En pidä ajatuksesta, että syön masennuslääkkeitä, mutta syön silti.
En haluasi syödä. Mutta olo alkoi olla niin epätoivoinen, että pakko oli saada jostain apua.
Inhottaa, että joku toinen ihminen on saanut minut näin rikki.
Inhottaa, että silti kyseenalaistan tätä päivittäin. Mietin, että varmaan kaikki kuitenkin oli minun syytäni.
Pelottaa, että olen pian tunteeton, hymytön lääkemöykky.
En ikinä olisi uskonut joutuvani tähän tilanteeseen. En ikinä.
Kommentit (5)
Ei kai kukaan halua, olla millään lailla sairas.
Minkä teet?
Itsekin syön, tosin ahdistukseen, mutta samanlaisia käytetään masennuksen hoidossa. Ainakaan mulla ei oo aiheuttaneet tunteettomuutta. Toivottavasti olosi helpottaa pian, oot arvokas ihminen ja hienoa, että oot hakenut apua. Paljon voimia sulle!
Jos lääkkeet tekee sut tunteettomaks jne, niin vaihta lääkkeitä lääkärin ohjeistamana. Ei se sen kummempaa ole. Mutta ota huomioon, että oikean lääkkeen löytämisessä voi mennä kuukausia, että ei pidä mennä heittämään lääkepurkkia kaivoon. Takapakkeja saattaa tulla. Aika vaan auttaa tässä. Kun huomaa viikko viikolta, että pää toimii paremmin ja on parempi olo niin saa luottamusta siihen, että tästä selviää.
T: 20 vuotta nuppivikaisena, mut nyt töissä
Ahdistusta mullakin on. Myös testin mukaan keskivaikea masennus.
Toivottavasti tää eka lääke toimis. En jaksa mitään vaihtamisrallia.
Haluan pään sen verta toimivaksi, että jaksan alkaa taistelemaan exää vastaan oikeuksistani.
Ap
Ne auttaa sut pahimman yli. Tsemppiä!