Miten 85-v:lle vastataan kohteliaasti, etten halua puhua omista asioistani?

Itse pyydän vanhan henkilön puhumaan nuoruudestan,lasuuden kodistaan.Unohtu hänellä utelut ja ilman muuta sanon katsotaanko sinun vanhoja valokuvia? Kuule siihen häneltä jää utelut heti.

voi se tinka olla päivän kohokohta. tahallaankin saattaa tylsistynyt ihminen hakea tinkaamisen syytä että olis vähän vipinää.

Oletko kunnan/jonkun yrityksen työssä vai muuten vain yksityishenkilönä auttelet?

Minulla käy parikymppinen tyttö auttamassa kotitöissä, pimeästi, tunnustan. Ei tuttu ennestään, ilmoitustaululla tarjosi apua.

On ollut kielen päällä kysäistä jotain, mutta olen hillinnyt itseni. Inroverttina se on mullekin helppoa, en halua mitään mitään "suhteita."

Jos olisin ap:n asemassa, niin saattaisin piruuttani vastata ystävällisesti ja hymyssä suin, että olen sellainen paha ihminen joka ei noista arvoista piittaa, Siihen vielä hymy päälle.

Keksi aivan mielikuvituksellisia juttuja. Heittäydy Peppi Pitkätossuksi, jolla on hevonen kuistilla ja isä Kurrekurdut-saarella. Siinä on viihdettä vanhukselle.

Voit sanoa kuten asia on: että työnantajan ohje on että ette puhu yksityisasioitanne vaan pidätte ammatillisen otteen.

Kertoile vaikka perheen eläimistå tai kerro lapsuusmuistoja ja niitäkin niin että ne tuntuu vanhuksista samaiatuttavista. Muistelw vaikka entisiä tv-julkkiksia jne.

Vanhat ihmiset uskoo auktoriteettejä.

ei kaikki vanhatkaan tykkää manipuloinnista tai nuoleskelusta. omasta mielestäni jos vaikka kirkosta on eronnut, niin uskovaisellekin vanhukselle voi aivan hyvin sanoa. tai jos ei halua puhua, niin ei se työsuhde ainakaan velvoita. 

Tutulla vanhuksella käy siivousliikkeen siivoojat. Sellainen yritys joka oli vanhustyön "listoilla" mutta nythän siitä ei mitään rahallista etua enää, siivoussetelit lopetettiin, mutta lasku tule kuitenkin kunnan kautta.

Kumpikaan ei puhu juurikaan suomea, he soittavat esimiehelleen ja vanhus puhuu hänelle asiansa joka kääntää sen siivoojille.

Sen hän oli saanut selville, mies on väli-amerikasta, kolme vuotta Suomessa, nainen Puolasta.

Muistakaa kuitenkin, me vanhukset, se 85 v myös, voi olla ihan henkisesti vireä ja täysvaltainen vaikka tarvitsee apua joissain asioissa.

Ylimielisyys ja lässyttäminen kuin lapselle ei ole asiallista. Vanhus 78 v.

Juu, olen tätä koittanut, mutta siinä aiheenvaihdossakin on jo kaikki aiheet tullut käytyä läpi, kun päivittäin olen käynyt hänellä vuoden verran. 😬 Alkuun oli ihan mukavaa jutustella ja sen takia kertoilinkin hänelle kaikkea, mutta myöhemmin homma muuttui asioitteni tivaamiseksi ja kritisoinniksi. Ja kysyy tietyistä asioista niin monta kertaa, että vastaan jotain, kun olen vastaamattakin joskus koittanut olla.

En enää näe muuta mahdollisuutta kuin sanoa hänelle suoraan, etten halua kertoa asioistani. Mutta en vaan tiedä, miten sen kauniisti sanoisi. Jos hän ei olisi niin ilkeä, asiassa ei olisi mitään ongelmaa. Mutta kun hän on yliutelias, ilkeä ja kriittinen.

Olen suunnitellut paikan vaihtoakin, mutta ei niitä paikkojakaan puussa kasva, enkä vielä ole löytänyt muuta. Mutta eihän tuollaista kukaan kestä loputtomiin. Oikeasti olen alkanut jopa toivoa, että mokoma riivinrauta kupsahtaisi pian.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin ap:n asemassa, niin saattaisin piruuttani vastata ystävällisesti ja hymyssä suin, että olen sellainen paha ihminen joka ei noista arvoista piittaa, Siihen vielä hymy päälle.

Tätä olen suunnitellutkin, että sanon olevani juuri sellainen, minä hän minua pitää. Vielä en ole uskaltanut, hän on aika nokkela ja huomaa kettuilut.

Älä vastaa, vaan heitä heti, kohteliaasti, sama vastakysymys: entäs sinun nuoruudessasi? Entäs itse?

