Syyllisyys
Minä tunnen syyllisyyttä olemassaolostani. Siitä, että en käy oikeissa töissä. Olen ikäänkuin liian onnellinen toisten mielestä. Yritän siis parhaani mukaan olla normaali. Kukaan ei tiedä, millaisia vaikeuksia minulla on ja on ollut. Yksinäisyydestä.
Ihmiset peilaavat toisten elämää aina omaa elämäänsä vasten.
Yritän olla positiivinen ja hoitaa asiani tässä maailmassa.
Kommentit (9)
Tuntuu, että olen väärinymmärretty. Minua ei nähdä sellaisena kuin olen. Vaan ihmiset peilaavat oman elämänsä kautta.
Vierailija kirjoitti:
Työ on per c:stä.
En sitä asiaa.
Elämän olennaisimpia asioita kuten parisuhde ja työ ovat jääneet minulta puuttumaan. Miettiikö kukaan koskaan sitä, kun näkevät minut tai muodostavat mielikuvan minusta? Eivät. Koska he eivät ajattele asiaa sillä tavalla.
Miten minulla on ollut aikaa saada kaikki tämä aikaiseksi? Koska en ole ikinä seurustellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ on per c:stä.
En sitä asiaa.
Elämän olennaisimpia asioita kuten parisuhde ja työ ovat jääneet minulta puuttumaan. Miettiikö kukaan koskaan sitä, kun näkevät minut tai muodostavat mielikuvan minusta? Eivät. Koska he eivät ajattele asiaa sillä tavalla.
Miten minulla on ollut aikaa saada kaikki tämä aikaiseksi? Koska en ole ikinä seurustellut.
Koska olen opiskellut tuhansia tunteja. Se aika, minkä muut ovat käyttäneet seurusteluun, on minulla kulunut erään intohimoni parissa. Olen lukenut, tutkinut ja opiskellut. Ei tieto ole tullut ilmaiseksi.
Haluan vain hiljaisuutta ympärilleni. Ehkä polttaa suitsukkeita, jotka poistavat huonoja ihmisiä ympäriltäni.
Se on jännä juttu, kun ihmiset luulevat aina tietävänsä toisten asiat, vaikka heillä ei olisi todellisuudessa mitään aavistusta toisen tilanteesta saati menneisyydestä. Yksi ystävä mullekin kerran tokaisi, kun puhuin avantouinnista, että niinhän sitä pitää hakea itselleen koettelemuksia tuolla tavoin, kun on aina ollut niin helppo elämä. Niin. Eipä tiennyt mun lapsuudestani mitään vaikka on omastaan kertonut paljonkin. Eikä tiennyt tämänkään hetken monista raskaista asioista. Ei ehdi kyselemään omien ongelmiensa kertomisen lomassa. Eikä se mua haittaa vaan se, että luokitellaan jonkun toisen elämä helpoksi tai vaikeaksi, oikeaksi tai vääräksi vaikka ei olla se joku toinen. Jokainen elää oman elämänsä parhailla kyvyillään ja siitä ei tarvitse kokea syyllisyyttä muiden vuoksi. Itse tietää milloin on parantamisen varaa ja milloin ei. Ja aina ei pysty parantamaan vaikka tietäisi että pitäisi. Sellasta se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä juttu, kun ihmiset luulevat aina tietävänsä toisten asiat, vaikka heillä ei olisi todellisuudessa mitään aavistusta toisen tilanteesta saati menneisyydestä. Yksi ystävä mullekin kerran tokaisi, kun puhuin avantouinnista, että niinhän sitä pitää hakea itselleen koettelemuksia tuolla tavoin, kun on aina ollut niin helppo elämä. Niin. Eipä tiennyt mun lapsuudestani mitään vaikka on omastaan kertonut paljonkin. Eikä tiennyt tämänkään hetken monista raskaista asioista. Ei ehdi kyselemään omien ongelmiensa kertomisen lomassa. Eikä se mua haittaa vaan se, että luokitellaan jonkun toisen elämä helpoksi tai vaikeaksi, oikeaksi tai vääräksi vaikka ei olla se joku toinen. Jokainen elää oman elämänsä parhailla kyvyillään ja siitä ei tarvitse kokea syyllisyyttä muiden vuoksi. Itse tietää milloin on parantamisen varaa ja milloin ei. Ja aina ei pysty parantamaan vaikka tietäisi että pitäisi. Sellasta se vaan on.
Ei ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen sanoa, että avantouintia harrastavalla ihmisellä on ollut helppo elämä. Olen mennyt avantoon uimaan, kun on tuntunut, että tukehdun suruun. Kylmä vesi on saanut hiukan rotia olemukseen. Ainakin on jotain muuta mietittävää.
Kiitos sanoista. Ehkä olen ylirasittunut, kun mieleen hiipii syyllisyys. Pitää levätä enemmän.
Onko sillä sitten väliä, mitä ihmiset ajattelevat muiden elämästä? Ehkä eivät mitään. Jokaisella on omat murheensa.
Ikäänkuin olisin saanut liian helposti asiat. Vaikka en ole. Kaikki on vaatinut työtä. Paljon työtä.