Erakoituuko ihmiset kun alkaa ikää tulla? Esim lähemmäs 70-vuotiaat ja sitä vanhemmat?
Kommentit (12)
Riippuu luonteesta. Erakko on erakko ja tuskin muuttuu sosiaaliseksi vaikka kuinka kauan eläisi.
Monet saattavat erakoitua.
Liikuntakyky ja terveys ei ehkä ole enää niin hyvä, että pääsee hyvin liikkumaan.
Hyvät ystävät ympäriltä alkavat harvenemaan, ja uusia on vaikea saada.
Vanhemmiten monet alkavat myös nauttimaan yksin olemisesta ja rauhasta.
Terveys rajoittaa ja ihmisten siirtyminen fyysisestä kanssakäymisestä digitaaliseen ei vaan luonnistu kaikilta.
Ikääntyminen ei muuta perusluonetta miksikään. Tietty jos alkaa olemaan liikkuminen vaikeaa niin ei mielellään lähde enää Lappiin patikoimaan. Itse olen 73 v. eikä muuta vikaa ole kuin nivelrikko joka talvella häiritsee, kesällä ei edes huomaa. Oikeastaan mikään muu ei ole muuttunut elämässäni paitse se, että olen tullut hitaammaksi kun ennen olin erittäin nopea kaikissa hommissani. Asun ok-talossa ja siivoan itse, on kasvimaata ja puutarhaa. Kutsun ystäviä syömään, leivon leivät itse ja kokkaan joka päivä itselleni alusta asti kaikki sapuskat. Menen marjaan ja sieneen, säilön ja teen marmelaadeja. Mukavia naapureita melkein samanikäisiä ollaan täällä meidän kulmilla. Kesäjuhlat pidetään ja auttajaa löytyy aina jos tilaan puita tai raskaampaa kantamista tai oksien sahaamista puista ym. Arvostan, että voin olla myös yksin, tarvitsen omaa aikaa lukemiseen ja nettiin, mutta muuten tykkään kun joku tulee yllärikylään ja juodaan kaffeet ja jutustellaan hetken verran.
Eivät välttämättä. Riippuu ihan ihmisestä. Voivathan jotkut päin vastoin tulla entistäkin aktiivisemmiksi ja meneväisemmiksi, kun ei ole enää työelämää rajoittamassa.
Minun kokemukseni perusteella vasta n. 80-vuotiaina. Tätä nuoremmat elävät monesti vielä aktiivista ja meneväistä eläkeläiselämää.
Ainakin seura vähenee. Itse hukkasin silmälasit enkä näe bingolappua.
Ei ainakaan meidän äiti. Aina sillä on jotain menoa, ja puhelin aina varattu kun sille soittaa. Ehkä sellaiset erakoituu eläkeiässä, joille ainoat sosiaaliset kontaktit on olleet työn kautta. Jos on ollut aiemmin sosiaalisesti aktiivinen, niin ei se varmaan miksikään muutu.
Kyllä se näin on. Siihen aikaan kun vielä suht hyväkuntoiset vanhuksetkin pääsivät asumaan "vanhainkoteihin", niin päällimmäinen murhe on yksinäisyys ja kun kukaan ei käy katsomassa. 40-50 samanlaista samassa tilassa. Ei toistensa seura kelvannut jostain syystä kuin aniharvoille.
Jos on saanut tarpeekseen ikävistä ihmissuhteista,haluaa elää loppuiän omassa rauhassa ilman mollaavista ja kenkkuilevista sukulaisista ja naapureista.
Muistutan että eläkeläisiä on myös nuorissa. Itse jäin pysyvästi eläkkeelle 24 vuotiaana. Ollut jo vuosia. Turhauttavaa elämää.
Ei minun kokemukseni mukaan. Olen liikkuvampi ja sosiaalisempi nyt kuin aikoinaan ollessani vielä työelämässä. Ihmisläheinen työ vei kaikkivoimat ja tarpeet olla ihmisten kanssa tekemisissä vapaa-aikana.