Mitä näistä oireista tulee mieleen?
-ajautuminen epätoivoisiin riippuvuussuhteisiin miesten kanssa: 19-21 ¿vuotiaana harrastin seksiä noin 14 miehen kanssa, joista olin rakastunut vain yhteen, muiden kanssa harrastin seksiä koska luulin että ¿niin täytyy tehdä
-harrastan seksiä vaikken haluaisi, luulen haluavani, mutta seksi päättyy usein masennukseen tai itseinhoon
-paniikkikohtaukset kouluiästä saakka
-muiden ihmisten hoivaaminen
-pelko jättää lapsiani mieheni/isäni/kenen tahansa miespuolisen hoitoon
-väkivallan pelko, säpsähtely
-epämääräiset pahoinvointi- ja ahdistuskohtaukset, jolloin tuntuu että ¿on pakko masturboida¿
-mieheni fyysinen läheisyys saunassa ahdistaa
-kyvyttömyys puolustautua, tehdä päätöksiä tuntematta syyllisyyttä
-diagnosoitu vaikea toistuva masennus, yksi sairaalajakso takana
-sosiaalisten tilanteiden pelot, toisaalta joskus ¿maanisia vaiheita sosiaalisesti¿
-lapsena bakteerikammo ja oksentamisen pelko (joka on helpottanut vasta aikuisiällä kun aloin odottaa toista lastani)
-haen pakonomaisesti huomiota ja hyväksyntää miehiltä, mutta takana yksi seurustelusuhde naisen kanssa jolloin koin olevani turvassa
-kyvyttömyys luottaa miehiin
-tietynlainen pelonsekainen kiinnostus (ei seksuaalinen kiinnostus) insestijuttuja kohtaan, mutta en uskaltanut aiemmin lukea niitä
-huono koulumenestys ahdistuskohtausten takia
-vaikeus itsenäistyä, ottaa vastuuta itsestään
-pelko asettua " isää vastaan"
lisääkin olisi mutta en nyt muista
Kommentit (15)
niin mieli " piilottaa" ne sinua suojellakseen
eli et välttämättä muista tapahtunutta juuri sen raakuuden tähden.
sitä insesti-vastausta. Sitä en tiedä miksi. Haluatko vakuuttaa itsesi, että olet insestin uhri (vieläpä tunnut syyttävän isääsi selvästi).
Insestitapauksessahan olisit uhri ilman vastuuta omasta ahdistuksesta tai käytöksestäsi. Usko tai älä, " tavallisetkaan" mielenterveysongelmat eivät ole sinun vikaasi, niistäkään sinua ei voida pitää vastuullisena!
asiat ovat aina olleet eri viesteissä milloin minkäkin parisuhdeongelman taustalla. Silloin vielä en uskaltanut lukea " tietyllä silmällä" esim täällä käytyjä insestikeskusteluja. Ihmettelin vaan miksi ne ahdistavat niin kovin.
Ja kyllä, koitan selvittää työllä ja tuskalla itselleni, vakuutella että se tapahtui oikeasti, etten vain ole keksinyt sitä itse... Puhutaanhan niin paljon myös valemuistista. Mutta ei kai tällaisia vaikeuksia pitäisi olla, jos lapsuudenperhe on ollut ok...
ap
kaunaa vanhempia kohtaan? Kannttas mennä terapiaan.
tämä on yksilöllistä, paljon kiinni kasvatuksesta.
Minulla pyöri tuollaisia ajatuksia melkein vuoden alatiesynnytksen jälkeen. Tunsin pelkkää kuvotusta seksiä ja miehiä kohtaan. Omanarvon tuntoni oli tipotiessään ja olin aivan varma, että mua on käytetty lapsena hyväksi tms.
Jotenkin tilanne helpotti vasta pitkän ajan kuluttua, kun ymmärsin ajatusteni johtuneen äärimmäisen traumaattisesta synnytyskokemuksesta ja masennuksesta. Nykyisin olen täysin oireeton.
