Kaytostavoista. Onko junttia vieda kylaan mukanaan pullaa tms jos on kutsuttu kahville? Kukat kai kay aina viemisena? Kahvipaketti? Viinipullo illalliselle?

kukat on sillä tavalla varmimpia, että jos syömiset ja juomiset on jo mietitty, voi olla ihan väärä viini tai täysin turhat pullat



- mutta ainakin viinin ja kahvinhan saaja voi säästää tyuonnemmas ja tarjota tällä kertaa sitä mitä aikoikin. Ne pullat todennäköisesti eivät säily, mutta svoihan nekin kattaa pöydälle muun jatkoksi.

Meillä ainakin kahvi on nautintoaine, piriste, ja ruokailut on erikseen. Hassuinta on joskus ollut, kun vieraiden tuomat keksipaketit tai pullat ovat jääneet tarjoamatta, koska olen unohtanut ne saman tien, eivätkä vieraat ole kehdanneet muistuttaa! Ja ovat mietteliäinä lipittäneet kahviaan ilman mitään haukattavaa.



Voi sentään.

siakin on. Vastaan voin ottaa, mutta mieluiten tuoreita eikä pakasteessa käyneitä ja syödään sitten itse ne vieraan leipomiset. Eli on ihan ok tuoda niitä lahjana nimenomaan meille. Toki sitten pitäisi osata myös huomioida perheen allerginen, ettei jäisi ilman.

kukkia. Itse vien aina jotakin viemisinä. arvostan myös jos joku tuo pullaa tms. parempi sekin kuin ei mitään.

mutta se voi olla kukkakimppu, suklaarasia, kaunis kynttilä tmv. eikä esim. pullaa. Toki voi jo kahvihetkestä sovittaessa kysyä, " mitäs jos minä toisin pullat" ?:)

Karjalaisen kasvatuksen saaneessa perheessä on tosi kohteliasta tuoda AINA tulijaista- ja mieluiten kahvipaketti ja tuoretta pullaa!



--



Niinpä on tullut kummallisia tilanteita eteen. jos olen vieyt pohjalaiseen kotiin pullaa- hyvä jos en ole saanut pullapitkosta päähän- ainakin vihaisia katseita olen saanut...

Vierailija:

Meillä ainakin kahvi on nautintoaine, piriste, ja ruokailut on erikseen. Hassuinta on joskus ollut, kun vieraiden tuomat keksipaketit tai pullat ovat jääneet tarjoamatta, koska olen unohtanut ne saman tien, eivätkä vieraat ole kehdanneet muistuttaa! Ja ovat mietteliäinä lipittäneet kahviaan ilman mitään haukattavaa.

Voi sentään.

Ilahtuneita ovat olleet, juntiksi en tapaa tiennyt.

Minä pyytelen anteeksi, jos en jostain syystä ole mitään vienyt. On junttia jättää viemättä.

Usein pöytä voikin olla hienosti katettu jne. mutta joskus sattuu niin, että äiti ei ole saanut nukuttua pariin yöhön, kun tulee sovittu kahvivieras. Sitten ei tartte mamman olla hämillään, keitän kahvit itselleni, otan vauvan hoidon ohjaukseeni ja mamma menee maate.



Tai taapero tärvellyt kakun tai jotain. Näitä sattuu. Siksi yritän aina viedä jotain. Voihan ne mun tuomat pullat heittää vaikka pakkaseen, jos niitä ei tarvita.

Niistä tuli mieleen vielä, että on kohteliasta viedä jotain, kun menet kylään. On myös kohteliasta tarjota jotain, kun joku tulee kylään. Mutta niitä toisen tuomia ei ole mikään pakko tarjota. Ne voidaan kohteliaasti laittaa sivupöydälle tai jonnekin keittiöön siten, että vieras huomaa, että isäntäväki kunnioittaa tuomisia, vaikka ei niitä heti tarjoakaan.

En minä vieraita sen takia meille kutsu, että tuliaisia tarvitsisin - haluan heidät kylään ja mukavaa yhdessä oloa! Esim. kun anoppi tulee meille, on hänellä AINA jotakin tuliaista, vaikka olen kuinka sanonut, että meillä on täällä ihan kaikkea, älä tuo, niin kassillinen tavaraa tulee; pullaa, viinirypäleitä, banaaneja, suklaavanukkaita, jätti-isoja karkkipusseja, suklaata, lapsille lastenkirjoja, leluja, kukkia usein... Ja näemme kuitenkin aika usein. Sama oli yhden kaverini kanssa ja sainkin onneksi sovittua hänen kanssaan, ettei tarvitse tuoda yhtään mitään!! Se on eri asia jos harvoin näkee ja kuulee toisesta.

ellei sitten satu joskus kaupasta matkaa joku kiva kukka esim joulun tai pääsiäsisen aikaan. Jos käy harvemmin tai menee kylään eka kertaa on kohteliasta viedä jotain tai jos menee vaikka vierailulle uuteen kotiin vaikka ei viralliset tuparit olis kyseessäkään.



Jos menee vierailulle yllärinä tai hyvin lyhyellä varoitusajalla on ihan asiallista viedä syötävää mukanaa kun kyläpaikassa ei välttämättä ole mitää tarjottavaa varastossa. Pelastaa silloin emännän ikävästä tilanteesta.



Näin mun mielestä.

..koska kyläilemme aina isolla porukalla (väh. 6 henk.) niin äkkiä on kahvipöytä tyhjänä, vaikkei mitään rohmuja ollakaan, ja käytöstavat kyllä löytyy kaikilta..

Tunnen itseni vaivaantuneeksi, jos en " osallistu" tarjoamisiin.

Juntimpaa on minusta käytös, ettei tarjoa mitään.

Minulla on verensokerin kanssa ongelmia ja varmistan tällä tavoin, että saan jotain suuhuni.



Eräs mieheni ystäväperhe on välillä huvittava, välillä ärsyttävä. Miehen mukaan he aina ovat kutsuneet kahville, mutta joko menee kaksi tuntia ennen kuin muistavat tarjota sitä kahvia ja sen kanssa ei ole mitään mitä tarjota. Isäntä kuulemma syö kaikki keksit kaapista. Emäntä on paljastanut minulle vuosia sitten, että häntä ärsyttää, kun anoppinsa tuo tullessaan vehnäsiä - niinkuin hän ei osaisi muka pöytää kattaa. Nyt 6 vuoden jälkeen voin sanoa, että hän ei osaakaan! Suunnitelluilla synttäreillä ei ole kuin keksejä ja se täytekakku ja aikuisten illanvietoissa korkeintaan vähän metripizzaa ja sipsejä. Minä aion jatkossakin viedä tuliaisia sinne, jotta ruoka ei lopu kesken.