia.

sitähän sitten ei kukaan tiedä että oliko näin vai ei. Tätäkin pitäisi korostaa lapsille, että kyse on todella *uskonnosta*. Jokainen tehköön oman päätöksensä.

esim. Vanhaa Testamenttia opetetaan jumalan sanana. Jos ihmettelee vanhassa testamentissa olevia kummallisuuksia, vastaus on että ne asiat oli tarkoitettu sen ajan juutalaisille. Ooooookei, mutta onko ne jutut siellä järkeviä edes tästä näkökulmasta?! En muista enää sanamuotoja mutta jotain orjiin ja naisiin littyviä kammottaavuuksia, joista on pakko ajatella että toivottavasti Jumala ei ole pitänyt moista hyväksyttävänä KOSKAAN.

On keskusteltu paljon, missä määrin ja minkälaista uskontokasvatusta saa antaa (ei mitään itse päiväkodissa, mutta joulukirkkoon tms. saa osallistua). Mutta missään ei kysytä vanhemmilta, saako antaa nationalistista kasvatusta. Lapsi selittää nyt posket hehkuen Suomen lipusta ja siitä, miten Suomi sitä ja Suomi tätä.



Olen vähän huvittunut, mutta mietin, voisiko tästä nostaa myös jonkun arvokeskustelun. Minusta isänmaan hehkutus on uskonasia samalla tavalla kuin "Jeesuksen tarinatkin". Sekin perustuu mielikuvaan yhteisestä isänmaasta ja konstruktioon kansallisesta historiasta. Itse soisin, että historia myöhemmin koulussa olisi enemmän ihmiskunnan historiaa ja vähämmän talvisotaa. Saa nähdä, miten käy...

Siksi vaihdettiin lapsi elämänkatsomustietoon

Uskonto todella tarjoaa helpon ja kivan tavan selittää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu - minä ainakin olen ollut iloinen siitä, että olen voinut lapselleni valehdella, että koiramme on mennyt taivaaseen. Vaikka itselleni kaikkein lohdullisin selitys onkin se, että kuoleman jälkeen ei ole enää mitään, niin lapselle tuntuu mukavammalta tämä taivas-juttu (vaikka eihän kristinuskossa toki uskota, että kuolleet heti pilvenlongalle menevät istuskelemaan.



Toiseksi uskonto on niin tärkeä kulttuurinen seikka, että pakkohan lasten on sekin oppia. Oma uskonto esiintyy sanonnoissa, vertauksissa ja kirjallisuudessa, saati sitten vuotuisjuhlissa ja eri elämänvaiheiden juhlissa.

Minusta raamattu on kuitenkin kirja joka on vaikuttanut ihmiskuntaan suuresti ja sitä kautta kuuluu yleissivistykseen kirjana. Mielestäni tunneilla pitäisi kuitenkin painottaa vaikka että on paljon ihmisiä jotka uskoo tähän, eikä niin että näin asia on. Sanotaan että tämä on uskon asia, mutta onko näin.

Itse olen yrittänyt kotona puhua että toiset uskoo ja toisten mielestä se on vain tarua, mutta lapsi inttää vastaan että kyllä se on totta kun opettaja niin koulussa sanoo. Kauheasti en viitsisi opettajankaan asemaa lapsen mielessä lähteä horjuttamaan.

ap

Minusta uskontoon on vielä helppo suhtautua viehättävänä satuna näin ala-astelaisten kanssa. Ainakin meidän koulussa ne tarinat tuntuu tulevan nimenomaan tarinoina eikä tunnsutuksellisuutta ole, kuten ei enää saakaan olla. lapsille sanotaan, että jokainen itse päättää mihin uskoo - äiti ja isä ei usko sellaiseen jumalaan mistä kirkossa puhutaan.

Mutta toi isänmää-asia on musta paljon arveluttavampi. Meidän koulussa on jopa laulettu jotain isämme verellään lunastivat tämän maan - lauluja, joissa asetelma hyvä Suomi-paha Venäjä on melkoisen selvä. Siitä on vain pieni askel nationalismiin...

On keskusteltu paljon, missä määrin ja minkälaista uskontokasvatusta saa antaa (ei mitään itse päiväkodissa, mutta joulukirkkoon tms. saa osallistua). Mutta missään ei kysytä vanhemmilta, saako antaa nationalistista kasvatusta. Lapsi selittää nyt posket hehkuen Suomen lipusta ja siitä, miten Suomi sitä ja Suomi tätä.

Olen vähän huvittunut, mutta mietin, voisiko tästä nostaa myös jonkun arvokeskustelun. Minusta isänmaan hehkutus on uskonasia samalla tavalla kuin "Jeesuksen tarinatkin". Sekin perustuu mielikuvaan yhteisestä isänmaasta ja konstruktioon kansallisesta historiasta. Itse soisin, että historia myöhemmin koulussa olisi enemmän ihmiskunnan historiaa ja vähämmän talvisotaa. Saa nähdä, miten käy...

Kyllä minutkin on laitettu saman uskontomankelin läpi ja silti olen aina ollut ateisti tai ainakin niin kauan kuin muistan. Ei mulla ole mennyt uskonnonopetus läpi kuin ihan pienenä.