En voi keskittyä. Ajatukset pyörii koko ajan jossain muualla kuin tässä hetkessä. Jos olisi mahdollista, en poistuisi kotoani, nukkuisin vaan enkä jaksaisi enää tavata ketään. Onneksi lapset pakottaa pysyttelemään hengissä.
ap
Moni etsii syyllistä masennukselleen, ja näinollen myös se että kotona olisi ollut insestiä, on " helppo" tapa ratkaista ongelma. Valitettavasti silloin jos kyseessä ei ole ollut insesti, aiheeton syyttely voi tuhota koko perheen. Insesti nimittäin on oikeasti kuitenkin hyvin harvinainen kokemus eikä todellakaan ole se todennäköisin vaihtoehto. Mikä siis ei tarkoita että ap:n tapauksessa sitä ei olisi ollut.
Mutta nimenomaan nettipalstoilla ehdotetaan jatkuvasti lähes kaikkeen syypääksi insestiä tai muuta lapsuusiän seksuaalista hyväksikäyttöä ja pahimmassa tapauksessa jatkuvat " sinua on hyväksikäytetty lapsena" -hokemat voivat masentuneelle ihmiselle luoda jopa valemuistoja.
Tarkoittaa että insestiä on useammin kuin on luultu, se kun on tabu josta ei paljon puhuta. Mutta se että sitä esiintyy useammin kuin mitä on aiemmin tiedetty, ei tarkoita että sitä olisi paljon. Kyllä ne insestiperheet ovat hyvin harvinaisia vaikka niitä olemassa onkin enemmän kuin mitä on oletettu.
Erityisesti se oksentamisen pelko on jotain ihan kamalaa. Koen lisäksi aina olleeni " isin tyttö" , vaikka oikeasti olen kokenut isän aina kaukaiseksi.
Takana huikenteleva nuoruus ja yksi kariutunut avioliitto tähän ikään (vähän yli 30 v) mennessä. Haen aina jotain parempaa... nykyisessä avioliitossa, jossa olen saanut myös lapsia, olen kyllä päättänyt pysyä, vaikka vaikeaa on välillä ollut
riittävästä huomiosta puhumattakaan. Jokainen lapsi, varsinkin tyttö tarvitsee isältään sen arvostuksen, että menestyisi hyvin elämässään, ja positiivisesti suhtautuisi uusiin asioihin. Googleta aiheesta.
Täällä toinen kolmekymppinen samanlaisten ajatusten kourissa. Ahdistaa, eplottaa, itkettää, inhottaa. Pelottaa että epäilyt on totta, mutta toivon että ei ole. En halua sellaista menneeseeni, tosin en muista lapsuudestani juurikaan mitään. Olen se yhden ketjun ap, joka siis 6-vuotiaana toivoi ja tahtoi seksuaalista kanssakäymistä aikuisen miehen kanssa :( Sairaaltahan tuo nyt kuulostaa, ymmärrän, mutta en sitä aiemmin ajatellut niin. Jotenkin koin itseni silloin tasavertaiseksi aikuisen ihmisen kanssa :((
Löysin netistä linkin, ainakin omalle kohdalleni osui liian moni kohta. Nämä asiat on aina olleet sellaisia jotka ahdistaa, enkä ole pystynyt niitä käsittelemään millään tavoin. Esim elokuvat tai kirjat tms jossa sivutaan aihetta, on jääneet lukamtta/katsomatta. En vain pysty.
http: //www. healthcarebusiness. fi/uploads/reports/1150894517_B14. pdf
Olen vältellyt asiaa sivuavia kirjoituksia jne mutta ehkä on aika ottaa askel eteenpäin.. ja käyä katsomassa mainitsemasi sivut. Kiitos vihjeestä.
26
jos sulla on hyvät vanhemmat nii kysele yksityiskohtia varhaislapsuudestasi. naapureista ja tauttavaperheistä. sieltä saattaisi löytyä joitain yhtymäkohtia inhoamisiasi asioita kohtaan.