Tosiystävä tai paras kaveri?

Mä koen että sellainen jonka kanssa pystyy jutteleen mistä vaan. Vaikka elämässä tapahtuis isoja muutoksia, muutto yms. niin yhteydenpito pysyy kaikesta huolimatta. Voi olla täysin oma itsensä, niin huonoina kun hyvinä päivinä ja keskustella vois ikuisuuden kaikesta. :D

Paras kaveri on se, jonka kanssa tehdään monet asiat. Jaetaan ilot ja surut.

Tosi-ystävä on se, joka hädässä tunnetaan. Joka yllättää.

Sitä toivoisi, että nuo olisivat yksi ja sama henkilö.

T: tuntematon

Jaetaan hyvät sekä huonot hetket ja seisotaan asennossa.

Ollaan kohteliaita siitä huolimatta että toinen ei ole.

Kaveri on vain kaveri, esimerkiksi työ-tai opiskelukaveri, eli tuttu, jonka kanssa voi olla ihan kiva jutustella ja vaikka viettää aikaa, mutta ei hänelle välttämättä kovin kummoisia juttele. Tai voi jutellakin, mutta varovaisemmin kun ystävälle. Kaverista voi tietenkin tulla ystävä.

Ystävä on iso ja arvokas titteli ainakin minun mielestäni. Minulla on 2-3 hyvää ystävää ja pisin ystävyys on jatkunut jo 40 vuotta. Minä en anna ystävätitteliä kovin helposti ja en myöskään halua, että minua kutsutaan ystäväksi, jos en itse koe toiselle sellainen olevani.

Luotan ystäviini ja he ovat olleet todella ystäviäni vaikka mitä olisi tapahtunut. Pystymme juttelemaan lähes kaikesta ja olen heidän kanssaan hyvinbä luottavaisin mielin aina.

Vierailija kirjoitti:

Mä koen että sellainen jonka kanssa pystyy jutteleen mistä vaan. Vaikka elämässä tapahtuis isoja muutoksia, muutto yms. niin yhteydenpito pysyy kaikesta huolimatta. Voi olla täysin oma itsensä, niin huonoina kun hyvinä päivinä ja keskustella vois ikuisuuden kaikesta. :D

Itsellä meni vähän överiksi se omana itsenään oleminen ja alkoi tosiystävälle tulemaan lähinnä pskaa niskaan meikäläisen suunnalta. Totesin etten pysty olemaan samanlainen hänelle siitä huolimatta että hän jostain syystä piti minua tosiystävänään, joten kieltäydyin moisesta tittelistä.