Te jotka olette pitkässä liitossa
Onko teille käynyt niin että alatte muistuttaa toisianne?
Miten henkinen yhteys?
Meillä on liitossa niin että emme ulkoisesti muistuta yhtään toisiamme. Mies on todella roteva, miestä luullaan usein EX-painijaksi kun on leveä hartiainen ja vanttera kaula ja raajat. Painaa 115 kg ja on pitkä.
Minä olen 149 cm siro, pienikokoinen ja hoikka.
Mutta henkisesti olemme kasvaneet yhteen. Tätä tapahtuu päivittäin, että esim kommentoin jotain uutista tmv niin mies vastaa että just mietin ihan samaa. Olemme politiikasta samaa mieltä, molempia kiinnostaa samat asiat, kirjallisuus ja historia ja ruoanlaitto.
Olemme kaiken vapaa-ajan yhdessä.
Kun keskustelemme jaamme samat arvot ja mielipiteet vaikka emme siihen pyritään
Jollain tavalla olemme aikojen saatossa hioutuneet yhteen.
Muita?
Kommentit (9)
Me olemme olleet ensitapaamisesta lähtien tuollaiset. Välillä pitänyt ihan tarkistaa, puhummeko varmasti samasta asiasta, kun toinen vain vähän jotain aloittaa ja toinen jatkaa ennen kuin varsinaista asiaa on nimeltä edes mainittu. Ulkoisesti olemme ihan erilaisia, minä tyypillinen itäsuomalainen tanakkuuteen taipuva romuluu, mies pitkä ja solakka länsisuomalainen. En ole koskaan kenenkään muun kanssa kokenut samaa, lähimmäksi päässyt yhden homokaverin kanssa ja sekin heti tuttavuuden alusta lähtien.
26 vuotta olemme yhdessä olleet ja yhdeksi puuksi kasvaneet, vaikka joissakin asioissa kovin erilaisia olemmekin.
Me taas emme ole todellakaan kasvaneet yhteen, vaan railo välilllämme on koko ajan kasvanut. Mieheni päätti kuroa railoa umpeen enentämällä kritisointiaan minua kohtaan ja vaatimalla minua muuttumaan sellaiseksi kuin hän haluaa. Seurauksena muutin tänä keväänä omaan asuntoon. Mikä ihana rauha! 30 vuotta kiduttavaa avioliittoa takana.
Ei siinä ole liiton pituudella merkitystä.
Olin kamalassa suhteessa 19 vuotta. Ei todellakaan mitään henkistä yhteyttä eikä muutakaan.
Sitten toisen kanssa sekä fyysisesti ja psyykkisesti paljon samaa ja voimakas henkinen yhteys alusta asti. Sanotaan asioita samaan aikaan, luen ajatuksia ja jopa tapahtumia hänestä.
Mies sanoo, että kohta meidän ei tarvitse puhua mitään ääneen, kun toisen ajatukset tietää muutenkin.
AP tässä.
Tunnistan tuon että toimen aloittaa ja toinen lopettaa sen mitä olin sanomassa.
Vierailija kirjoitti:
Me taas emme ole todellakaan kasvaneet yhteen, vaan railo välilllämme on koko ajan kasvanut. Mieheni päätti kuroa railoa umpeen enentämällä kritisointiaan minua kohtaan ja vaatimalla minua muuttumaan sellaiseksi kuin hän haluaa. Seurauksena muutin tänä keväänä omaan asuntoon. Mikä ihana rauha! 30 vuotta kiduttavaa avioliittoa takana.
Ei kai koko liitto ollut kiduttavaa.
Olemme sieluiltamme mieheni kanssa kaikkea muuta kuin sukulaiset: mieheni on herkkä ja joustava, minä olen kovapäinen. Mieheni on diplomaatti ja minä suorasukainen jne. Mutta hengessä olemme heimolaiset, sisarukset ja meitä yhdistää näkemykset ja raamatullinen arvopohja.