Kukaan ei usko, että olen alkoholisti

Joopajoo.

Älä tieten tahtoen hae lääkäriltä päihde diagnoosia. Vaikeuttaa tulevaisuudessa mahdollisia lääkityksiä. Rajaa tietyt lääkkeet pois hoitovalikoimasta

Paljonko on pari lasia viiniä?

Elämää kannattaa elää eikä valittaa vauva palstalla. Ei kun juuri päinvastoin. Kaikesta huolimatta varmaan kaikkein kivointa olisi, jos ei joudu törkeiden rikosten kohteeksi viranomaistenkin puolelta ja sairaan gang sgalkingin uhriksi vuosikymmeniksi.

Joidenkin mielestä vain elämän tuhoava alkoholinkäyttö lasketaan ongelmaksi, mutta asia ei lisään nimessä ole niin. Obsessio/riippuvuus/ongelmakäyttö on jatkumo eikä mikään on/off -juttu.

Miksi koet tarpeelliseksi saada muut uskomaan jotain mitä itse jo tiedät?

Join 2-3 kertaa viikossa. En koskaan sammunut mihinkään ja osasin aina pitää huolen itsestäni. En yleensä oksentanut enkä koskaan hukannut kamojani tms. Tuskin kukaan arvasi todellista tilannetta.

Aloin miettiä juomista jo kolme päivää edellisen krapulan hälvettyä. Yritin sinnitellä viikonloppuun, paitsi jos tuli joku hyvä tekosyy juoda viikolla. Ostin aina noin kuusi olutta mutta kajosin niiden loputtua viinikaapille. Jopa ällöttävät liköörit kelpasi jos ei ollut muuta.

Ajattelin etupäässä juomista. Seura, miljöö tai ohjelma tuli vasta sen jälkeen. Mietin aina tosi paljon sitä että juoma ei varmasti lopu kesken.

Usein kaduin juomista. En siksi että olisin tehnyt jotain hölmöä tai että olisi kova krapula, vaan siksi koska en halunnut olla ihminen joka juo. Halusin elää terveellisesti, harrastaa ja reippailla. Mutta sitä vastoin tulin tehneeksi vain niitä asioita mikä sopii juomisen yhteyteen.

Minulla on alkoholiongelma enkä nyt lopetettuani juo enää koskaan. Vaikka määrät ja käyttökerrat pysyisivät hallinnassa, pakkomielle heräisi uudelleen ja olisin taas vanki.

 Addikti on jo silloin jos aivot hallitsee tekoja ja siitä aiheutuu haittaa itselle/läheisille.