Lapsuudenperheen ongelmat, väkivalta lapsuudessa yms
Seuraa sekava avautuminen. Lapsuudenperheeni on vanhoellis-uskovainen. Lapsuuteeni kuului remmillä piiskaamista, tukistamista ja kerran jouduin myös tikkejä vaatineen väkivallan uhriksi kotona lapsena. Välini vanhempiini ovat huonot: aikuistuttuani isä kyllä pyysi anteeksi tekemääbsä väkivaltaa, mutta äitini esittää ettei väkivaltaa koskaan ollut tai ettei hän sitä huomannut. Olen aina tukeutunut 2 vuotta vanhempaan isoveljeeni ja ihaillut veljeäni. Myös veli oli joskus väkivaltainen, mutta kuitenkin turvallisempi kuin vanhempani. Koska vanhempani ovat myrkyllisiä ihmisiä, tiedustelin kerran veljeltäni, ovatko vanhempani puhuneet minusta pahaa, kun veli vieraili vanhemmillani. Veljeni vastasi pilkallisesti, että heillä on parempaakin tekemistä kuin puhua minusta. Kohta sain isältäni viestin, että miksi kyselen veljeltäni ovatko puhuneet minusta pahaa (veli siis heti soittanut isälleni ja kertonut, että olen tällaista kysynyt). Joka tapauksessa, tuossa romuttui nyt sitten luottamus veljeenikin. Tuon jälkeen laitoin veljelleni viestiä etten arvostanut toimintaansa eikä minua kiinnosta myöskään enää saada whatsapissa häneltä hassunhauskoja lomakuvia. Tästä veljeni puolestaan loukkaantui verisesti minulle, kun hänen lomakuvat ei kiinnosta. Nyt veljeni luimistelee minulle; esim kävimme vanhemmillani ja veli saapui kaupunkiin; hän soitti vanhemmilleni että on nurkan takana, että saisiko vanhemmiltani kyydin keskustaan, ei halua tulla sisälle kun minä lapsineni olen siellä. Lapset tietty ihmetteli että mitä se teemu-eno siellä nurkan takana luimistelee eikä tule sisälle. Minulla on elämä muuten mallillaan, olen kolmekymppinen, on tutkinnot ja virat ja onnellinen avioliitto. Olen vaan niin hajalla väkivaltaisesta lapsuudestani ja näistä lapsuudenperheen edelleen jatkuvista henkisen väkivallan peleistä. Mitä te asemassani tekisitte? Itse en tiedä, voinko antaa ekanakaan veljeni petollisuutta anteeksi (ennen tätä olen aina ihaillut veljeäni ja ollut hänelle mielinkielin) ja toisekseen noita lapsellisia pelejä mitä nyt pelaa.
Kommentit (3)
Vastaavia kokemuksia täällä. Totesin että keskityn omaan elämään. Valitettavasti hankalissa oloissa kasvaa myös hankalia lapsia ja aikuisia, jotka oppii vanhempiensa toimintamallit. Voit onnitella itseäsi, että olet oppinut terveemmät tavat elää ja löytänyt mm. onnellisen avioliiton. Valitettavasti kuulostaa, että veljesi on oppinut paljon vanhempiesi toimintamalleja. Itse olen jo jonkin matkaa kahlannut tätä tietä läpi, jossa vastaavanlaisen tapahtuman seurauksena havahduin siihen, että rakkaat sisarukset, jotka nuorempana jollain tasolla auttoivat kestämään sitä lapsuuden kurjuutta, nykyään valitettavasti toistavat samaa kurjuutta :(. Paljon olen ajan kanssa oppinut tilannetta hyväksymään, mutta tie on vielä kesken minullakin.
Kommentoin vielä tätä, nostaakseni keskustelua hieman. -ap
Olen pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Kuulostaa siltä, että veljesi odottaa sinulta nöyryyttä ja lojaaliutta, koska on tottunut siihen, että olet nöyrä ja lojaali. Tilanne kuulostaa olevan umpikujassa. Arvaan, ettei tilanne vanhempiesi kanssa, ilman veljeäkin, ole helppo.