Mietin lähtisinkö yöelämään etsimään kumppania tänään...

Olen asunut nykyisellä paikkakunnalla lähes vuoden ja muuttaessani tajusin noin puolen vuoden sisään, että olin mennyt henkisesti ohi tästä uudesta paikkakunnasta jo vuosia sitten, mutta pelot, raha-asiat ja verkostojen vähäisyys aiheutti sen, että en muuttanut kerralla isompaan kaupunkiin ja elin ikään kuin paljon vanhempien haaveiden mukaisesti muuttaen paikalle, jolla ei enää ollut minulle merkitystä. Haaveilin paljon nuorempana asuvani täällä, opiskelevani yo:ssa ja löytäväni puolison tuosta vain. Tosiasiassa olen nyt täällä yksin vuokra-asujana, oppilaitokseni on toisella puolella Suomea enkä tapaa ihmisiä orgaanisesti missään. Kaupungin keskustaan on useamman kilometrin matka.

Ikää on tullut tässä kosketusta ja läheisyyttä odottaessa ja kohta on taas kesä, jolloin pyöräilen pienelle uimarannalle vanhempieni kotiseudulla, katselen järven pintaa ja mietin elämääni. Odotan kesää todella paljon, vaikka nuo hupini ovat todella halpoja, nähtyjä ja jotenkin traagisia. Minulla ei ole yhtään traumatonta seksuaalista kokemusta taustalla ja siitä edellisestäkin on jo laskuopista riippuen kohta 9-16 vuotta aikaa.

Tänään aamupäivällä istuin tietokonetuolilla, laitoin vanhan kännykän kameran päälle vastakkaiselle sohvalle ja annoin kännykän videokameran kuvata alastonta alavartaloani siten, että kasvonikin kuitenkin näkyivät kuvan yläreunassa samalla, kun hyväilin itseäni ei-tavoitteellisesti. Muistelin erästä harrastuskaveria, joka oli ehkä minuun salaa ihastunut entisellä paikkakunnallani ja annoin kasvojeni lihasten muodostaa erilaisia nautinnon ilmeitä, jotka armollisen epäselvästi piirtyivät laitteen pienelle ruudulle...en seurannut laitetta, mutta yritin uskotella itselleni, että olemisen tapani, ilmeeni, mahdolliset äänet yms. eivät olisi jotain rumaa, vastenmielistä tai piilotettavaa, vaan kuvitteellinen kumppanini innostuisi ja kiihottuisi ilmaisustani hyväksyen sen. Minusta tuntui siltä kuin olisin taas keskellä jotain pientä murrosta itseni hyväksymisessä ja valmistautumisessa johonkin sellaiseen, mikä ei ehkä koskaan toteudu toisen ihmisen kanssa.