Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut aina mielestäni tehokas työntekijä, mutta työkaveri saa minut tuntemaan toisin
06.06.2023 |
Olen unelma-alallani. Minulla on historia ylisuorittamisesta, olen käynyt läpi burn outin ja olen todella tunnollinen ja minulla on taipumusta perfektionismiin. Olen käynyt uupumuksen jälkeen läpi myös vakavan masennuksen ja vuosien terapian, jonka ansiosta olen nykyään paljon lempeämpi itseäni kohtaan.
Olen ollut vuoden verran nyt uudessa työpaikassa josta pidän hirvittävästi. Puolisen vuotta sitten rinnalleni palkattiin toinenkin ihminen, jolla on sama tontti. Tämä toinen ihminen on TODELLA tehokas. Hän ei pidä lainkaan taukoja, on siis itse sanonut tämän minulle, eikä koskaan tule lounaalle työkavereiden kanssa vaan esim. syö aina työpöytänsä ääressä.
Mutta kaikki kivat uudet projektit valuvat tälle ihmiselle, vaikka hänellä on jo paljon työpöydällään. Minulla olisi aikaa ottaa vielä jotain enkä ole kieltäytynyt mistään.
Totean samaan aikaan, että en halua elää sellaista elämää kuin työkaverini. Työ on vain työtä mutta hänelle se vaikuttaa olevan koko elämä. Näen hänessä paljon entistä minua, eli sitä ihmistä joka olin vuosia sitten.
Olen kysynyt palautetta esihenkilöltä ja kysynyt voisinko tehdä jotain vielä paremmin ja hän vain sanoo, että olen hoitanut työni hyvin. Silti tunnen itseni nyt huonoksi ja saamattomaksi. Tämä on alkanut kärjistyä siihen, että välillä tuntuu, etten osaa mitään. Aamuisin ei ole juuri ollenkaan motivaatiota mennä töihin. Tuntuu, että minut on sivuutettu täysin, koska tiimissä on "parempikin" vaihtoehto hoitamaan samoja hommia. "Vanha minä" kuiskaa sisälläni että minun pitää alkaa matkimaan tätä työkaveriani mutta tiedän, että jos teen niin, olen taas kohta sairaslomalla.
En oikein tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Töihin meno tuntuu pahalta.
Kommentit (9)
Kuulehan, olet varmasti huomannut, ettei työelämässä mikään ole pysyvää. Tällä hetkellä tilanteesi on tuo, vuoden päästä kenties jo jotain aivan muuta. Sinun täytyy luopua tuosta negatiivisesta tunteesta ja keskittyä kaikkeen siihen, mikä on hyvin. Sinulla on kiva työ. Pidät siitä ja osaat sen. Olet toipunut uupumuksesta ja osaat tunnistaa rajasi jatkossa.
Niinpä neuvoni on: muista ensinnäkin, että tämä menee ohi. Aivan kuten kaikki muukin tässä maailmassa. Keskity olemaan onnellinen, työ ei voi olla ainoa onnen lähde. Tee työsi hyvällä mielellä ja ole ihan jokaiselle ystävällinen. Yritä ystävystyä uuden kollegan kanssa, ole hänelle aidosti kiva. Etsi myös työn ulkopuolelta merkityksellisiä asioita ja ihmisiä.
Muista, ettei välillänne tarvitse olla mitään kilpailua. Tee omat hommasi ja sillä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kysynyt itseltäsi, miksi juuri sinun pitäisi olla se tehokkain ja ahkerin työntekijä? Eikö työyhteisöissäsi ole ennen ollut erilaisia, erirytmisiä ja erilaisen toimintatyylin omaavia ihmisiä?
Mitä tapahtuisi, jos vain jatkaisit niin kuin ennenkin? Kerroit, että olet tehnyt työsi hyvin. Arveletko, että sinut silti irtisanottaisiin? Millä perusteella? Tuskinpa kollegasi yksin tekisi kahden ihmisen töitä kuitenkaan.