Miksi ihmiset ovat niin kylmiä,  mikä rikkaus pitkän elämän elänyt ihminen voikaan olla. Puhuu ehkä samoista asioista, unohtaa heti mitä olet omasta elämästäsi kertonut,  ei mitään vaaraa.

Käyttekö vain rahan vuoksi, ette lainkaan ihmisen vuoksi hänen kodissaan.  Kai nyt jonkilaista koultustakin annetaan, kun vanhusten ja vammaisten kotiin menneään, ei kai sinne suoraan kadulta voi hypätä.

Mitä salattavaa normaalissa elämässä on, jos elää normaalia elämää tuskin vanhus pankkitilin saldoa kyselee, tai edellisyön panoja.

Paljon vollotetaan ettei ole sukulaisia ja tuttavia joka ottaisi vauvan hoitoon, kun pitäisi mennä synnytyksen jälkeen lopputarkastukseen ja hankkia hiusten pidennykset  ja rakennekynnet.

Sitä saa mitä tilaa, ei se niin mene että mulle kaikki ja heti.

Siis vanhus yrittää kohteliaasti keskustella ihan tapakouluttajien oppien mukaan eli älä kerro itsestäsi, kysele toiselta jotain yleiseen elämään liittyvää tyyliin oletko asunut täällä kauan, pidätkö asuinaluetta viihtyisänä jne. Ei ole tarkoituskaan ryhtyä kertomaan syvimpiä salaisuuksia tai kertomaan yksityisasioista, ihan riittää kepeä rupattelu, johon vanhus voi sitten vastata paljon pitemmin.

Mihin on mennyt nuorten keskustelutaito, jos ei kyetä loukkaantumatta juttelemaan vaikka siitä, että en ole käynyt vanhemmillani aikoihin, lapsena asuttiin Kuusankoskella (ja sitten kertoo Kuusankoskesta eikä siitä, että vanhemmat erosi jo 12 vuotta sitten, isä on vankilassa ja äidillä on miesasiakkaiden vastaanotto Mankkaalla).

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset ovat niin kylmiä,  mikä rikkaus pitkän elämän elänyt ihminen voikaan olla. Puhuu ehkä samoista asioista, unohtaa heti mitä olet omasta elämästäsi kertonut,  ei mitään vaaraa.

Käyttekö vain rahan vuoksi, ette lainkaan ihmisen vuoksi hänen kodissaan.  Kai nyt jonkilaista koultustakin annetaan, kun vanhusten ja vammaisten kotiin menneään, ei kai sinne suoraan kadulta voi hypätä.

Mitä salattavaa normaalissa elämässä on, jos elää normaalia elämää tuskin vanhus pankkitilin saldoa kyselee, tai edellisyön panoja.

Paljon vollotetaan ettei ole sukulaisia ja tuttavia joka ottaisi vauvan hoitoon, kun pitäisi mennä synnytyksen jälkeen lopputarkastukseen ja hankkia hiusten pidennykset  ja rakennekynnet.

Sitä saa mitä tilaa, ei se niin mene että mulle kaikki ja heti.

Olen kouluttautunut vanhustenhoitoalalle. Tämä tapaus menee jo minunkin sietokykyni yli. Ja kyllä kuule vanhuksille ne panojutut ihan tuttuja on. 😂 Tämä 85 ei suustaan eroa parikymppisestä, eikä moni muukaan tapaamani ja hoitamani vanhus. -Ap-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset ovat niin kylmiä,  mikä rikkaus pitkän elämän elänyt ihminen voikaan olla. Puhuu ehkä samoista asioista, unohtaa heti mitä olet omasta elämästäsi kertonut,  ei mitään vaaraa.

Käyttekö vain rahan vuoksi, ette lainkaan ihmisen vuoksi hänen kodissaan.  Kai nyt jonkilaista koultustakin annetaan, kun vanhusten ja vammaisten kotiin menneään, ei kai sinne suoraan kadulta voi hypätä.

Mitä salattavaa normaalissa elämässä on, jos elää normaalia elämää tuskin vanhus pankkitilin saldoa kyselee, tai edellisyön panoja.

Paljon vollotetaan ettei ole sukulaisia ja tuttavia joka ottaisi vauvan hoitoon, kun pitäisi mennä synnytyksen jälkeen lopputarkastukseen ja hankkia hiusten pidennykset  ja rakennekynnet.

Sitä saa mitä tilaa, ei se niin mene että mulle kaikki ja heti.

Olen kouluttautunut vanhustenhoitoalalle. Tämä tapaus menee jo minunkin sietokykyni yli. Ja kyllä kuule vanhuksille ne panojutut ihan tuttuja on. 😂 Tämä 85 ei suustaan eroa parikymppisestä, eikä moni muukaan tapaamani ja hoitamani vanhus. -Ap-

Tässä sen näkee, että kouluttautuminen ei tarkoita sitä, että olisi jotain oppinut.

