Olenko läheisriippuvainen?

Pohdin taas erästä kaverisuhdettani. Olemme tunteneet suunnilleen 15 vuotta. Joskus olemme olleet tiiviistikin yhteydessä. Välissä on ollut taukoja, jolloin olemme jutelleet tai tavanneet vähemmän, yleensä silloin, kun hänellä menee paremmin. Koko kaverisuhteen dynamiikka tuntuu olevan se, että minä tulen hänelle mieleen silloin, kun on vaikeaa, hän dumppaa päälleni ongelmansa ja sitten kun on saanut ne ratkaistua, en kuule hänestä taas mitään, ennen seuraavaa ongelmaa.

Inhoan itsessäni tätä piirrettä, koko kaverisuhde kuormittaa minua paljon, koska pahimpina aikoina saatan joutua kuuntelemaan vähintään tunnin päivässä sitä yksinpuhelua.

Minulla on ällöttävä tapa koko ajan odottaa, että kun vain olen toisen käytettävissä ja läsnä ja autan, niin jossain vaiheessa saan vastavuoroisesti tukea. Yritän varmistaa, ettei toinen koe oloaan hylätyksi tai jääneensä yksin vaikeiden asioiden kanssa, niin kuin minulle on käynyt usein. Monia muitakin samalla tavalla ongelmallisia kaverisuhteita on ollut. Inhoan tätä piirrettä itsessäni.

En roiku ihmisissä sillä tavalla, että soittelisin tai viestittäisin edes viikoittain, tai että vaatisin jatkuvaa huomiota heiltä, mutta jollain tasolla selvästi sisäisesti vaadin sitä. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan? En siis vaadi heiltä huomiota enkä penää, miksi minulle ei ole soitettu tai muuta sellaista, mutta koen itsekseni surua ja riittämättömyyden ja hylätyksi tulemisen tunteita. Tiedostan, että vika on minussa. Onko tämä läheisriippuvuutta vai mitä? Mikä siihen auttaa?

Esimerkiksi nyt, tämä ihminen puhui muiden asioiden lomassa siitä, miten pahalta hänestä tuntuu se, että kukaan ei lähetä hänelle postia eikä saa koskaan mitään ilahduttavia asioita. Joten ajattelin ilahduttaa, lähetin postissa pienen kirjepaketin ja yllätyksen. En tiedä, onko se mennyt perille vai ei, koska hän ei ole viestittänyt mitään asiasta. Huomaan, että minua harmittaa sekä se, että tuntuu kuin kerjäisin huomiota ja tekisin tekopyhiä ilahdutus-ylläreitä, joiden taustalla tuntuu olevan enemmän minun tarve saada huomiota ja kiitosta ja se, että samaan aikaan surettaa, että toinen ei millään tavalla kommentoi asiaa.

Miten saan muutettua itseni? En halua olla tällainen.