Vai vertailetko itseäsi kollegaan jostain muusta syystä? Tunnistatko sen syyn?
Olet selättänyt burn-outin ja masennuksen, tiedät että ainakin osittain niiden taustalla on perfektionismi ja ylisuorittaminen. Se elämänvaihe oli varmasti rankka. Ota opiksesi, et varmaan halua käydä läpi sitä tilannetta enää uudestaan. Jos työkaverisi haluaa päteä ja näännyttää itsensä työllä, se hänelle suotakoon, jokainen maksaa oppirahansa omasta voinnistaan itse. Kannat turhaa huolta omasta työstäsi, varsinkin kun esimieskin on antanut vihreää valoa suoriutumisestasi. Nykyinen toimintalinjasi on terveellä pohjalla, jatka sillä tiellä.
Onko nää taas jotain paperinkääntäjiä valtion virastossa, joiden poissaoloa ei kukaan huomaa tai noteeraa.
Valtion virastot on täynnä täysin turhia virkoja ja ihmisiä, jotka eivät oikeastaan tee yhtään mitään palkkansa eteen. Kaikesta osataan kyllä valittaa ja uhriutua.
Mulla on vähän eri tilanne, olen ollut näissä töissä jo kymmenisen vuotta ja nyt tunnen, että uusi henkilö vie kaiken kivan ja on oikeasti kanssa oikea tehopakkaus.
Hän on kyllä ihmisenä ihan kiva myös, hauska ja huomaavainen. Mutta häneltä jotenkin luonnistuu oppiminen ja tekeminen ihan toisella tavalla kuin multa.
Hän onneksi tuli meille tekemäänkin vähän uutta hommaa, joten ei ihan suoraan nyt kilpailla, mutta kyllä se minusta silti usein niin tuntuu.
Lisäksi tuntuu, että miehet on häneen ihan lääpälläänsä, vaikka olen 7 vuotta nuorempi kuin hän:-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän eri tilanne, olen ollut näissä töissä jo kymmenisen vuotta ja nyt tunnen, että uusi henkilö vie kaiken kivan ja on oikeasti kanssa oikea tehopakkaus.
Hän on kyllä ihmisenä ihan kiva myös, hauska ja huomaavainen. Mutta häneltä jotenkin luonnistuu oppiminen ja tekeminen ihan toisella tavalla kuin multa.
Hän onneksi tuli meille tekemäänkin vähän uutta hommaa, joten ei ihan suoraan nyt kilpailla, mutta kyllä se minusta silti usein niin tuntuu.
Lisäksi tuntuu, että miehet on häneen ihan lääpälläänsä, vaikka olen 7 vuotta nuorempi kuin hän:-(
Miksi nämä kaksi viimeksi mainittua asiaa saavat noin paljon tilaa elämässäsi?
En olisi liian huolissani. Se että ei tule lounaalla työkavereiden kanssa on esimerkki toiminnasta, joka pidemmän päälle alkaa vieroittaa muista jne. Usein töissä ei pelkkä suorittaminen riitä vaan suhteiden luominen ja ylläpitäminen myös tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuollaiseen terapiaan pääsee? Mä olen jo yhden uran hukannut kun en kokenut olevani tarpeeksi hyvä, ja nyt kun yritän aloitella toista niin jo etukäteen tiedän olevani liian huono. Ei tästä taida tulla mitään ilman ulkopuolista apua.
Hyvä puoli työkaverissa on se ettei oleskele esimiehen toimistossa kuuntelemassa sisäpiirin tietoa jota ei kuitenkaan kerro toisille kolleegoilleen, eikä kerro siellä jatkuvasti mitä töitä ehtisi vielä tekemään entisten töitten lisäksi.
Mulla oli tuollainen työkaveri mikä tiesi kaiken muttei kertonut tietoa muille sekä våhätteli työn määrää esimiehelle joten hommia lisättiin jatkuvalla syötöllä jopa siinä määrin että tekemisen laatu ja pakolliset tauot kärsivät.