Mulla on muutenkin uskontoon se kanta, että sillä on oma paikkansa ihmiskunnan selviytymistaistelussa. Nythän on käsittääkseni tullut tukimuksiakin, joissa voimakkaasti uskonnollisilla ja ei-uskonnollisilla ihmisillä on ollut eroavuuksia aivojen tasolla. Tai geeneissä, en muista tarkkaan mikä se mekanismi oli. On täysin järkeenkäypää, että uskonnollisuus edistää ihmiskunnan selviytymistä vaikeissa ja ennakoimattomissa oloissa. Nyt kun elämästä on vähitellen häviämässä ennakoimattomuus, myös uskonnon rooli on vähenemään päin. Ja ennakoimattomuudella tarkoitan sitä, että aikanaan ei tiedetty mistä taudit tulee, kun ei tunnettu bakteereja ja viruksia. Ei tunnettu suurinta osaa tauteja puhumattakaan niitten parannuskeinoista. Ja niin edelleen. Ei mikään ihme, että jumaluus otetaan avuksi arjessa selviämiseen.



Eli en pidä uskontoa ollenkaan pahana, mutta meidän ateistien TÄRKEÄ tehtävä on pitää huolta siitä, että uskonto ja valtio pysyvät edes jotenkuten erillään ja ettei ketään sorsita turhaan uskonnon varjolla (vrt. homot tai sairaat kultit). Niin kauan kuin nämä asiat on tasapainossa, mun puolesta kaikki kukat saa kukkia.

lapsi pienessä koulussa, luokalla vain 4 lasta. ei todennäköisesti mahdollisuutta muuhun opetukseen uskonnon tunnin aikana, (aijon kyllä keskustella tästä vielä jossainvaiheessa opettajan kanssa) lapsi voisi tuntea itsensä syrjityksi kun laitetaan erilleen toisista tunnin ajaksi. tässä koulussa ei ole ikinä ollut vastaavaa tilannetta että joku ei olisi halunnut osallistua uskonnon tunnille.

Lapsen kanssa on puhuttau asiasta että uskonto ei ole meidän juttu, ja rukoilla yms. ei tarvitse koska se on mielestäni valehteluun verrattavissa jos rukoilee muttei usko, ja tekopyhää..

mitähän kristinuskoiset sanoisivat jos heidän lapsilleen opetettaisiin koulussa että jumala ja raamattu on valetta ja kotona yritettäisiin vakuutella että opettaja valehtelee totta on...

siina menee pienen lapsen pää sekaisin kun koti ja koulu opettaa eri asioita

Ennen tärkeimpänä nähtiin juuri valtiohistoria, poliittinen historia yms. Nyt on menty enemmän mikrotasolle ja arjen historiaan eli asioita katsotaan myös yksittäisen ihmisen silmin. Eli kirjassa saattaa olla esim. tarina siitä, minkälaista 12-vuotiaan lapsen elämä oli 1800-luvun Suomessa, eikä pelkästään sitä miten ja missä sodittiin milloinkin.

Lapsen kanssa on puhuttau asiasta että uskonto ei ole meidän juttu, ja rukoilla yms. ei tarvitse koska se on mielestäni valehteluun verrattavissa jos rukoilee muttei usko, ja tekopyhää..

mitähän kristinuskoiset sanoisivat jos heidän lapsilleen opetettaisiin koulussa että jumala ja raamattu on valetta ja kotona yritettäisiin vakuutella että opettaja valehtelee totta on...

siina menee pienen lapsen pää sekaisin kun koti ja koulu opettaa eri asioita

mitähän kristinuskoiset sanoisivat jos heidän lapsilleen opetettaisiin koulussa että jumala ja raamattu on valetta

Siis ihan ev-lut. uskonnon tunneilla. Ehkä ei nyt ihan vale-sanaa käytetä, mutta annetaan täysin selvästi ymmärtää, että kertomukset eivät ole oikeasti tosia.

Kyllä lapsi jossakin vaiheessa kyseenalaistaa totenakin opetetut asiat. Koululaitos tukee myöhemmin kyllä erilaistakin maailmakatsomusta (esim. evoluutioteoria). Jos lapsi nyt haluaa uskoa "uskonasiat", niin onko se pois keneltäkään? Eikö sinunkin maailmaasi ateistina kuulu uskonnonvapaus ja vapaus olla uskomatta? Suotakoon se myös lapselle.

Big Bangin on teoria, ei sitää voi todistaa. Samoin opetetaan meteorin syöksyminen maahan ja siitä seurannut dinosaurusten kuoleminen. Sekin on teoria, jota ei voida todistaa puoleen eikä toiseen.

Ja varmaan 300 vuofden kuluttua nauretaan monille tämänpäivän opeille....

En voisi kuvitella, että meilläpäin lapsi pantaisiin koulussa rukoilemaan!

Lapsen kanssa on puhuttau asiasta että uskonto ei ole meidän juttu, ja rukoilla yms. ei tarvitse koska se on mielestäni valehteluun verrattavissa jos rukoilee muttei usko, ja tekopyhää..

Eivät ateistitkaan oikeasti tiedä, mietn Jumala-homma menee.



Suvaitaan toisiamme. Uskostahan on kaikilla kyse.

uskonnolliseen kasvatukseen. Koulu on jo ihan tarpeeksi ateistinen laitos.

niin sitten pois sieltä. Hyvin yksinkertaista? Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?