Puhuuko 4-5 vuotias lapsenne kieliopillisesti virheetonta suomea?

Juuri 5v täyttänyt tyttö puhuu virheetöntä suomea. Mitään systemaattisia virheitä ei ole.



Kuitenkin hänen paria vuotta vanhemmalla isoveljellään on jonkun aikaa sitten loppunut tietyissä sanoissa käyttämänsä omasta loppupäätteestä esim. juotavaa ollut juotavata. Tämä loppupääte ollut säännöllisesti joissakin sanoissa, mutta ei kaikissa. En tiedä mistä poika sen keksi, mutta kun oppi käyttämään tuli pieni tapa. Nyt vihdoin päässyt siitä eroon. Mutta kirjoittamisessa näkyy e:n muuttuminen välillä a:ksi (esim. tieto kirjoitetaan " tiato" , kielto " kialto" jne.).



Sitten 5v kummipoikamme puheessa on joidenkin tavujen paikkaa vaihtaminen sanoissa. Heillä on käyty tuon vuoksi puheterapeutilla, mutta ei ollut kuulemma mitään ongelmia tuossa vaan menee itsekseen ohitse.



Lisäksi on monia 5v lapsia joilla saattaa olla ihan jokin kirjain vielä hukassa, usein r jollain tosin l.



Eli ei kaikki suomenkielisessäkään ympäristössä kasvaneet tuon ikäiset vielä puhu virheetöntä suomea, tosin eroa on mikä tuo virhe on.

Ja kielenopiskelijoitahan lapsetkin ovat. Lapsi luultavasti muistaa että vaikka sanaa " ruskea" taivutetaan " ruskeita" ja käyttää samaa taivutusta muihinkin sanoihin - aika luovaa. Ajan kanssa kyllä korvautuu oikeilla muodoilla, mutta varsinkin ulkomailla varmaan kannattaa lukeakin lapselle paljon suomenkielistä tarinaa kun ei ole jatkuvassa " kielikylvyssä" kuten täällä. :)

meidän 5v. neiti, oppi kaikki kirjaimetkin jo erittäin varhain oikein ääntämään. Mutta tämähän on hyvin yksilöllistä, esim. ääntämisongelmista ei kannata hermostua yhtään ennen tuota 5v. ikää,silloin vasta yleensä aloitetaan puheopetus... eli jos on noita pääte' vikoja' ehtivät hyvin vielä luonnostaan korjaantua!

Heh, itselläni on vanhempi vasta 3-vuotias, joten en osaa sanoa miten hän puhuu 5-vuotiaana. Hän on kuitenkin puhunut jo vuosikkaasta erittäin pitkiä lauseita, osannut mennyttä aikamuotoa yms. jo pitkään jne.



Mutta tuosta esimerkistäsi " kukkeita" tuli vaan mieleen USAssa tavattu suomalaisista isovanhemmista periytynyt parikymppinen tyttö, joka puhui täydellistä suomea - nimittäin savolaista sellaista. Eli oli oppinut vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan suomen kielen mutta kun isovanhemmat olivat savosta kotoisin, niin oli tytönkin suomi yhtä savvoo. Melekoisen haaskaa kuunneltavaa... :)



Niin, tuo " kukkeita" taas kuulostaa minun korviin ihan turkulaisen puheelta.



Mutta siis, virheetöntä suomea tuskin moni puhuu, jokaisen puheessa kuultaa oma murrealue ja sen mukanaan tuomat hauskatkin tavat ääntää tai lyhentää sanoja tai muuten " kiäntää ja viäntää" . Minunkin ystäväni Espanjassa asuvat lapset puhuvat erittäin hyvää suomea - turkulaisittain. :)

meillä 4,5v poika joka alkoi puhumaan verrattain myöhään, selkeää suomea vasta täytettyään 3v. Sitä ennen hällä oli aivan oma kieli jota vain perhe ymmärsi, mutta kun puhetta alkoi tulla, tuli ässät ja ärrät ja pitkät lauseet samaan syssyyn. Pojalla on laaja ja monipuolinen sanavarasto ja puhuu muutoin virheettömästi, mutta aivan viimeaikoina on alkanut lisäillä tiettyihin sanoihin omia loppuja, esim. " sillei" ja " tällei" ovat " silleillä" ja " tälleillä" , enkä ole asiasta huolissani, muistelen esikoisenikin aikoinaan käännelleen ja väännelleen sanoja ja oppi hänkin sitten puhumaan " oikein" . Yleensä kun poika lisää noita omia loppuja, siinä keskustelun lomassa toistan sanan kuten se oikein kuuluu lausua. Ja tosiaan, kaikkiin sanoihin ei tule noita ylimääräisiä llä-loppuja, vain tiettyihin.