Muita, jotka ovat edelleen kauniita mummoikäisinä?

Oma ulkonäkö ahdistaa nyt 60+v.

Iho on - auringosta ja ulkoilmasta huolimatta - sileä myös kasvoissa ja decoltessa mutta kroppa on kuin muovailuvahaköntti!

Kivut vääntää kroppaa kumaraan milloin mistäkin ja ylimääräistä nahkaa ilmestyy tyhjästä vaikkei ylikiloja ole kuin 8. Viimevuotinen mekko jäi nyt 5cm auki vaikka paino on sama!? Eilen kiersin kaupoissa etsimässä vaatteita ja simmareita mutta oksennus suussa palasin kotiin.

Miten tähän vieraaseen kroppaan tottuu??

Mulla on sibeliusryppy mutta olen silti kaunis!

Naama on se mikä on ja eikun menoksi tänäänkin.

Miksi tällaista penäät?

Tulee mieleen sisko, joka lähetti lapsenlapsensa syntymäpäivänä kuvan itsestään kysellen olenko mummon näköinen?

Pakkohan sille oli sanoo, ettää no et. Ei vaan tajuu, että ihan mummon näköinen on.

Mikä on mielestäsi "mummoikä"?

Minä olen 54v, kaunis, ja oma mummoikäni on jossain hamassa tulevaisuudessa.

Jotkut ovat mummoja jo nelikymppisinä.

Oma kehu haisee.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on mielestäsi "mummoikä"?

Minä olen 54v, kaunis, ja oma mummoikäni on jossain hamassa tulevaisuudessa.

Jotkut ovat mummoja jo nelikymppisinä.

Siskoni on mummo, ja ikää on vasta 33 vuotta.

Vielä hän on kaunis, mutta keskenkasvuiseksi jäänyt.

Mulla on plastiikkakirurgin mielestä hyvä iho nyt 60-vuotiaana. Kun kävin luomia poistattamassa kasvoista niin näin hän sanoi minulle. Pakko uskoa ammattilaista. En ole koskaan tupakoinut ja vältän aurinkoa. 

Kuule nyt oot eläkeläisen näköinen

Eli rypytön = kaunis?

Olen ihan tarpeeksi kaunis nyt mummoikäisenä. Ryppyjä on ja muutenkin ikä näkyy joka puolella, mutta olen nuoruuteni jo elänyt ja nyt on toisten vuoro olla nuoria.

Minun mummoni oli todella kaunis vielä kasikymppisenäkin. Hopeanharmaat hiukset ja lempeä hymy, hoikka kroppa.

Mä oon lapsesta lähtien rakastanut aurinkoa. Nelikymppisenäkään ei näy rypyn ryppyä. Ei aurinko vanhenna, vaan geenit.