G: Kuinka paljon " hössötitte" ensimmäisen vauvanne kanssa? :)

Muuten en muista kyllä kovin hössöttäneeni ensimmäisemme kanssa. Ehkä jotakin kyllä saattaa mieleen tulla...! :) ap

Mutta sen myönnän, että esikoisen kehitystä vauvavuotena tuli seurattua paljon innokkaammin kuin toisen lapsen. Muistan yhä vaikka unissani esikoisen ryömimäänoppimisajankohdan ym. tärkeät rajapyykit, kuopuksen kohdalla pitää vähän muistella.

Ja välillä oikein loukkaannuin neuvoista. Melkein paniikin omaisesti toimin vauvan alkaessa itkeä kylässä tms.

Nyt kakkonen syö melkein kivetkin lattialta =) Huutaa välillä kunnolla, ennen kuin otan syliin. Toki muuten hoidan kuten esikoisen huolellisesti, mutta paljon on oppinut antamaan itselle anteeksi

Kyllä me tutit huuhtastiin, jos putosivat maahan yms. Hirveän " palveltu" esikoinen on, olen joutunut laittamaan sen kovaan kouluun, että on oppinut itse hakemaan juotavansa ja laittamaan itse päälle yms. Nyt 7v ja alkaa itsenäistyä pikku hiljaa. Isovanhemmat hössöttivät aivan_älyttömästi, myös kuopuksen kanssa.

Sitten aina kun lapset olleet mummolassa esim. yökylässä, on kotona sota kun täällä esim. syöttämis- ja pukemispalvelua ei ole. ap

en kyllä yhtään ole hössöttänyt. Itsekseen on opetettu nukahtamaan alusta asti. Mitään erityistä viihdytyspalvelua ei ole ollut ja kompuroidakin on saanut ihan kaikessa rauhassa. Maasta on pistellyt yhtä sun toista suuhunsa ja muutenkin on aika rauhassa saanut tutustua maailmaan. Reipas ja sosiaalinen taapero näkyy siitä kasvaneen.

Ostin vaunut jo rv 14 ja työntelin niissä kauppakasseja kotiin, että vauva tottuu vaununpyörien kitinään. Pyysin kaupan kassaa aina tervehtimään vauvaa nimellä (tiesimme sukupuolen ultran perusteella) ja jouduin vaihtamaan kassaakin, koska vauva ei tykännyt Mairen äänestä kun se huusi tervehdyksen liian lujaa. Silloin tuli kova potku mahasta ja tiesin, että tämä kassa ei kelpaa. Irma taas sanoi miellyttävällä äänellä ja kertoi vauvalle aina montako viikkoa vielä jäljellä. Lapsen synnyttyä käymme edelleen lähikaupassa Irman työvuorolistojen mukaan. Isommat ostokset tavaratalosta.



Kävin kirkossa, että vauva tottuu jumalan sanaan, virrenveisuuseen ja jumalanpalveluskaavaan. Istuin aina etupenkissä, että vauva varmasti kuulee. Kävimme myös ventovieraiden hautajaisissa ja häissä, jotta vauva osaa sitten isompana käyttäytyä niissä puheiden ja musiikin mukaan. Kerran vauva muljautti itsensä ympäri ennen kirkkoon menoa ja pyysin papilta erillisen rahin, jonka päällä istuen kuuntelimme saarnan. Istuin kasvot sanankuulijoihin päin, että vauva kuulisi saarnan paremmin. Pää oli nimittäin siinä suunnassa.



Jääkiekko-ottelusta vauva ei pitänyt, joten sinne emme ole menneet syntymän jälkeenkään.



Luin vähintään tunnin päivässä " yksi plus yksi on kaksi" , " kuusi kertaa kuusi on kolmekymmentäkuusi" jne. Näin vauva oppii koulussa laskemisen paremmin kuulomuistin perusteella. Itselleni ne tuottivat ongelmia aikanaan.



PMMP:n keikalla kävimme, että vauva oppii diggaamaan samaa musiikkia ja voin käyttää sitä tuutulauluna. Toimi hyvin.



Iltaisin näytin taskulampulla valoa mahan läpi, että täällä me ollaan ja tavataan pian. Ja sieltähän se söpöläinen putkahti ja sittenhän vasta hössötys alkoi...

mielestäni oltaisiin voitu hössöttää enemmän. Mieheni ei ollut kauhean kiinnostunut vauvasta ja olin siitä pettynyt.

En osaa hössöttää. Eikä miehenikään. Tokihan me ollaan tytöstä aivan onnessamme, mutta ei siihen mitään hysteriaa liity.



Vauva on paljon omissa oloissaan, käymme paljon ulkona syömässä ja kavereilla kylässä.



Elämä on lähes samanlaista kuin ennnenkin (monin eri tavoin toki rikkaampaa), nyt meitä on vain yksi enemmän.

Esikoinen rääkyi naama punaisena yötä päivää, joten lähinnä yritimme saada sitä pentua hiljaiseksi. Ja kaikkemme tehtiin, että olis edes joskus ollut tunninkin putkeen tyytyväinen. Tietysti se ulkopuolisen silmin saattoi näyttää hössöttämiseltä, kun kokeilin kahtatoista eri tapaa kantaa lasta sylissäni, ennen kuin löytyi se, jolla vauva sillä kertaa hiljeni. Mutta todellisuudessa kyse ei ollut mistään hössöttämisestä, vaan siitä, että vauva rauhoittuisi, jotta äiti pääsisi ensimmäisen kerran taas neljään tuntiin istahtamaan.

Esikoinen on 2kk.

Pudonneita leluja en huuhtele, enkä tuttejakaan enää aina. Ennen kyllä. Vaatteita puen aina liíkaa. Lapsen piti saada vain rintamaitoa. Nyt saa vain luomuruokaa ja hössään soseiden kanssa. En uskaltanut lähteä juuri mihinkään vauvan kanssa, esim. kahviloihin, ostoksille yms. Nykyään kyllä käydään. Onkohan muuta? Kai mä oon tällainen hössöäiti... =)

pidin vauvaa paljon sylissä ja muutkin saivat pitää. Jos tutti tippui lattialle niin sen vauva sai takaisin suuhun kunhan ensin tarkastettiin ettei se ole likainen. Läheskään joka kerta tuttia ei pesty.

Enemmän isovanhemmat hössötti vauvasta kuin me :)