Itse olen ottanut parin sukulaisen kanssa sellaisen vähän tyhmän ja muistamattoman roolin vastaavissa tilanteissa, enkä vastaa mitään suoraan. Mitä tahansa minulta udellaankin, vastaan aina jokseenkin näin:

- Ei tule kyllä mieleen.

- Enpä tuosta nyt niin tarkkaan tiedä.

- Mitä noita nyt onkaan, en niitä kaikkia muista.

- Harvoinpa tulee tuommoisia ajateltua, en kyllä tiedä enkä osaa sanoa.

- En viitsi ajatella koko asiaa.

Tai jos on jokin hyvin yksityiskohtainen kysymys, väistän sen ja joskus jopa teeskentelen, etten kuullut koko kysymystä vaan alan puhua ihan toisesta asiasta.

Esim:

- Oletko nähnyt Marttia viime aikoina?

- Hmmm, ei kyllä tule mieleen. Katsohan kun tuo sinun kiinanruusu näyttää huonolta, pitäisiköhän siihen vaihtaa mullat? Huomasitko että nyt saisi multaa tarjouksesta Kuinka usein sinulla on ollut tapana vaihtaa mullat?

Opettele vastaamaan ympäripyöreästi paljastamatta mitään.

Jos esim. kysyttäisiin "onko sinulla poikaystävää" voi todeta, ehkä naurun kera, että "voi hyvänen aika, kaikkea te nyt kysyttekin". Ja jatkaa niitä omia töitä samalla kääntäen keskustelun siihen, mitä olet tekemässä ("laitetaanpas nämä lakanat - koskas ne viimeksi vaihdettiin? - Taisi olla tiistaina... Seuraavaksi viikataan nämä puhtaat pyykit kaappiin...")

Monet kysymykset voi kääntää vastakysymyksiksi, esim. "on minulla ollut pari poikaystävää, mutta mitenkäs teillä silloin nuorena, olikos kovasti ihailijoita?" Nämä voivat olla tervetullut mahdollisuus vanhukselle muistella omaa nuoruuttaan, josta nykypolvi ei muista olla kiinnostunut.

Toisaalta asiallisesti voi vastata asiallisiin kysymyksiin, mutta utelut voi pyrkiä ohittamaan. Voi myös sanoa suoraan, ettei halua puhua yksityisasioista, mutta se on ainakin itsestäni hankalaa, kun ajattelee, ettei sillä vanhuksella hirveästi omassa elämässä ole tapahtumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset ovat niin kylmiä,  mikä rikkaus pitkän elämän elänyt ihminen voikaan olla. Puhuu ehkä samoista asioista, unohtaa heti mitä olet omasta elämästäsi kertonut,  ei mitään vaaraa.

Käyttekö vain rahan vuoksi, ette lainkaan ihmisen vuoksi hänen kodissaan.  Kai nyt jonkilaista koultustakin annetaan, kun vanhusten ja vammaisten kotiin menneään, ei kai sinne suoraan kadulta voi hypätä.

Mitä salattavaa normaalissa elämässä on, jos elää normaalia elämää tuskin vanhus pankkitilin saldoa kyselee, tai edellisyön panoja.

Paljon vollotetaan ettei ole sukulaisia ja tuttavia joka ottaisi vauvan hoitoon, kun pitäisi mennä synnytyksen jälkeen lopputarkastukseen ja hankkia hiusten pidennykset  ja rakennekynnet.

Sitä saa mitä tilaa, ei se niin mene että mulle kaikki ja heti.

Olen kouluttautunut vanhustenhoitoalalle. Tämä tapaus menee jo minunkin sietokykyni yli. Ja kyllä kuule vanhuksille ne panojutut ihan tuttuja on. 😂 Tämä 85 ei suustaan eroa parikymppisestä, eikä moni muukaan tapaamani ja hoitamani vanhus. -Ap-

Tässä sen näkee, että kouluttautuminen ei tarkoita sitä, että olisi jotain oppinut.

Sinun kommenttisi paljastaa, ettet ole vanhusten kanssa työpäivänkään vertaa ollut. 

Liika uteliaisuus ei kysy ikää. Jotkut ovat uteliaita luonnostaan ja jotkut lisäksi kärkkäitä neuvomaan ja tuomitsemaankin. Sellaisia on minunkin elämässä tullut vastaan, ja he ovat kysymys- ja ohjetulvineen oikeasti rasittavia ja uuvuttavia. Itse en kehtaisi udella toisen elämästä sillä tavalla enkä varsinkaan lähteä neuvomaan, jos neuvoa ei ole kysytty.